Mistä elämään sisältöä?

Neljänkympin kriisi ja lapset jo omillaan. Hyvinpä olet ehtinyt tehtäväsi tehdä. Tuossa iässä muutamat vasta aloittelevat tai hankkivat toisen perheen.

Noin ehtiväiselle en juurikaan osaa neuvoja antaa. Tai ehkä sittenkin: varo loppuunpalamista ennen aikojaan!

Lapset on tehty nuorena ja hyvä niin. Vaikka lasten poismuutto opiskelemaan olikin haikeaa, niin tämäkin elämänvaihe on taas mukavaa, että on vastuussa vain itsestään ja omasta ajankäytöstään. Loppuun palamista en osaa pitää uhkana, ennemminkin tylsistymistä.

Raha ei tuo onnellisuutta, vaan se vain helpottaa elämää.

Ihminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia, ja merkityksellisyyttä elämässään. Ne kokemukset voi tulla työelämästä, harrastukista, kotoa jne....

Mutta siihen onnistumisen kokemukseen tarvitaan myös haastetta. Ikään kuin rutiinit olisivat liian helppoja. Ajatuksella et voi onnistua, jos et yritä.

Sitä on ehkä ulkopuolisen mahdotonta sanoa, mistä sitten joku toinen saa ne kiksinsä tai mikä olisi se sopiva tapa saada merkityksellisyyden tunnetta tai sopivaa haastetta. Sopiva itsessään on jo hyvin yksilöllinen käsite. Tai millä saralla, sitä haastetta kaipaa.

Onko aika hankkia uusia haasteita töissä? Entä vapaaehtoistyö onko se pois suljettu? Mites joku uusi harrastus, tai harrastaa jotain vanhaa uudella tasolla? Voiko harrastuksessasi osallistua joihinkin kilpailuihin?

Koska en voi puhua muiden puolesta, niin voin kertoa että olen itse ollut vastaavan tyylisessä tilanteessa. Itseäni auttoi se että rupesin tekemään hyväntekeväisyyttä. Siinäkin on toki omat ongelmansa, mutta sain sitä kautta sellaisen sopivan annoksen merkityksellisyyttä elämääni.

Itsetuntemusta voi lisätä astrologian avulla. Voi tutkia itse tai ottaa yhteyttä astrologiin ja kysyä häneltä että mitä voisi tehdä. Tähtikartasta näkyy kaikenlaisia asioita.

Kiitos kommenteista. Raha ei todellakaan takaa onnellisuutta, mutta tuo elämään perusturvallisuutta, kun tietää, että rahat riittävät asioihin, joita haluan elämältäni. Työni on suhteellisen vaativaa ja vastuullista, mutta olen jotenkin puutunut siihen ja en innostu siitä enää millään tavalla. Vapaaehtoistyötä olen itsekin miettinyt ja vaikkapa jotain kehitysapuprojektia ulkomailla, sellainen voisi olla kiinnostava irtiotto.