Näin kuvasi netissä X vuotta sitten

Tiedätkö menikö kirjeesi perille?
Ei olis eka kerta kun joku nappaa kirjeen ja päättää "suojella" polttamalla sen ...

Anonyymi00007 kirjoitti:

Tiedätkö menikö kirjeesi perille?
Ei olis eka kerta kun joku nappaa kirjeen ja päättää "suojella" polttamalla sen ...

Oikeastaan en voi tietää. Oletin hänen asuvan yksin, mutta nyt kun mietin, niin en voi tietää.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Oikeastaan en voi tietää. Oletin hänen asuvan yksin, mutta nyt kun mietin, niin en voi tietää.

Niinpä, jotain hyötyä nykyaikaisista viestintätavoista: saa tietää onko viesti mennyt perille. Ymmärtäminen on sitten selvitettävä face to face :-)

Anonyymi00022 kirjoitti:

Niinpä, jotain hyötyä nykyaikaisista viestintätavoista: saa tietää onko viesti mennyt perille. Ymmärtäminen on sitten selvitettävä face to face :-)

Hänellä taitaa olla nykyään perhe, niin en aio ottaa yhteyttä häneen. Hän itse voisi ottaa yhteyttä halutessaan, mutta tuskin hänestä löytyisi sellaista vapautuneisuutta jonka voimasta kykenisi, jos edes olisi sinkku.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Hänellä taitaa olla nykyään perhe, niin en aio ottaa yhteyttä häneen. Hän itse voisi ottaa yhteyttä halutessaan, mutta tuskin hänestä löytyisi sellaista vapautuneisuutta jonka voimasta kykenisi, jos edes olisi sinkku.

Miks perheellinen tekis tuollaisen aloituksen? ;-D

Ja vaikka ois perhe, niin miks ei vois kaverillisestikin ottaa yhteyksii?

Ei ollut minulta vaikka ehkä luulit? Et siis halua läydä läpi kipeitä tunteita? Tämä selvä. Minä tavallaan haluaisin, koska sellaisesta tulee minulle jotenkin turvallisempi olo, ikään kuin tunne, että nyt ollaan tietoisia molemmat samoista asioista, että miten asiat menivät. Luulin oikeasti pitkään, että suurin piirtein kaikki muutkin jakaisivat saman tarpeen käsitellä ja puhua auki asiat. Vasta ihan viime aikoina olen oppinut, että ei kaikilla ole sellaista tarvetta. En ole sitä tajunnut, kun omassa perheessä on ollut raatorehellinen, aina karkeuteenkin asti, vallalla oleva tapa käydä perinpohjaisesti kaikki asiat läpi, jotta ne voi jättää taakse. Ei ole ollut mahdollista vain vaieta ja mennä eteenpäin. Mutta ei toki tarvitsisi käydä läpi kipeitä asioita. Siinä on vaan se vaikeus, että asioista puhumatta toinen ei voi tietää, mitkä asiat toisen mielestä kipeitä ja miksi. Eli jonkin verran niistä pitää olla valmis puhumaan kuitenkin. Usein se kipeys on vain sen myöntämistä, että omat motiivit eivät ole toteutuneet tai ne ovat olleet alhaisempia kuin mitä ihminen itse haluaisi myöntää. Jokaisen pitäisi myöntää, että omat vaikuttimet ja tavoitteet eivät ole aina jaloja ja hyviä, vaan joskus toimitaan itsekkäästi, lihan himosta, kateudesta tmv. Eli se puhuminen ei paljasta asioiden kipeyttä vaan omien motiivien inhimillisyyden. Mutta siis, voitaisiin olla vatvomatta, kunhan tietää, mistä pitäisi olla puhumatta. Mieluummin keskitytään sitten aistinautintoihin ja luodaan niiden avulla niin lujaa ja luottamuksellista suhdetta, että siinä on turvallista tutkia myös omaa salattua ja "likaista" puoltaan ja jakaa toisen kanssa kaikki puolet itsestään. Sitä, jossa rakastelun jälkeisessä raukeudessa voi kertoa toiselle vaikka kuinka kummallisia asioita, joita ei yleensä voi paljastaa kenellekään.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei ollut minulta vaikka ehkä luulit? Et siis halua läydä läpi kipeitä tunteita? Tämä selvä. Minä tavallaan haluaisin, koska sellaisesta tulee minulle jotenkin turvallisempi olo, ikään kuin tunne, että nyt ollaan tietoisia molemmat samoista asioista, että miten asiat menivät. Luulin oikeasti pitkään, että suurin piirtein kaikki muutkin jakaisivat saman tarpeen käsitellä ja puhua auki asiat. Vasta ihan viime aikoina olen oppinut, että ei kaikilla ole sellaista tarvetta. En ole sitä tajunnut, kun omassa perheessä on ollut raatorehellinen, aina karkeuteenkin asti, vallalla oleva tapa käydä perinpohjaisesti kaikki asiat läpi, jotta ne voi jättää taakse. Ei ole ollut mahdollista vain vaieta ja mennä eteenpäin. Mutta ei toki tarvitsisi käydä läpi kipeitä asioita. Siinä on vaan se vaikeus, että asioista puhumatta toinen ei voi tietää, mitkä asiat toisen mielestä kipeitä ja miksi. Eli jonkin verran niistä pitää olla valmis puhumaan kuitenkin. Usein se kipeys on vain sen myöntämistä, että omat motiivit eivät ole toteutuneet tai ne ovat olleet alhaisempia kuin mitä ihminen itse haluaisi myöntää. Jokaisen pitäisi myöntää, että omat vaikuttimet ja tavoitteet eivät ole aina jaloja ja hyviä, vaan joskus toimitaan itsekkäästi, lihan himosta, kateudesta tmv. Eli se puhuminen ei paljasta asioiden kipeyttä vaan omien motiivien inhimillisyyden. Mutta siis, voitaisiin olla vatvomatta, kunhan tietää, mistä pitäisi olla puhumatta. Mieluummin keskitytään sitten aistinautintoihin ja luodaan niiden avulla niin lujaa ja luottamuksellista suhdetta, että siinä on turvallista tutkia myös omaa salattua ja "likaista" puoltaan ja jakaa toisen kanssa kaikki puolet itsestään. Sitä, jossa rakastelun jälkeisessä raukeudessa voi kertoa toiselle vaikka kuinka kummallisia asioita, joita ei yleensä voi paljastaa kenellekään.

Voi olla, että en pysty käymään asioita läpi verbaalisesti, koska en ole sellaisesta kodista, missä puhuttaisiin asiat raatorehellisesti. En kestä kipeiden asioiden perinpohjaista läpikäymistä. Aistinautinnot kuulostaa omalta kanavaltani tai haen inspiraationi muualta.

Mene sivulle päin parempi maasto siellä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Mene sivulle päin parempi maasto siellä.

Sillein kylkimyyryssä menet

Anonyymi00008 kirjoitti:

Voi olla, että en pysty käymään asioita läpi verbaalisesti, koska en ole sellaisesta kodista, missä puhuttaisiin asiat raatorehellisesti. En kestä kipeiden asioiden perinpohjaista läpikäymistä. Aistinautinnot kuulostaa omalta kanavaltani tai haen inspiraationi muualta.

Kommenttisi kuulosti jotenkin surulliselta.
Oma kokemukseni on se, että asioiden peripohjainen jutteleminen tuo toisen ihmisen henkisesti lähelle.
Aistinautinnot kuulostavat siltä kuin korvaisi keskustelun fyysisellä tasolla joka kuulostaa samalta kuin saisi pöllyt huumausaineista.

-Tämä sivusta naiselta

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kommenttisi kuulosti jotenkin surulliselta.
Oma kokemukseni on se, että asioiden peripohjainen jutteleminen tuo toisen ihmisen henkisesti lähelle.
Aistinautinnot kuulostavat siltä kuin korvaisi keskustelun fyysisellä tasolla joka kuulostaa samalta kuin saisi pöllyt huumausaineista.

-Tämä sivusta naiselta

En kyllä tuota tarkoittanut...

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kommenttisi kuulosti jotenkin surulliselta.
Oma kokemukseni on se, että asioiden peripohjainen jutteleminen tuo toisen ihmisen henkisesti lähelle.
Aistinautinnot kuulostavat siltä kuin korvaisi keskustelun fyysisellä tasolla joka kuulostaa samalta kuin saisi pöllyt huumausaineista.

-Tämä sivusta naiselta

Kommenttini kuulostaa surulliselta, koska olen surullinen ja sille ei voi kukaan yhtään mitään. Pitkään odotin juttelemista. Puhumiset on puhuttu. Turha kipeitä asioita on enää käydä läpi.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Ei ollut minulta vaikka ehkä luulit? Et siis halua läydä läpi kipeitä tunteita? Tämä selvä. Minä tavallaan haluaisin, koska sellaisesta tulee minulle jotenkin turvallisempi olo, ikään kuin tunne, että nyt ollaan tietoisia molemmat samoista asioista, että miten asiat menivät. Luulin oikeasti pitkään, että suurin piirtein kaikki muutkin jakaisivat saman tarpeen käsitellä ja puhua auki asiat. Vasta ihan viime aikoina olen oppinut, että ei kaikilla ole sellaista tarvetta. En ole sitä tajunnut, kun omassa perheessä on ollut raatorehellinen, aina karkeuteenkin asti, vallalla oleva tapa käydä perinpohjaisesti kaikki asiat läpi, jotta ne voi jättää taakse. Ei ole ollut mahdollista vain vaieta ja mennä eteenpäin. Mutta ei toki tarvitsisi käydä läpi kipeitä asioita. Siinä on vaan se vaikeus, että asioista puhumatta toinen ei voi tietää, mitkä asiat toisen mielestä kipeitä ja miksi. Eli jonkin verran niistä pitää olla valmis puhumaan kuitenkin. Usein se kipeys on vain sen myöntämistä, että omat motiivit eivät ole toteutuneet tai ne ovat olleet alhaisempia kuin mitä ihminen itse haluaisi myöntää. Jokaisen pitäisi myöntää, että omat vaikuttimet ja tavoitteet eivät ole aina jaloja ja hyviä, vaan joskus toimitaan itsekkäästi, lihan himosta, kateudesta tmv. Eli se puhuminen ei paljasta asioiden kipeyttä vaan omien motiivien inhimillisyyden. Mutta siis, voitaisiin olla vatvomatta, kunhan tietää, mistä pitäisi olla puhumatta. Mieluummin keskitytään sitten aistinautintoihin ja luodaan niiden avulla niin lujaa ja luottamuksellista suhdetta, että siinä on turvallista tutkia myös omaa salattua ja "likaista" puoltaan ja jakaa toisen kanssa kaikki puolet itsestään. Sitä, jossa rakastelun jälkeisessä raukeudessa voi kertoa toiselle vaikka kuinka kummallisia asioita, joita ei yleensä voi paljastaa kenellekään.

Hei...voitko kertoa, oliko viestisi m:lle vai n:lle...Teksti kuulosti niin tutulta...

Ei ollu päihteet sillo kuvissa. Mitä ny vähä kaljoo ja sinistenkelii ...

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ei ollu päihteet sillo kuvissa. Mitä ny vähä kaljoo ja sinistenkelii ...

Nii, aika pientä. Käyn lääkkeillä.