Hejssan grabbar.

Lapsena minua kiehtoi sadut saarista ja satulinnoista, merirosvoista ja meriseikkailuista. Monte Criston kreivi on suosikkikirjojani ja elokuvanakin pari loistavaa versiota. Älä vinguta sitä OP: luottokorttia nyt viinaksiin, sillä se kostautuu viimeistään marraskuussa kun luotto on tapissa ja sen korko alkaa syödä eläkettä tililtäsi joka kuukausi ja sitten ei enää ryypätä ja syödä kuin ensimmäinen viikko kuukaudesta.

Iltasatu
Sadut
Tekijät
Meistä
Ota yhteyttä
Hippu Hippo ja pörröinen häpeä
Kirjoittanut Jenni Kuhalainen

Kuvittanut Jenni Kuhalainen



Äitihippo jolkotteli jälkikasvunsa kanssa kohti leikkipuistoa.
Nämä viisi virtahevonviikaria olivat nimeltään Nuppu, Toppu, Heppu, Hoppu ja Hippu.

Hippomamma perheineen aiheutti usein ihastelua: värikkäät virtahevot käänsivät kaduilla katseita ja niiden äänekäs tömähtely ja hilpeä hörähtely kiinnittivät vastaantulijoiden huomion.

Onhan se tietenkin hyvin harvinaisen iloinen sattuma törmätä Suomessa suurperheelliseen höliseviä hippoja. Täällä kun tapaa useammin esimerkiksi oravia tai sorsia perheineen.

Vieläkin harvinaisempi näky oli pikkuhippo Hippu, joka oli kauttaaltaan pörröinen.
Se oli myös muuta hippoperhettä huomattavasti hiljaisempi, sillä se oli hyvin ujo.



Usein Hippua harmitti olla karvainen, kun koko muu perhe oli sileää sorttia.

Varsinkin kovalla pakkasella Hippu muuttui punatulkkujen tapaan aivan erityisen pörheäksi, ja sitä se vasta häpesikin. Muiden pikkuhippojen iho meni kylmästä korkeintaan kananlihalle.

Juuri tänään oli kirpakka pakkaspäivä. Hippu kulki äitinsä takana piilossa, sillä se pelkäsi pörhistyvänsä niin, että kaikki nauraisivat sen nähdessään.

Hipun sisarukset eivät ikinä nauraneet Hipulle. Ne nauroivat mieluummin Hipun kanssa.

Jos joku muu joskus sattuikin hihittämään Hipun nähdessään, Hipun noheva sisko Nuppu kysyi kovaan ääneen, että mikä mahtaa niin naurattaa.

Silloin naureskelijaa alkaakin yleensä hävettää, eikä tee enää mieli nauraa Hipulle.

Puistossa hippomamma ihasteli lastensa leikkejä: karuselli lennätti pikkuhippoja pitkin puistoa ja vaijeriliuku otti villeinä viilettäviä virtahepoja mahasta niin, että ne kiljuivat mennessään.



Äitihippo hymähti hyvillään ja ummisti hetkeksi silmänsä.

Hippua ei huvittanut leikkiä. Se seistä tönötti sivummalla peläten pörhistymistä. Hippu ajatteli sen varmaan tapahtuvan ihan pian, kun pakkanen puri nenänpäätä yhä napakammin.

Heppu, Hoppu, Toppu ja Nuppu saivat lopulta houkuteltua Hipun mukaan huvitteluun: ne keksivät kaivaa kilpaa lumikuoppia puiston viereiseen penkkaan.

Hetkeksi Hippu unohti pelkonsa, koska hangessa oli niin hauskaa. Kinoksessa kikatellessaan Hippu horjahti ja vieri vinhaa vauhtia viiden voltin kautta kadoten puuterilumeen.



Loput pikkuhipot liukuivat hätiin ja kaivoivat Hipun hetkessä esiin. Lumi oli kuitenkin ehtinyt Hipun karvojen sekaan. Kylmät väreet hiipivät pitkin sen herkkää hipiää niin, että Hippu pörhistyi aivan palleroksi!

Hippua hävetti niin, että se ihan tärisi. Pörröiselle poskelle lasketteli pieni kyynel.

Nuppu painoi lämpimän otsansa Hipun päätä vasten. ”Kuule, ei pörröisyys ole mikään hävettävä asia. Sinä olet hieno! Ja onneksi sinuun ei sattunut.”

Muut pikkuhipot nyökyttelivät.

Morjens Kymppi.

Mielenkiintoista ajatuksia herättävää settiä jälleen kerran tuo sun invahomotransu julkaisi, joka aiheutti minullekin aivotoimintaa.

Miksi sulla Kymppi on moottoripyörä ja autoja niin paljon kun ainoat ajelusi on ranssille. mummulaan ja kylille, sekä joskus harvakseltaan yhdellä autolla tekojärvelle?

"mutta kaikkia kokemuksia en Kitaramuotoiselle kertonut"

Juu ei siinä kamalasti olekaan todellisuudessa kokemuksista kerrottavaa, kun lääketokkurassa yksin venyttelit velttoa katkarapuasi viimaisen ja pimeän tuvan nurkassa muistellen sitä kun uimahallin pukkarissa menetit poikuutesi talonmies Pikkaraiselle kuiviltaan, mutta saaden lämpimät majoneesit selkääsi kokemuksen loppuvaiheessa. Pyllystäsi kuului vielä kotimatkalla potato potato, ilman purkautuessa pois pakoputkesta.

EI ole mitään syytä olisin toki tavannut sinut, mutta en viitsi lähetä kaupunkiin, kun nämä pellet on kirjoitelleet sinun tunnuksella, toivotaan että matkasi meni hyvin, ja sait asiasi hoidettua, minä pysyn täällä ainakin vuodesta kolmeen vuoteen, riippuu siitä miten tuo pumppu saadaan kuntoon, spasmit kiusaavat vielä, nyt jo joskus päivällä, joka ei ole kivaa, sinänsä ennuste on hyvä, mutta ohituksen riskit on suurehkot... pärjäile, vielä kokeillaan jotain muita hoitoja, ennen ohitusta....