tytön joka sairasti bulimiaa. Nyt on kuollut.
Sairasti noin 2 vuotta.
Itseasiassa olen helvetin vihainen hänelle koska sehän oli käytännössä itsemurha.
Hän rankaisi itseään myös viiltelemällä itseään, en tiedä onko näillä yhteyttä.
Jokapäiväistä painontarkkailua ja ahmimista ja oksentelua. Koko elämä pyöri vain hänen ja hänen
painonsa ja ulkonäkönsä ympärillä. Sanon että vitun itsekästä!
Luin muutamia teidän juttuja tältä palstalta ja ajattelen vain kuinka helvetin sääli on kun "terveet" nuoret naiset tappavat itseään.
Olen mies. Ja en ehkä tajua tätä sairautta mutta
ehkä voitte valaista asiaa.
Olin läheinen tälle tytölle. Älkää järkyttykö mutta kun hän vihasi ja inhosi itseään, samalla aloin myös minä inhoamaan häntä. Yritin auttaa mutta mikään ei tehonnut. Olisi pitänyt raahata väkisin sairaalaan. No, siellä hän sitten menehtyikin sydämen vajaatoimintaan.
Kysyisin omaisilta ja läheisiltä, miten te pärjäätte? Miten menetellä kun läheinen sairastaa bulimiaa? Itse säikähdin omaa vihaani, mutta hyväksyin sen koska en voinut muuta.
Siinäpä miettimisen aihetta.
Sairasti noin 2 vuotta.
Itseasiassa olen helvetin vihainen hänelle koska sehän oli käytännössä itsemurha.
Hän rankaisi itseään myös viiltelemällä itseään, en tiedä onko näillä yhteyttä.
Jokapäiväistä painontarkkailua ja ahmimista ja oksentelua. Koko elämä pyöri vain hänen ja hänen
painonsa ja ulkonäkönsä ympärillä. Sanon että vitun itsekästä!
Luin muutamia teidän juttuja tältä palstalta ja ajattelen vain kuinka helvetin sääli on kun "terveet" nuoret naiset tappavat itseään.
Olen mies. Ja en ehkä tajua tätä sairautta mutta
ehkä voitte valaista asiaa.
Olin läheinen tälle tytölle. Älkää järkyttykö mutta kun hän vihasi ja inhosi itseään, samalla aloin myös minä inhoamaan häntä. Yritin auttaa mutta mikään ei tehonnut. Olisi pitänyt raahata väkisin sairaalaan. No, siellä hän sitten menehtyikin sydämen vajaatoimintaan.
Kysyisin omaisilta ja läheisiltä, miten te pärjäätte? Miten menetellä kun läheinen sairastaa bulimiaa? Itse säikähdin omaa vihaani, mutta hyväksyin sen koska en voinut muuta.
Siinäpä miettimisen aihetta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä taas sanon että "vitun itsekkyys" on aika kaukana bulimiaa sairastavasta!Yleensä sairastuneet ovat juuri niitä kaikkein herkimpiä, kunnianhimoisempia ja empaattisimpia ihmisiä(siis oman kokemukseni mukaan). Usein he kokevat maailman julmuuden ym. paljon voimakkaammin kuin ns.perusväestö. He ottavat liikaa taakkaa harteilleen, omaksuvat ympäristön aiheuttamat paineet liian voimakkaasti. Eivätkä koskaan riitä itselleen, eivät koskaan ole tarpeeksi hyviä maailmalle. Siis omasta mielestään. Kokevat olevansa epäonnistuneita.
Bulimia on tapa purkaa ahdistusta, tukahdutettuja tunteita ja tuskaa. Tuhota itseään, koska ei ole riittävä. Itseasiassa bulimiassa on kyse AIVAN MUUSTA kuin painontarkkailusta: painon sairaalloinen tarkkailu on VAIN OIRE jostain paljon paljon syvemmästä.
Minä lopettaisin bulimiani heti, jos vain siihen pystyisin.Terapian avulla ehkä onnistunkin, ehkä en. Bulimia ei ole tahdon asia vaan tunteen. Eikä kukaan siihen ilman syytä ajaudu.
Sinä vaikutat todella vihaiselta mieheltä. Ystävän kuolema herättää varmasti monenlaisia tunteita, joten ymmärrän myös vihasi osana surutyötä. Muista kuitenkin, että bulimia on SAIRAUS, joka aiheuttaa suunnatonta tuskaa siitä kärsivälle. KUKAAN EI SITÄ VARMASTI ITSELLEEN HALUA VAPAAEHTOISESTI. Se on helvetti, josta on uskomattoman käsittämättömän vaikea päästä pois!
Ystäväsi kohtalo oli äärimmäisen surullinen, mutta syyllistämällä sairastuneita ja lisäämällä heidän tuskaansa ja itsevihaansa entisestään, ei varmasti edistetä kenenkään tervehtymistä. Päinvastoin. Ehkä pieni empatia ja ymmärtämisen yrittäminen olisi tässä kylmässä maailmassa ihan kohdallaan, itsekullekin.
Totta perkeleessä olen vihainen!
Te tapatte itseänne nälkään. Valitatte täällä palstalla kuinka teillä on rytmihäiriöitä ja mallin mitat ei vieläkään ole täyttyneet.
Ystävälläni jopa kuukautiset lakkasivat??????
Muutamat tällä palstalla sanoivat että oksentavat
myös silloin kun joku läheinen on loukannut, ja myönsivät että kyseessä on kosto siitä.
Mitähän se kosto hyödyttää?
Joo, on varmaan oire jostain pahemmasta. Miksei tätä oireen syytä pysty selvittämään? Miksei ystäväni oireen syytä selvitetty? Nyt vähän myöhäistä.
Kuinkahan monta kuolee loppuvuoden aikana?
Raaka totuus.
minä olen suuresti vihainen itselleni, koska en pysty lopettamaan tätä! Olen vihainen, koska aiheutan itselleni paljon tuhoa sekä fyysisesti että psyykkisesti!!! Minä kuolen varmaan seuraavaksi, siltä vähän tuntuu. Se on menoa sitten. Pistetään elämä ranttaliksi tämän saatanan bulimian takia!!
Kyllä minäkin olen vihainen! Syömishäiriöille nimittäin, jotka tappavat ihmisiä enemmän kuin jotkut syöpälajit. Kuoleman mahdollisuus liittyy aina syömishäiriöön. Minä tiedän tämän, mutta en pysty lopettamaan. En pysty parantamaan itseäni vaikka haluaisin sitä enemmän kuin mitään muuta. Haluaisin sitä rakkaan poikaystäväni takia, joka merkitsee minulle enemmän kuin elämä itse.
Syömishäiriö vain on niin salakavala, se on vaanimassa aina jonkun nurkan takana. Se ei sääli uhriaan. Se ei kuuntele järkipuhetta. Se vie kaiken.
Syömishäiriöissä on ulkopuolisen vaikea nähdä mitään järkeä tai logiikkaa. Sairastuneen käyttäytyminen voi tuntua aivan käsittämättömältä. Usein se on sitä sairastuneelle itselleenkin. Mystinen, pakkomielteinen kehä. Kuitenkin syvällä pinnan alla silläkin on jokin tarkoitus, jokin mieli...
Niin, miksei oireen syitä selvitetä? Todella moni selvitteleekin niitä psykoterapiassa tms. ja mahdollisesti paranee. Kaikki eivät hoidosta huolimatta parane koskaan täysin. Lisäksi varsinkin bulimiaan liittyy paljon häpeää, joka saattaa estää hoitoon hakeutumisen. Ystäväsi kohdalla apu on valitettavasti myöhäistä, mikä koskee sinuun paljon. Ystäväsi oli hirveän sairauden uhri, joka vei häneltä elämän.
Minä otan osaa suruusi ja toivon, että mahdollisimman moni pelastuisi ennen kuin on liian myöhäistä.
Tulee uusia näkökulmia asiaan, hyvä homma...en tajuu mitä pitää tehä et saa itelleen rytmihäriöitä bulimiasta...Oon itekki miettiny et oon vitun itsekäs ja turhamainen, en vaan tajuu miks, se kai on vaan pakkomielle, mä en ees haluu olla laiha, koska ne on rumia...mun mielestä. Mä tajuun ku sanot et rupesit vihaan sitä...jotenki se vaan tuntuu tutulta. tota kosto juttuu en tajuu itekkään eihän siitä tuu ongelmia ku itelle...sairasta...sitähän tää on...
ymmärrän pointtisi mutta olen varma ettei kukaan oikeasti bulimiaa sairastava tee sitä tahallaan. ei satuttaakseen muita. minä lopettaisin tämän heti jos vain PYSTYISIN. en tajua tätä sairautta, en itseäni, en yhtään mitään. en vain osaa lopettaa. olisin ihan tyytyväinen painooni mutten saa tätä ahmimista ja oksentamista kuriin. käyn terapiassa, lääkäreillä, avintoterapeuteilla. olen ollut sairaalassa ja osastohoidoissa yhteensä yli vuoden! mikään ei auta, ei yhtään mikään.. joskus on parempia päiviä mutta ne ei ikinä kestää pitkään.
kerro kuinka tästä sitten pääsee eroon? on kaikki motivaatio parantua mutta ei vain pysty lopettamaan, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. jos miettii esim. huume tai alkoholi riippuvuutta jota usein verrataan syömishäiriöön, niin ne ovat samalla lailla riippuvuuksia mutta ero on siinä, että ilman huumeita/alkoholia voi elää mutta ei ilman ruokaa.
saanko kysyä minkä ikäinen olet? ja minkä ikäinen tämä ko. tyttö oli? olen pahoillani hänen puolestaan..
koska en pystynyt auttamaan häntä. Ehkä häpeän että aloin vihaamaan häntä. En tiedä?
Olen 27 ja tämä tyttö oli 22.
Pyydän anteeksi teiltä kaikilta. Lähestyin asiaa katkerana ihmisenä, enkä pystynyt ajattelemaan kunnolla.
Sairaushan tuo on, en vain tajua sitä. Kai siksi
kun olen mies.
Olen pahoillani. Toivottavasti resurssit riittäisivät tutkimaan tätä sairautta enemmän.
Anteeksi.
PS. kiitos osanotostasi ja voimia teille kaikille.
Itsekästähän tämä on... Ajatukset pyörii vain oman navan ympärillä... totta! Itse sairastanu bulimiaa 1½ vuotta... rahaa kulunu varmaan tuhansia euroja... Joka kerta on aina se viimeinen!
Voin yrittää valoittaa ajatusmaailmaani. Ensinnäkin mikään ei tunnu miltään. ei tunne surua, ei iloa, ei rakastu, ei ihastu, ei tunne mitään.. Toisaalta en koe olevani kenenkään arvoinen.. kuka nyt tällästä voisi rakastaa.. Ahmimalla yrittää korvata jotain.. en tiiä mitä.. tyydyttää tarpeita ja oksentaminen.. noh poistaa pahaa oloa ja syyllisyyttä ahmimisesta.. Tää on älyttömän vaikea asia itsellekkin!..