Korvaisitko sen, hyvittäisitkö sen jotenkin?
Satuttaisitko minua, että saisit hoivata ja helliä?
Tekisitkö minulle pahaa, jotta voisit näyttää minulle hyvyyttäsi?
Olisiko se kuitenkin vahinko joka saisi sinusta esiin sen, mitä et ole vielä näyttänyt?
Kuin jokin sisimmässäsi joka vielä uinuu tulisi esiin vaistomaisesti ja olisi paikalla nopeammin kuin ensivaste.
Jos rutiinimaisesti käsittelisit minua ja vahingossa tai varomattomuuttasi pudottaisit minut lattialle kuin astian.
Olisinko se halpa astia, jonka voisi suoraan laittaa roskikseen vai se lempiastiasi, josta et koskaan tahtoisi luopua ja tekisit mitä tahansa saadaksesi sen kuntoon?
Olisiko hajoaminen sinulle shokki ja varovaisesti itkuisena keräisit palaset ja pala palalta liimaisit kasaan?
Kun olisi arki ja kaulin kädessäsi jakaisit taas päivän rutiinit ja tehtävät eikä minusta myöhemmin kuulu mitään.
Olisitko kiukkuinen?
Kauanko kestäisi ennen kuin kiukkusi vaihtuisi huoleksi?
Lähtisitkö etsimään?
Olisiko mukanasi kaulin vai ensiapupakkaus?
:/
Satuttaisitko minua, että saisit hoivata ja helliä?
Tekisitkö minulle pahaa, jotta voisit näyttää minulle hyvyyttäsi?
Olisiko se kuitenkin vahinko joka saisi sinusta esiin sen, mitä et ole vielä näyttänyt?
Kuin jokin sisimmässäsi joka vielä uinuu tulisi esiin vaistomaisesti ja olisi paikalla nopeammin kuin ensivaste.
Jos rutiinimaisesti käsittelisit minua ja vahingossa tai varomattomuuttasi pudottaisit minut lattialle kuin astian.
Olisinko se halpa astia, jonka voisi suoraan laittaa roskikseen vai se lempiastiasi, josta et koskaan tahtoisi luopua ja tekisit mitä tahansa saadaksesi sen kuntoon?
Olisiko hajoaminen sinulle shokki ja varovaisesti itkuisena keräisit palaset ja pala palalta liimaisit kasaan?
Kun olisi arki ja kaulin kädessäsi jakaisit taas päivän rutiinit ja tehtävät eikä minusta myöhemmin kuulu mitään.
Olisitko kiukkuinen?
Kauanko kestäisi ennen kuin kiukkusi vaihtuisi huoleksi?
Lähtisitkö etsimään?
Olisiko mukanasi kaulin vai ensiapupakkaus?
:/
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kaikki haavat eivät parane, sydän tuskin koskaan.
En tiedä, en ole varma.
Toivoisin kyllä, mutta en jaksa uskoa.
:/
Kun se kaikki normaali arki ja rutiinit päättyvät lopulta tragediaan, onko se pysyvää?
Onko se mihin kaikki päättyy?
Alkaako näytelmässä vielä uusi luku vai onko se the end?
Onko luvassa edes jatko osaa?
:/
Samoin sanoin tämän voi kysyä mieheltä.
Olisiko vastaus samanlainen, myöntävä positiiviset, huolehtivat ja kärsivälliset puolet vain huomioon ottava?
En riko että voisin korjata.
En aiheuta pahaa, sillä silloin satuttaisin vain itseäni.
Samoin voin itsekin joskus olla kuulumattomissa. Tarvitsen yksinäisyyttä aina välillä.
Huolestuisitko jos ei kuuluisi, ei näkyisi?
Luottaisitko että tulen vielä takaisin, vai tulisitko etsimään?
:o
Entä se kaikki huuto kun sattuu?
Jaksaisitko sitä edes kuunnella?
Jaksaisitko elää sen kanssa?
Päästäisitkö minut lopulta tuskasta vai pitkittäisitkö sitä?
:/
Se olisi aikamoinen juttu, jota voi miettiä monelta kantilta.
Kun se on rikki, se on rikki.
Voisiko sen kanssa enää elää, kun se aina muistuttaa onnettomuudesta?
Kun se kipu ylittää kaiken, eikä toinen parhaimmillaankaan yllä sille tasolle?
Kun kummankin kärsimys on kummallekin kaikki kaikessa ja liikaa.
Toinen on rikki ja se rikkoo lopulta sen toisenkin joka ei voi sitä korjata.
:/
Minä taas uskon siihen että oikea ihminen kuuntelee ja jaksaa. Siinä vieressä. Kerron aika usein ihmisille jotka menneet rikki että ajattele sitä sun elämää aikajanana ikäänkuin. Nyt olet tässä kohtaa menossa se paha on tuossa takana. Edessä on melkein saman verran elämää elettävänä. Sitähän me ei tiedetä mutta oletetaan siellä on sinun elämää joka sulle tarkoitettu. Haluatko vetää janan loppuun sitä ikävä muistoa perässä? Voisit keskittyä siihen mitä elämällä on vielä antaa edessäpäin. Voin luvata että sitä hyvää on kun antaa mahdollisuuden. Menneitä ei voi muuttaa tulevaan voi vaikuttaa. Voi oppia jotain vaikka siitä katkerasta muistosta retuuttamatta sitä kivirekeä perässään lopun elämää. On myös taito antaa anteeksi pitää osata myös pyytää. Sitten on kevyempi kulkea tutkimaan elämää eteenpäin. Aika moni on kiitellyt ja sanonut että nyt vasta ymmärsi tämän. Aika moni on ymmärtänyt myös sen että on itse ”vaan” ihminen ja osaa antaa anteeksi myös itselleen. Ei se elämä helppoa ole ymmärryksen kanssa joutuu tekemään töitä, että olisi kevyempi jatkaa.
Tuskin häneltä, hän kävelee rauhassa ja iloisena töissä 🤔
En käytä kaulinta oikea rakkaus ei tarvitse kaulimia eikä kapustoja. En olisi vaimo pekkajapätkästä. Huolella liimaisin korjaisin ja kokoisin rakkaani sirpaleista ehjäksi. Kalleimman aarteeni pumpuliin laittaisin. Myrskyllä lähtisin tuuleen etsimään jos vaikka airot pudonneet.
Niin syvälle on kaikki arvokas kätketty.
Kun sen löytää, niin pääseekö sieltä enää pinnalle?
:/
Ei pääse eikä pidä satuttaa pumpuliin suojaan ettei enää sattuisi.
Ehkä liian syvälle itseensä käpertyminen ei ole hyvä juttu?
Ajattelen itseäni todella harvoin. En tiedä miksi edes pitäisi kun ympärillä on niin paljon enemmän mielenkiintoista, koko maailma!
Ja jos kaikki on "jos" muodossa, se ei silloin ole ehdottomasti toteutumassa.
En halua viettää tätä lyhyttä elämää itseni ympärille kietoutuneena, sillä silloin se olisi...!
Voimia sinulle ja uskoa parempaan huomiseen. Ainoa joka voi sinun suhtautumistasi elämään muuttaa, olet sinä itse, vaikka se onkin tuskallista etkä usko siihen.
:o
On vaan niin että harvoin onnistuu jos on rikottu ja rikki mennyt jostain. Etsii uuden suhteen ja entiset haavat vielä kirvelee. Varmaan heijastuu myrkkyinä uuteen. Pitää läpi käydä entiset kunnolla ennenkuin voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Itse kunnioitan itseäni siinä asiassa että olen pysynyt yksin sen jälkeen koska halusin märehtiä entisen jättämät kammot pois. Nyt ne on aika hyvin lähteneet ei ole edes pelkoa mistään. Auttanut varmaan kun on voinut puhua ja käydä läpi asioita sen kammon aiheuttajan kanssa. Jäljellä lämmin ystävyys ja jonkinlainen puolin ja toisin ymmärrys ja jopa kunnioitus yllättävää kyllä . Voisi olla pahemmin jos ei olisi ollut mahdollisuutta. Puhdas on pöytä nyt on tuuli tyyntynyt. Tosin en helposti pöytääni enää sotke. Tutkin tarkkaan ja huolella kattauksen.
Se joka satuttaa, se ei pysty parantamaan.
Ei sen palkatutkaan, eikä sen resurssit riittäisi.
Kaikessa voimassaan se olisi täysin voimaton.
Vaikka kaiken se antaisi, se ei riittäisi.
:/
Lopulta olisin koneessa joka pitäisi elintoimintoja yllä.
Olisin elävä kuollut vankilassa.
Vaikka se toisi viihdykkeitä ja parhaat kanavat katsottavakseni, ei se parantaisi.
:/
Ei niin jos et anna sille mahdollisuutta.
Ehkä sillä oli mahdollisuutensa.
Ehkä se vain toimi ruutiinilla eikä kuunnellut.
:/
Miksi sä Valehtelet noin?
En halua rikkoa enkä satuttaa häntä. Mknuun sattuisi, jos häneen sattuu. Tunnen hellyyttä ja rakkautta häntä kohtaan joka tapauksessa. Näytän tunteeni hyvinä ja huonoina päivinä. Yritän aina nähdä ihmisen.
Olisit lempiastiani, silmäteräni. Kasaisin hänet aina uudelleen. Tekisin hänestä niin vahvan kuin pystyn. En ole kiukkuinen ihminen, jos petyn tai pahoitan mieleni, vetäydyn. Olen aina huolissani rakkaistani. Etsisin häntä kunneslöydän ja mukana llisi ensiapupakkaus.
Miehellä oli kerran haava käsivarressa, se tuntui pahalta. Melkein tarjouduin hoitamaan sitä. Olen syvästi rakastunut häneen.
Lisäys. Jos kuitenkin satuttaisin häntä ymmärtämättömyyttäni, tottakai lepyyttelisin ja palauttaisin hyvän olon välillemme.
Kuka olet? En satuttaisi ikinä. Mutta kuten olen monta kertaa käynyt nämä läpi. En halua kasvottomalle puhumaan ja arvailla. Pitäisin huolta ja kaikkea...joita en käy tässä läpi kun olen jollekin antanut näköjään ymmärtää että olen kiinnostunut vaikken ole kuin vain siitä yhdestä tietystä and he knows that what I'm feeling of him just him, no one else.
minä toivon kaikesta teille pahaa, mitä ootte vienyt tuokoon se teille huonoa ja kurjuutta. mitä ootte järjestänyt tuokoon pahaa.
Yksinkertaisesti en. En satuta ketään, voidakeni itten hoivata. Kuulostaa suhteellisen sairaalta toiminnalta.
Voi sinua. Voin ottaa sinut viereeni nukkumaan, paina pääsi rintaa vasten ja halaan sinua tiukasti
Älä vttu jauha paskaa ite sä pidit vaan jonain minä lie piditkään, kunnes sait tähän tilaan, sit vaan hylkäsit välittämättä yhtään miten voin.
Siinä taas sulle jotain mistä voit "loukkaantua"
ja sanoa kuinka mä olen se pska.
Ethän sinä mitenkään loukannut koskaan.
Enkä muuten lukenut edes sun aloitusta kokonaa, enkä yhtäkään kommenttia.
https://youtu.be/L1X-gL4kLQ4?si=Mbygwl8k-HTQBP9e
En tiedä mitä sanoa. Mitä haluaisit?