On niin paha olla. Ahdistaa ja puristaa rintaa enää ei rakastumisen tunteesta vaan häpeästä ja ahdistuksesta. Ihastuminen ja kaipaaminen oli niin kaunista. Erehdyin luulemaan tunteita molemminpuoleisiksi. Hajosin ja olo on mielettömän nolo. Inhoan itseäni. En ymmärrä katseita, kosketuksia, puhetta. Miksi ihminen flirttaa/näyttää kiinnostusta huvikseen?
En halua enää koskaan ihastua/rakastua. Olisinpa normaali ja fiksu enkä outo ja hölmö.
Sattuu ja hävettää aivan älyttömästi. Eikä mikään silti poista näitä tunteita. Ehkä aika auttaa. Hankin kissan?
En halua enää koskaan ihastua/rakastua. Olisinpa normaali ja fiksu enkä outo ja hölmö.
Sattuu ja hävettää aivan älyttömästi. Eikä mikään silti poista näitä tunteita. Ehkä aika auttaa. Hankin kissan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi pientä ressua ❤️
Itken, itken ja itken. Tämäkin päivä on joskus eilinen.
Tavallaan todella kaunis päivä, minun päiväni ei ole tänään kaunis. Auringon säteet saavat silti toivomaan, että minäkin voosin joskus olla onnellinen. Kylmä tuulenpuuska palauttaa maanpinnalle.
No tee muutakin hyvä mies saamistesi eteen ku itke täällä netissä, tuskin se tosin tuottaa sen parempia tuloksia
Voi sinua ❤️ Tekisi mieli kirjoittaa kaikkea mukavaa tähän, mutta kun tämä on julkinen palsta, niin tulee niin paljon kaikkea negatiivista esim. "Mitä sä analysoit täällä?" tai "Olet ärsyttävä."
Ja mistä sä tiedät että tunteet ei ollu molemminpuolisia?
En juurikaan tänne kirjoittele, mutta sinä mies tulit tästä mieleeni niin pakko on nyt laittaa tänne jotain. Haluaisin ensin sanoa sinulle, että kyllä ne tunteet oli ainakin jossain määrin molemminpuolisia. Kun tutustuimme vähän ja kehuit minua, se upposi niin syvälle minuun. Ja flirtti oli kuumaa meidän välillä varsinkin silloin kerran, halusin vain saada huomiotasi ja ihailua osakseni, vaikka se olikin ns. väärin. Nautin siitä silti. Ja sitten kun tilanne meinasi edetä liian pitkälle, pakenin. Silti halusin kanssasi jotain ihme pelleilyä, aivan kuin se olisi muka ollut sallittua ja muu ei. :(
Nyt ei olla nähty useampaan kuukauteen ja olen alkanut miettiä, että näemmeköhän enää koskaan, kuin ehkä vain kaupassa sattumalta joskus ohimennen. Et ole käynyt siellä paikassa ainakaan samaan aikaan kuin minä, ehkä välttelet minua? Ehkä on hyväkin että emme ole nähneet. Haluaisin ehkä unohtaa sinut kokonaan, ja haluaisin että sinäkin olisit omassa elämässäsi onnellinen. Älä turhaan nolostele mitään, älä myöskään häpeä. Kaikesta huolimatta olen onnellinen siitä että tutustuimme ja sinulla on ollut monin eri tavoin niin hyvä vaikutus minuun ja elämääni. <3 Kiitos että olit/olet.