Toisaalta en odota tai halua nähdä sitä päivää kun näen sellaista mitä en haluaisi nähdä, mutta toisaalta sitten se on siinä ja huokaus ja vapautus. Se olisi viimeinen lopullisuus eikä olisi pienintäkään epävarmuutta enää. Kuin kivi tippuisi sydämeltä.
Olisiko se sitten helpotus
Anonyymi-ap
5303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aha.
Niimpä. Tiedän tunteen. 😐
Et sinä tule sellaista näkemään. Sydämeni on sulla varattu. Pelkään itsekin tuota samaa. miehelle
Vähän samaa täälläkin. Haluaa nähdä mutta sitten ei ehkä kuitenkaan. Onko se kelle vapautus ja kelle helpotus, jää nähtäväksi, kun jokaisella on kuitenkin se omakohtainen tarina eikä kellään varmaan täysin samanlaista, ihmiset ainakin erilaisia eri tilanteissa.
Tänäänkin piti niin paljon käydä läpi niin tunteita kuin tosiasioita, että vieläkin on pää niissä asioissa. Eipä silti, hyvä oikeastaan ollakin vielä tässä vaiheessa, huomenna jatkuu taas, sitten aikaa käsitellä omia tuntemuksia ja hetki huokaista ennenkuin taas samaa jatkettava.
Aika näyttää, miltä olo tuntuu jälkeenpäin.
Mitä on jatkettava?!