Minä olen 17 vuotta täyttävä tyttö.
Bulimiani alkoi yläasteella laihdutuksen myötä.
Olen ihan väsynyt tähän. Tällä hetkellä tahdon enemmän parantua, kuin olla olla itseäni tuhoava bulimikko. Tahdon pitää kehostani hyvää huolta. :) Olen varmasti aiheuttanut ja paljon tuhoa itselleni näiden vuosien aikana, mutta parempi se on silti lopettaa, kuin aiheuttaa vielä enemmän tuhoa. Olisin niin valmis päästämään tästä irti tällä hetkellä.
Välillä tulee kuitenkin sellaisia kausia, ettei millään ole mitään väliä. Nyt viimeaikoina on mennyt selvästi pahempaan suuntaan. On pakko ottaa itseäni oikeasti niskasta kiinni. Olen jopa alkanut ostamaan ruokaa kotiin, koska täällä ei ole tarpeeksi ahmittavaa, ja kotiväki on jo alkanut ihmettelemään ruuan katoamista.. Joskus vannoin, että ahmimista varten en varmana ala ruokaa ostamaan! Siihen asti en mene. Mutta tässä sitä ollaan..
Yksikin päivä, jolloin en ahmi ja oksenna, on minulle voitto! Silloin on jo paljon parempi olo.. Nyt olen oksennellut päiviä putkeen, en meinaa millään saada kierrettä katki.
Jos täällä palstalla liikkuu joku, joka tahtoo OIKEASTI parantua tästä sairaudesta, niin olisi kiva alkaa kirjoittelemaan s-postia.. Jos se vaikka tsemppaisi jaksamaan hiukan paremmin.. Ymmärrän kyllä, jos tulee kausia jolloin parantuminen ei kiinnosta, mutta omaa terveyttäni suojellen, en tahdo mukaan mihinkään pro-juttuihin. Nyt tahdon vain parantua. Ja minun on edelleen yritettävä sitä itsekseni ilman ammattiapua tai läheisiä..
En halua kuolla vielä.
[email protected]
Bulimiani alkoi yläasteella laihdutuksen myötä.
Olen ihan väsynyt tähän. Tällä hetkellä tahdon enemmän parantua, kuin olla olla itseäni tuhoava bulimikko. Tahdon pitää kehostani hyvää huolta. :) Olen varmasti aiheuttanut ja paljon tuhoa itselleni näiden vuosien aikana, mutta parempi se on silti lopettaa, kuin aiheuttaa vielä enemmän tuhoa. Olisin niin valmis päästämään tästä irti tällä hetkellä.
Välillä tulee kuitenkin sellaisia kausia, ettei millään ole mitään väliä. Nyt viimeaikoina on mennyt selvästi pahempaan suuntaan. On pakko ottaa itseäni oikeasti niskasta kiinni. Olen jopa alkanut ostamaan ruokaa kotiin, koska täällä ei ole tarpeeksi ahmittavaa, ja kotiväki on jo alkanut ihmettelemään ruuan katoamista.. Joskus vannoin, että ahmimista varten en varmana ala ruokaa ostamaan! Siihen asti en mene. Mutta tässä sitä ollaan..
Yksikin päivä, jolloin en ahmi ja oksenna, on minulle voitto! Silloin on jo paljon parempi olo.. Nyt olen oksennellut päiviä putkeen, en meinaa millään saada kierrettä katki.
Jos täällä palstalla liikkuu joku, joka tahtoo OIKEASTI parantua tästä sairaudesta, niin olisi kiva alkaa kirjoittelemaan s-postia.. Jos se vaikka tsemppaisi jaksamaan hiukan paremmin.. Ymmärrän kyllä, jos tulee kausia jolloin parantuminen ei kiinnosta, mutta omaa terveyttäni suojellen, en tahdo mukaan mihinkään pro-juttuihin. Nyt tahdon vain parantua. Ja minun on edelleen yritettävä sitä itsekseni ilman ammattiapua tai läheisiä..
En halua kuolla vielä.
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toi on ku suoraan mun elämästä...oon saman ikänen ja bulimia alko ylä-asteella laihutuksen mukana... ja todellaki haluun parantua...voisin kirjotella sähköpostii nii saat sit siinä munki sähköposti osotteen jos haluut kirjottaa...tsemppii täs tarvitaan...
saisinko mäkin kirjottaa sulle?oon 14w. ja meen syksyllä kasille. kun luin ton sun tekstin musta alko tuntuu kuin olisin sinä nuorempana...toi on siis niiin tuttua...:(
Saa kirjoitella. :)
Luin juttus ja oon kyllä itse jo melko hyvin toipunut bulimiasta (puoleen vuoteen en ole oksentanut kertaakaan, kiitos ihanan poikaystävän, joka tulla tupsahti elämääni :), mutta jos kaipaat tukea ja lohdutusta tai muuten vaan juttuseuraa, niin mailaileppa mulle. :) En olis itse ikinä uskonut parantuvani ja puoli vuotta menikin taistellessa tosissaan - puolentoista vuoden helvetin jälkeen. Mutta usko pois - tää kuulostaa varmasti tosi turhauttavalta, tiedän sen - jos oikeesti haluat parantua, niin kyllä sä onnistut. Jos et vaan anna periksi. Helpommin sanottu, kun tehty ja nää on suuria sanoja, mutta tiedän mistä puhun. Juttelen aiheesta mielummin sähköpostilla, en tunne olooni kauheen kotosaks tällä palstalla. :)