Vieläköhän kaipaat...

Koska viimeksi olet nähnyt hänet?

Miten tämä nyt osuu niin hyvin 🤔

kaikki true paholaiset palstailee

Joskus silloin aikoinaan oli jotenkin niin helppo jutella sulle. Olin tosi sinisilmäinen ja myöhemmin ymmärsin että olin enemmän kuin lapsellinen. Ihan kaiken sen myötä mitä lähetin sinulle. Sain myös lähettämiäni paketteja takaisin ja silloin itkin.

Olet ainoa jota olen jännittänyt kunnolla.
En ollut tottunut tapaiseesi.
Se on ollut myös raskasta että toinen häviää yhteydestä eikä ole valmis kohtaamaan ja puhumaan.

Vastasin kuin hälle.
🙏🏻

Kyllä luen aina välillä. Tyhmää kyllä.
Kaipaan häntä ja kaikkeen olisin valmis. Toivon, että päästään toistemme luokse ajan kuluessa.

Olet/hän on jotenkin ainutlaatuinen minulle, ihana. 🩵

Pientä epämukavuutta pitäisi sietää kohdatessa. Joskus se tarkoittaa olemista suuren käännekohdan tai paljastuksen partaalla. Tunteet monimutkaistuvat ajan mittaan.

Kuinka säilyttää uteliaisuus joutuessaan joko ahdistetuksi nurkkaan tai herättäessään pakoreaktion.

Odotukset ovat sodassa jos hyvä olo ja ennakoitu epämukavuus kohtaavat. Kun odottaa innostusta ja iloa kohtaamisilta voi tuska ja turhautuminen syrjäyttää hyvän karman jos vähänkään negatiivisia viboja säteilee. Pitäisikö astua tulevaisuuteen puhtaalla realismin tunteella ja laittaa odotukset suosiolla sivuun. Mitä tulee, tulee olemaan.

Kaikki tuntuu olevan niin vaikeaa, ja siitä tulee tunne epämukavuudesta.

Tämähän on kuin omasta kynästäni. Voi kumpa hän palaisi tai jättäisi jonkun merkin itsestään.. 🙏

Voisin kirjoittaa samoin hänelle. En mitään muuta silloin niin odottanut, kun päästä samaan tilaan hänen kanssaan. Kuitenkin, kun tuli tilaisuus jäädyin ja tuntui etten hädin tuskin pystynyt häntä edes katsomaan. Jostain kauempaa se oli turvallista ja joskus mietinkin, huomasiko koskaan miten syvälle sieluuni hän pääsi, niin kauan häntä katsoin. Joskus myös rohkaistuin ja jostain puuskasta saatoin yhtäkkiä lähestyäkin, mikä myöhemmin nolotti. Eniten olisin vain halunnut seuraasi, en ikinä miettinyt että sitä olisi pitänyt määrittää sen tarkemmin. Olihan siinä se pelko, että paloni häneen tulkittaisiin ihastukseksi,mutta vaikka silloinkin kun en tiennyt mikä hulluus minua eteenpäin ajoi, tiesin ettei siinä ollut kyse mistään sellaisesta. Tämä on syvempää kuin miehen ja naisen välinen maallinen rakkaus, se on jotain pysyvämpää ja toisenlaista. Jotain mikä voi tulla missä vain muodossa, mutta nyt se on tällainen. En minäkään sitä sanoiksi osaa puhua, mutta tunnen sen kuin hetkenkin häntä vain mietin. Se on vain halua olla olemassa hänen kanssaan, vaatimatta, rauhassa ollen, nähden hänessä kaiken ja ei mitään, kuin maalausta katsoen. Arvostaen sitä sinä mikä se on. Olispa meillä joskus paikka ja mahdollisuus katsoa yhdessä, niin voisin kysyä, mitä ihmettä se jokin sitten on. Ja kun sinäkään et tietäisi, voisimme nauraa sille miten hullua kaikki on ja hyväksyä, ettei kaikkea tarvitsekaan
pystyä selittämään tai määrittämään vaan arvostaa sitä mikä vain on ja luoda sitä lisää. Hyviä ajatuksia ystävälleni tuonne jonnekin lähetän ja kaikille muillekin:)

Vhisulle

Kutsulle 🥰

Kisulle ♥️🙏🙏🙏

Tai vähän kaikille? Aika syviä tunteita kuvailet, huhh..
Ihan lahjojakin lähettänyt ja onko kaikki palannut lähettäjälle?
Ja vastakaikua ei ole sen koommin tullut ihastukseltasi?
Mitähän johtopäätöksiä tästä voisi tehdä..

Kaipaan vieläkin. Sama nainen edelleen mielessäni.

Toivottavasti ap kerrot vähän enemmän. En usko, että henkilö jota itse kaipaan kävisi täällä, saati kirjoittaisi tänne tai edes tietää että häntä kaipaan mutta olisi kiva jos joku edes joskus tavoittaisi täälläkin kaipaamansa, jos sellainen pieni mahdollisuus edes on. Aika slimmit tsäänssithän siinä on kun ihmiset ei uskalla laittaa edes pienintä tuntomerkkiä ja palsta on muutenkin vaan jotain ihme sekoilua isoimmaksi osaksi. Suomi24:lle vissiin sama mitä kirjoitetaan kunhan kirjoitetaan. Sekoiluille vois kyllä tehä ihan oman ketjunkin.

Möykky sulla on housuissas mies älä suotta kirjoita kaunokielelle

Sivusta, kirjoitan kuin hänelle.
Kun et vastannut tervehdykseeni viimeksi, ajattelin että et siedä minua ja haluat pysyä mahdollisimman virallisella linjalla. Ja niin pysyimmekin.




Lukuunottamatta niitä paria nopeaa silmäystä.

Oletko M mies ?

Hävisikö aloittaja jonnekin todelliseen maailmaan? Haaveilevat aaveet näyttää olevan tän paikan juttu. Siihen itsekin kyllä monesti sortunut