Tammikuussa syntyi meille ihana lapsi.. Rakastamme mieheni kanssa häntä ja toisiamme kovasti!
Mikä ihme tässä nyt sitten on pielessä.. Odotus aikana kävin psykologilla kun vanhat asiat päässä mutkistui ja tulivat pintaan, se kuulemma oli normaalia kun hormoonit ja kaikki..
Entisillä asioilla tarkoitan manipuloivaa ja psykopaattia miesystävääni joka pakotti minut tekemään abortin ja jota itse kadun jonkin verran ja toisaalta olen siitä onnellinen että sen tein koska muuten se olisi muistattanut minua kakesta hirveyksistä mitä mies teki minulle.. Olin kuusitoista vuotias kun aloin seurustelemaan tämän miehen kanssa ja hän oli viisi vuotta minua vanhempi.. Hän käytti hyväksi minua, raiskasi, manipuloi, haukkui, solvasi.. kaikkea mitä henkiseen alistamiseen tarvitaan.. olen päässyt asian käsittelyssä pitkälle enään olisi aika varmaan antaa itselle anteeksi etten lähtenyt suhteesta. sitä kesti lähes kaksi vuotta.. kohtalotovereita löytyy paljonkin jotka on ollut suhteissaan kauemmin.. voimia heille!
Olin 14 vuotiaana muuttanut kotoa pois ja suhteet kotiin ja sukulaisiin sekä ystäviin oli vuoden verran katkolla ja oli pakko rakentaa omaa ihmissuhde verkostoa uudella paikkakunnalla. Kakki meni aluksi hyvin vaan sitten alkoi alamäki.. Ihmissuhde kiemuroita pahaa selän takana puukottamista.. miten ihmiset voikaan olla kieroja, varsinkin naiset toisilleen. Tällä hetkellä minulla ei ole ainuttakaan läheistä naispuolista ystävää sillä en luota yhteenkään.
Suhteestä pääsin irti siten että hain huomiota muualta, se oli avun pyyntö.. silloin tapasin nykyisen miehen, jolle kerroi kaiken joka ymmärsi kuinka huonosti minua oli kohdeltu, hän halusi auttaa ei vain sääliä minua.. jossain minun surullisen matkan lopulla rakastuimme ja sain päätökseen vanhan suhteeni.. kunpa saisin asian päätökseen lopullisesti mielessäni!
Onko muilla raskauden aikana tulleet ikävät muistot ja kokemukset mieleen..?
Kiitos jos jaksoit lukea ja anteeksi kaikki kirjoitusvirheet ja muut..
Mikä ihme tässä nyt sitten on pielessä.. Odotus aikana kävin psykologilla kun vanhat asiat päässä mutkistui ja tulivat pintaan, se kuulemma oli normaalia kun hormoonit ja kaikki..
Entisillä asioilla tarkoitan manipuloivaa ja psykopaattia miesystävääni joka pakotti minut tekemään abortin ja jota itse kadun jonkin verran ja toisaalta olen siitä onnellinen että sen tein koska muuten se olisi muistattanut minua kakesta hirveyksistä mitä mies teki minulle.. Olin kuusitoista vuotias kun aloin seurustelemaan tämän miehen kanssa ja hän oli viisi vuotta minua vanhempi.. Hän käytti hyväksi minua, raiskasi, manipuloi, haukkui, solvasi.. kaikkea mitä henkiseen alistamiseen tarvitaan.. olen päässyt asian käsittelyssä pitkälle enään olisi aika varmaan antaa itselle anteeksi etten lähtenyt suhteesta. sitä kesti lähes kaksi vuotta.. kohtalotovereita löytyy paljonkin jotka on ollut suhteissaan kauemmin.. voimia heille!
Olin 14 vuotiaana muuttanut kotoa pois ja suhteet kotiin ja sukulaisiin sekä ystäviin oli vuoden verran katkolla ja oli pakko rakentaa omaa ihmissuhde verkostoa uudella paikkakunnalla. Kakki meni aluksi hyvin vaan sitten alkoi alamäki.. Ihmissuhde kiemuroita pahaa selän takana puukottamista.. miten ihmiset voikaan olla kieroja, varsinkin naiset toisilleen. Tällä hetkellä minulla ei ole ainuttakaan läheistä naispuolista ystävää sillä en luota yhteenkään.
Suhteestä pääsin irti siten että hain huomiota muualta, se oli avun pyyntö.. silloin tapasin nykyisen miehen, jolle kerroi kaiken joka ymmärsi kuinka huonosti minua oli kohdeltu, hän halusi auttaa ei vain sääliä minua.. jossain minun surullisen matkan lopulla rakastuimme ja sain päätökseen vanhan suhteeni.. kunpa saisin asian päätökseen lopullisesti mielessäni!
Onko muilla raskauden aikana tulleet ikävät muistot ja kokemukset mieleen..?
Kiitos jos jaksoit lukea ja anteeksi kaikki kirjoitusvirheet ja muut..
Vastaukset 3
Vanhimmat
miehesi ja puhu kaikki paska ulos itsestäsi, niin voit sitten jatkaa elämääsi. Rajaa se purkaminen terapialuonteisesti yhteen tuntiin tai kahteen viikossa ja elä loppuaika täysillä tätä päivä lapsesi ja miehesi kanssa. Kyllä se ohi menee. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi.
minulla on todellakin samanlainen menneisyys, ja nyt lapsen saatua asiat pulpahtavat mieleeni koko ajan.
en tiedä minkä ikäinen olet, eikä sillä väliä. pistä minulle mailia niin vaihetaan surut ja murheet.
[email protected]
Olen huomannut myös ettei raskaus sovi minulle. Masennun nyt toisessa raskaudessani ihan yhtä kammottavalla tavalla kuin ensimmäisessäkin. Haudon itsemurhaa, en tunne mielihyvää lainkaan, olen väsynyt ja itken yksin ollessani. Ja olen tosi paljon yksin, itse asiassa olen hyvin yksinäinen, minulla ei ole ainuttakaan naisystävää, enkä haluakaan, en pidä ystävistä ajatuksena, se ei vain ole minun juttu jostain syystä.
Yksinhuoltajuus toisen kerran elämässä pelottaa hirveästi, hävettää, harmittaa, suututtaa. Miehet pääsee tosiaan vähällä, vaikka luulevat että heidän elättämisongelmansa on rankkaa. He voivat aina vetäytyä ja hypätä entiseen maailmaansa niin halutessaan.