Oletko monta kertaa

Yhden kerran näin paljon

Ei se varmaan sun asias ole

En ota naista tosissani ennenkuin saan tietää onko hänen tavoitteensa saada mies omakseen ja pitää tämä aina omanaan ja että hänen mielestään naisen tehtävä on avioliitossa pysyminen sen miehen kanssa, joka hänen omansa on. En pettymysten takia, vaan koska niin säästyy pettymyksiltä.

En oikeastaan kertaakaan jos niitä kahta lasketa, jälkikäteen kun miettii se ollutkaan rakkautta.

En montaa kertaa, mut aina, tullut samalla siihen tulokseen, etten ole seurustelukykyinen? Enkä lämpene nykyisin helpolla uusiin koettelemuksiin. Kaipaan ihmisistä, johon voisin luottaa ja haluan paljon omaa tilaa, mikä ei tarkoita, että säätäisin asioita muiden kanssa. Olen vain tottunut elämään niin. Kaipauksen kanssa meillä olisi asioita, joista s voisimme tehdä yhdessä, liittyy liikkumiseen.

Aina kun olen rakastunut, olen myös pettynyt. En olisi palstalla, jos näin ei olisi käynyt. Silloin olisin rakastettuni kanssa elämässä elämääni onnellisena loppuun asti.

Liian monta kertaa. Millon alan vaan katkeraksi ja luovutan.

Piti ihan laskea. Viisi kertaa ja yhtä monta kertaa pettynyt.

Olen.
Yhden saman kanssa useaan otteeseen

Kerta se on ensimmäinenkin

Vapaa oot kulkemaan...

Kerran rakastuin. Ja petyin.
Nyt olen rakastunut ja tiedän mitä se on oikeasti.

koitan ajatella järjellä jatkossa enkä mene halujen mukaan jne. kai sitä joskus oppii olemaan. tai sitten en.

Pettynyt useinkin. Rakastanut pari kertaa. Rakastunut kerran, jolloin ymmärsin mitä kaikkea rakkaus on.

En ikinä.

Jos penturakkaus (12-15v) lasketaan, niin tämä oli kolmas kerta.
Ensimmäinen oli teinimyrskyä, toinen pitkä parisuhde ja tämä kolmas ensimmäinen varsinainen aikuisena koettu pettymys.

Kerran ja kerran enää en rakastu.

Muutaman kerran pettynyt. Rakkaudesta en niin tiedä, kun nuori silloin, enemmänkin oli kai kyse kaveruudesta siinäkin.
Nykyisin liian tiivis yhdessäolo voisi ahdistaa kun tottunut itsenäiseen elämään.
Joku luotettava joka myös osaa olla erossakin ja silti tietää että olen hänelle aina olemassa ja luotettava.
Sitten taas yhdessäolo ei olisi mitään pakkopullaa, vaan pidettäisiin hauskaa aikuisten rauhallisesti. Itse haluan ettei mies ole mikään sohvaperuna, vaan luonnosta nauttiva kuten itsekin.

Luullut vain sivusta. Facta.

Yhden kerran, tällä hetkellä.

Rakastunut aina heti ja tulisesti. Nyt toimisin toisin, 53 vuotta oltu yhdessä, pelkkää olemista. Sitouduttu olemme kuitenkin, jälkeen jäännyt vie kukkia.

En tiedä olenko pettynyt koskaan. Tai ne unohtuu. Nuorempana ihastuin usein ja ne oli pääsääntöisesti vain flirtttiä eikä johtanut vakavaan suhteeseen.

Vakavammissa suhteissa minulla oli ensi yksi pska suhde ja sen perään yksi hyvä aito suhde. Pskasta oli vaikea päästä eroon, nuori kun olin ja jotenkin hukassa itseni kanssa. Onneksi pääsin siitä irti ja sain itseni parempaan ryhtiiin silloin. Minusta ei olisi koskaan tullut kokonaista sen ihmisen kanssa. Siinä hyvässä suhteessa sain kasvaa vapaasti siksi ihmiseksi, joka olen tänään.

Joka kerta.