Olen jo useamman kerran nähnyt läheltä perintöasioiden vievän perheen välit rikki.
Ja usein on niin, että perinnönjättäjä on oikeastaan se syy tuohon tilanteeseen, hän saattaa olla oma vanhempi tai lähisukulainen.
Jaettava perintö on usein heillekin kasvanut edelliseltä sukupolvelta saadun perinnön avulla.
Perinnön jättäjä on useimmiten vanhus tai sairas ja kokenut erilaisia tunteita omaisiaan kohtaan herkässä tilassaan, joku on käynyt katsomassa ja itänyt yhteyttä.
Jos perinnön jättäjä on oma vanhempi, on varmasti valtavan raskasta kokea, että hän jaottelee omat lapsensa eri arvoon. Olisi vähintäänkin suotavaa, että jokainen oma lapsi perillisenä on saanut aivan samanlaisen tiedon vanhemmiltaan, niin että ketään ei poljettaisi tällaisessa asiassa.
Perintö on tavallaan turva elämään lapsille , sillä tämä maailma voi ykskaks, viedä elannon siltakin lapselta, joka tänään ehkä tulee toimeen palkallaan ja toinen voi näyttää ressukalta omien elintapojensa vuoksi ja saa näin ns. etuutta, kun elämä ei kanna.
Nyt juuri kuulin erään tädin testamentin, jossa täytyy sanoa, että täti ei ole koskaan itse ansainnut mitään, mutta on sukunsa kautta saanut suuren omaisuuden, jota nyt jakaa sitten omien kitkeryyksien ja kai vähän manipuloinnin vuoksikin niin, että varmasti satuttaa. Voi ajatella, oliko täysin valtainen edes tekemään näin sairautensa vuoksi.
Hänkin olisi voinut auttaa pari nuorta, joiden elämään on vaikuttanut suuresti vanhempien ero, saamaan turvaa opiskelujen ajaksi ja vähän maata jalkojen alle ja myöskin kunnioitusta suvultaan.
Järkyttävää, että ei anneta asioiden mennä oikeuden mukaan, vaikutetaan testamenttien ja lakisosan avulla aivan järkyttävästi.
Koettakaa jokainen ajatella asiaa, jossa omat vanhemmat ovat sitä mieltä, että jollekin melkein koko perintö ja toisille lakiosa, joka on vain puolet oikeasta perintöosuudesta.
Voiko järkyttävämmin toimia, minun mielestäni ei, sillä aina lapsi miettii, miksi .
Ja kun tämä vielä tehdään salaa, että pommi varmasti putoaa yllättäen ja satuttaa varmasti.
Ja usein on niin, että perinnönjättäjä on oikeastaan se syy tuohon tilanteeseen, hän saattaa olla oma vanhempi tai lähisukulainen.
Jaettava perintö on usein heillekin kasvanut edelliseltä sukupolvelta saadun perinnön avulla.
Perinnön jättäjä on useimmiten vanhus tai sairas ja kokenut erilaisia tunteita omaisiaan kohtaan herkässä tilassaan, joku on käynyt katsomassa ja itänyt yhteyttä.
Jos perinnön jättäjä on oma vanhempi, on varmasti valtavan raskasta kokea, että hän jaottelee omat lapsensa eri arvoon. Olisi vähintäänkin suotavaa, että jokainen oma lapsi perillisenä on saanut aivan samanlaisen tiedon vanhemmiltaan, niin että ketään ei poljettaisi tällaisessa asiassa.
Perintö on tavallaan turva elämään lapsille , sillä tämä maailma voi ykskaks, viedä elannon siltakin lapselta, joka tänään ehkä tulee toimeen palkallaan ja toinen voi näyttää ressukalta omien elintapojensa vuoksi ja saa näin ns. etuutta, kun elämä ei kanna.
Nyt juuri kuulin erään tädin testamentin, jossa täytyy sanoa, että täti ei ole koskaan itse ansainnut mitään, mutta on sukunsa kautta saanut suuren omaisuuden, jota nyt jakaa sitten omien kitkeryyksien ja kai vähän manipuloinnin vuoksikin niin, että varmasti satuttaa. Voi ajatella, oliko täysin valtainen edes tekemään näin sairautensa vuoksi.
Hänkin olisi voinut auttaa pari nuorta, joiden elämään on vaikuttanut suuresti vanhempien ero, saamaan turvaa opiskelujen ajaksi ja vähän maata jalkojen alle ja myöskin kunnioitusta suvultaan.
Järkyttävää, että ei anneta asioiden mennä oikeuden mukaan, vaikutetaan testamenttien ja lakisosan avulla aivan järkyttävästi.
Koettakaa jokainen ajatella asiaa, jossa omat vanhemmat ovat sitä mieltä, että jollekin melkein koko perintö ja toisille lakiosa, joka on vain puolet oikeasta perintöosuudesta.
Voiko järkyttävämmin toimia, minun mielestäni ei, sillä aina lapsi miettii, miksi .
Ja kun tämä vielä tehdään salaa, että pommi varmasti putoaa yllättäen ja satuttaa varmasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.