gynelle menoa? Itseäni hirvittää eniten se papa-koe.Minä kun en siedä minkäänlaista inhottavaa,vaan saatan vaikka pyörtyä(verikokeet ovat kauheita). pillereitä olen syönyt 3,5 vuotta ja tutkimuksia ei ole tehty,koska olin neitsyt niitä hakiessani.Seksielämää on ollut n.2 vuotta ja aina käytetty myös kortsua.Mitään oireiluja ei ole ollut eikä tautejakaan voi tulla. Tiedän että kohta on pakko tuolla papassa käydä,mutta pelottaa että siinä on sitten jotain..voiko se mitenkään olla luokka 1 tai 2?
Suoraan sanoen papassa olisi pitänyt käydä jo 2 vuotta sitten ekan kerran.. olen 20-vuotias.
Ja pillerini olen aina saanut uusittua tk:ssa ilman erillistä lääkärikäyntiä.
Suoraan sanoen papassa olisi pitänyt käydä jo 2 vuotta sitten ekan kerran.. olen 20-vuotias.
Ja pillerini olen aina saanut uusittua tk:ssa ilman erillistä lääkärikäyntiä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos olet jo pari vuotta harjoittanut seksiä, ei papan otto tunnu sinulla missään. Papa otetaan sellaisella ripsivärinnäköisellä harjalla, jolla kerätään kohdunkaulan limaa. Ei satu, eikä paljon tunnukaan.
Olet jo naisen iässä, ja seksielämäsi on alkanut. Uskomatonta, että sait pillerit ilman sisätutkimusta! Niin ei saisi käydä.
Nyt vain reippaasti gynelle tsekkauttamaan paikat. Mene naisgynelle, ja kerro että tämä on eka kerta. Jokainen nainen muistaa miten se pelotti, myös gyne itse. Mitään pelättävää ei ole, korkeintaan instrumentit voivat tuntua vähän kylmiltä.
Olen kohta muuttamassa uudelle paikkakunnalle niin mietin viel missä sitä kävisi.Täällä kotipaikkakunnalla ei ole kuin ehkäisyneuvola ja sielläkin tuttu täti.
hän tutkii ja kirjoittaa lähetteen papa-tutkimukseen. Papa-koe otetaan laboratoriossa.
"voiko se mitenkään olla luokka 1 tai 2? "
Tottakai papa voi olla vaikka 5. Itselläni on aina olleet papa kokeet 1.stä mutta olivatkin muuttuneet parissa vuodessa luokkaan 3. Koepalat on nyt otettu ja odotellaan patologin lausuntoa.
Ihanaa, että en ole ainoa gynekammoinen.
Itse asiassa pelkään kaikkia lääkäreitä. Nytkin minulle tuli itkuinen olo, kun edes ajattelin tätä asiaa. Monesti tämä pyörii ahdistavana ajatuksena päässäni joka päivä ja illalla olen menettää yöuneni, kun jostain päähäni tulee lääkäriin meno.
Gynellä en ole ikinä käynyt, se on suurimpien lääkäripelkojeni top 5 -listalla.
Olen pelännyt AINA lääkäriä. Jo lapsena oksensin lääkärissä ja jo 8-vuotiaaana pyörtyä pätkähdin siihen lattialle.
Viimeisten 7 vuoden aikana olen käynyt lääkärissä tasan kerran muutamia kertoja verikokeissa. Verenpaineenmittaus on hirveimpiä asioita, mitä tiedän. Viimeksi sen jälkeen sain tällasia oireita: maha meni sekaisin, oksensin, kaikki paikat puutuivat, en voinut puhua, silmissä näytti kirkkaalta, sydän tykytti, äänet kuulostivat kaukaisilta, huimasi, päässä pyöri ja olin pyörtyä.
Hammaslääkäriin en uskalla mennä, vaikka minulla on viisaudenhammas tulossa. En ole sielläkään käynyt moneen vuoteen.
Minulla on myös sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä vain pahentaa pelkoa. Pelkään sekä niitä toimenpiteitä, kipua että yleensäkin puhumista lääkärille. Sekoilen sanoissani ja ääneni vapisee, sydän jyskyttää, tärisen, loistan ihan punaisena, jälkeen päin en muista yhtään mitään koko keskustelusta. Jos joku on mukana, niin silloin en itse ole sanonut sanaakaan vaan mukana olija selittää oireet ja vaivan.
PELkään käyttäytyväni myös aggressiivisesti. Ahdistun hyvin pahasti pelkästä ajatuksestakin lääkäriin menosta. Ja ahdistus aiheuttaa aivan suunnatonta VIHAA. Nytkin iski sellainen ahdistus, että tekisi mieli repiä silmät päästä, hakata tietokone rikki ja huutaa ja raapia itsensä verille. Joku kävi tuossa kaikessa rauhassa kysymässsä jotain, ja itse huusin vihaisen vastauksen. Mahtoi hän ihmetellä.
Tunnen VIHAA lääkäreitä kohtaan, kun alan ajatella sinne menoa. Suunnittelen etukäteen, miten vastaan vihamielisesti kysymyksiin, en kättele, tervehdi tai mitään. Mutta kuitenkaan itse tilanteessa en uskalla tehdä mitään. Hyvä kun uskallan edes ongelmaani sanoa. Olen päätellyt, että nämä etukäteisen aggressiiviset ajatukset ovat jonkinlainen puolustuskeino ahdistuksessa.
Olen joskus erehtynyt kirjoittamaan tänne ja toiselle foorumille lääkäripelosta, ja saanut vastaukseksi vain tyyliin "vitun iljettävä teini kasva aikuiseksi voi vittu miten mä vihaan sunlaisia lääkärikammoisia", siksi en ehkä nytkään tule lukemaan vastauksia. Eli ei tarvi vaivautua kirjoittamaan vihaisia haukkuja. Sitten ahdistun vin lisää näistä haukuista. Lopulta jokainen keskustelu kääntyy siihen, että seuraavat 149 viestiä käsittelevät sitä, miten pentu minä olen.
En tajua, miksi pelkoni saa muutkin niin aggressiiviseksi.
Pelkään myls, että lääkäri vain vähättelee, että "no on tästä pieni lapsikin selvinnyt", "ei aikuinen voi pelätä" tms. Minulla on huonoja kokemuksia etenkin hammaslääkäreistä.
Olisinpa lapsi vielä, niin voisi saada edes parempaa kohtelua pelon kanssa. On jäänyt tunne, että lapsella on oikeus pelätä, mutta jos aikuinen/nuori pelkää, hän on "kakaramainen pikkupentu, jonka pitäisi kasvaa Aikuiseksi". Voitte ymmärtää, että en mielellään kirjoita saati sitten puhu pelostani kenellekään!
Olen siis 20v. joten tulkaa nyt sitten haukkumaan tässäkin keskustelussa minut epäaikuismaiseksi pikkukakakaraksi.
hammaslääkärikäyntejä.Puudutuspiikkiä en voi koskaan ottaa...se on jotain hirveintä.Samoin rokotukset ja verikokeet. En joskus uskalla mennä lääkäriin sen takia että jos vaikka määräisi verikokeeseen..minulla on mahaongelmia mutta en uskaltaudu tutkimuksiin piikkikammoni takia.Voi että kun haluaisin saada tietää onko kaikki hyvin.
Tuota gyneäkin vain siirrän ja siirrän...siinä ei ole kyse pistämisestä mutta kaikki äkkinäiset vihlaisut,pistot ja kirvelyt ovat kauheita..heti tulee huono ja pyörryttävä olo ja sydän lyö tuhatta ja sataa.
Muuten minulla ei mitään sosiaalisten tilanteiden pelkoa ole..kyllä joskus punastun tai sekoan sanoissani mutta se on ihan inhimillistä:)
Nämä piikkipelot varsinkin ja muutkin juontavat juurensa lapsuudesta. Olen ollut 2 kertaa sairaalassa...4- ja 6-vuotiaana..minulle on tehty kaksi leikkausta mahaan ja sairaalassa jos missä otettiin paljon kokeita..toivon niin että nuita ei olisi ollut..ehkä sitten olisin rohkeampi. Aivan kamalaa kärsiä vielä näin tulevaisuudessakin...ajattelin että sitten kun olen 20 ja yli niin olen aikuinen enkä pelkää enää mitään ja että kyllä minä sitten uskallan mutta ei se vain ole niin helppoa.
Se on hirveä häpeä pelätä ja pyrtyä pikkujutuista...esim.hemoglobiinin otto tai pieni haava sormessa saa minut voimaan pahoin..tälle ei vain voi mitään kun psyykkistä on..
Pakko olisi tosiaankin mennä tuonne gynelle..pelottaa vaan että löytyy vielä jotain solumuutoksia....kun jatkotutkimuksiin en pystyisi millään menemään.. ei pieni epämiellyttävä tunne ole mitään,mutta jos nipistää kovasti tai vihlaisee niin säikähdän ihan tuhosti..umpikujassa ollaan.
Mites sinulla adalia2 tuon gynen kanssa..pitäisikö sinun mennä sinne sitten? oletko syönyt pillereitä?
Minulla ei ole nyt mitään syytä, että pitäisi mennä gynelle. Pillereitä en syö.
Pelkään silti hirmuisesti, koska joskushan se tulee vastaan. Haluaisin silti huolehtia terveydestäni, mutta tämä ahdistus on ihan kamalaa.
Hammaslääkärikauhuunhan voi saada rauhoittavaa lääkitystä ja muuta tällaista apua. Olisi ehkä vähän helpottavampaa, jos voisi saada rauhoittavan pillerin ennen gynellekin menoa.
Minä en oikein tiedä, mistä tämä pelkoni on saanut alkunsa. Muistan kamalan ja kivuliaan hammaslääkärikokemuksen pienenä. Ehkä siitä on saanut alkunsa tämä hammaslääkärikauhuni, mutta en muista, mistä tämä muu lääkärikammoni olisi saanut alkunsa.
Minua kammottaa ja tekee pahaa myös sisäelimistä ja leikkauksista puhuminen ja kuunteleminen. Olen kuullut, että gynekologi tunnustelee kohtua ja painelee sieltä. Tämäkin ajatus tekee pahaa. Joskus alkaa heikottaa vaikka keuhkoista puhuminen, ja entä kun sitten joku tutkii sisuksiani, ja ehkäpä jopa tunnen sen.... Huh huh.
adalia ja sarita, veitte sanat suustani! olen 21 vuotias, enkä ole vielä koskaan uskaltanut käydä gynellä. tuntuu että kukaan ei voi käsittää kuinka paljon pelkään gynelle menoa!! luultavasti mut täytyy nukuttaa, ennenku uskaltaudun sinne=)
juup.. kohtalontoveri täällä. Kans pelkään tosissani gynelle menoa... aina on lääkärissä käyminen ollut jotenkin ahdistavaa.
Ehkä munkin ois jo aika käydä tutkimuksissa, ihan vaan periaatteen vuoks... mittarissa ikää myös 20. :/