Jos toinen korviaan myöten rakastunut ja kärsii siitä
Miltä sinusta tuntuu
Anonyymi-ap
46662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Eikö se ole vähän sen oma ongelma. Etenkään jos ei edes oikeasti tunne toista. Silloinhan se on enemmänkin oman pään sisäistä tuotosta. Väittäisin että monet parisuhteetkin ajautuvat lopulta siihen tilaan ettei enää tunne ihmistä samaksi kuin kehen joskus tutustui.
Ei rakastuminen ole mikään järjällä päätettävä juttu. Rakastua voi vaikka ei toista tuntisi. Se on aivokemiaa eikä se ole sama kuin vaikkapa suhteessa muodostunut rakastaminen.
Taidat sekoittaa asioita. Sinulla on silti vastuu tunteistasi. Muuten on kyse pakkomielteestä.
Tunne ja toiminta ovat eri asioita.
Toiminnassakin on eri tasoja silti. On eri asia kaivata vaikkapa täällä anonyyminä palstalla kuin vaikkapa ajella autolla pakkomielteisesti henkilön kodin lähistöllä toivoen törmäävänsä häneen.
Eivät ne niin kaukana toisistaan ole. Pakkomielteisen pöpin päässä tunne muuttuu helposti toiminnaksi.
No tee aloite. Tulee suru tai ilo.
En tee
Miksi et? Et uskalla? Et halua?
Oma ongelma. Rakastumisen tunteestakin pääsee halutessaan eroon
Ei kaikki pääse. Voi vaatia pitkän ajan.
Jos näin käy, kannattaa hakea ammattiapua. Kyse on silloin pakkomielteestä.
Ehkä sinulla
Puhuin nyt pakkomielteisistä. En itsestäni.
Ei se kivalta tunnu jos ei pysty vastaamaan tunteeseen. Jos ei edes tunneta kunnolla ja toinen vaikuttaa rakastuneelta, niin se luo paineitakin. Toinen on todennäköisesti rakastunut mielikuvaan.
Niin se luo
Olen pahoillani paineista. Ei ole pakko olla tekemisissä. Vastasin kuin hänelle.
Kuka luo?
Tauko paikalla!
Pusipusi
Haluaisin tietää siitä jos olisi hän nainen. Tietysti haluaisin kertoa hänelle myös omista tunteistani.
Enkä tietysti ikimaailmassa halua että hän kärsii. ☝️
Ei miltään. En voi mitään jos joku rakastuu muhun ja en tunne häntä kohtaan itse rakkautta. Jos vielä sit joku rupeaa ahdistelemaan kun ei uskota, ettei kiinnosta, niin joutuu sitten uhkailemaan erinäisillä seuraumuksilla, joihin päädytään jos ahdistelu ja stalkkaus ei lopu. Yleensä tämä tehoaa.
Rakkaus on tänä päivänä harvinaista kahden vieraan ihmisen välillä.
Eikä mahdollinen tunne ole rakkautta välttämättä tunne voi olla myös riippuvuussuhde toiseen henkilöön joka täytyy ottaa huomioon.
Minkäänlainen juttu ei tuo auringonvaloa osapuolille jos se ei perustu rehtiyteen ja jos ihmisellä on elämässään jo suhde tai jotain vaikeita ongelmia. Ja jos kaikki on yksipuolista sillä ei tule olemaan menestystä.
Lähtökohtaisesti et voi tunkea itseäsi toisen ihmisen elämään väkipakolla tai millään tekosyyllä vaikka kuinka olisit rakastunut.
Rakastunut ihminen ei toimi siten.
Epävakaa toimii noin, ihan selkee juttu
Tekisin kaikkea irl sellaista et hän alkais inhoaan minua.Tilanteessa missä joudut oleen hänen kanssaan päivittäin tekemisissä joiden syiden vuoksi.Sattaa nimittäin olla et suoraan sanottaessa voi elämä vaikeutua...riski jota tämöösissä tilanteissa ihastuksen kohde elättelee harhaisesti ja pilaa myös oman elämän teeskentelemällä mukavaa.
Kun teeskentelet mukavaa annat vain enemmän ihastujalle signaalia ,väärää.
Mitkään tänne tai sosiaalisiin medioihin vihjeet ei välttämättä mene kaikille jakeluun.
Kannattaa ottaa riski ja sanoa kuitenkin kärsivälle ettei mahdollisuuksia ole tai näyttää suorilla teoilla ettei mahdollisuuksia ole.KIEROILU AIHEUTTAA AINA ONGELMIA SEKÄ ASIANOMAISILLE ETTÄ YMPÄRISTÖLLE.
no enhän minä sille mitään mahda..:/ ei muhun kannata kenenkään rakastua😂 paitsi ehkä kaltaiseni…🤔 voimme sitten lyyä ”viisaat” piämme yhtehen.
Olen korviani myöten ihastunut naiseen mutta en tietenkään liitä sitä häneen sillä tavalla että olisi jotenkin osallinen siihen. Tunteet ovat henkilökohtaisia. Jos saa vastakaikua niin se on hieno asia mutta silloinkaan omat tunteet eivät ns. ole toisen vastuulla. sivusta
Minulla lähes sama tilanne, mutta en noin vahvasti ole ihastunut mieheen. Lämmöllä ajattelen ja toivon hänelle hyvää riippumatta siitä haluaako hän mitään. En odota häneltä mitään enkä ole luonut suuria kuvitelmia. Siihen on useita syitä. Nautin kaipauksen tunteesta ja saatan kirjoittaa runoja. Hänellä on paikka mun sydämessä.
S naiselta
Tuohan on kauheaa,sinähän roikutat miestä itsessäsi flirttailemalla.
Tietysti toivon sitä, kun itsekin olen korviani myöten rakastunut mieheen ja kärsin siitä.
Miehen nimen kolmas kirjain?
Kengänkoko ja peruukin väri?
Kuinka monta vuotta ihastuminen/rakastuminen voi jatkua?
Jopa useita kymmeniä vuosia.
Normaalia ei ole, että sellainen peli jatkuu kymmeniä vuosia.
Silloin ei ole kysymys ihastumisesta eikä rakastumisesta.
Vaan sairaasta pakkomielteestä ymmärtääkseni.
Kammottavaa.😕
Tuo on sinun henkilökohtainen mielipiteesi ja todella ajattelemattomasti sanottu tuntevalle ihmiselle.
Ei ole kenenkään oma mielipide, vaan kyse on sairaudesta. Yksipuolinen rakkaus joka jatkuu kymmeniä vuosia on pakkomielteistä. Terve ihminen ei näin käyttäydy.
Kyseessä mielenterveyden häiriö, neuroosin yksi muoto eli pakko oireinen häiriö. Sitä hoidetaan terapialla ja lääkityksellä.
Korvien koolla ei kai ole merkitystä https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8db8a928-6090-4df1-ae16-db42b62cb23c
Äärimmäisen pahalta. Varsinkin jos tunteet olisivat molemminpuoliset.
Ikävältähän se tuntuisi, jos en olisi itse kiinnostunut hänestä. Tiedän itse miten pahalta yksipuoliset tunteet voivat tuntua, kun naista ei vaan saa mielestään. Monesti on kyllä varmasti mennyt molemminpuoliset ihastukset ohi, kun ei ole tiennyt toisen tunteista, mutta tuskin kukaan on ollut rakastunut minuun.
Joo tiedän tuon aivan äärimmäistä kärsimystä jos tietää
Ettei saa sitä keneen on ihastunut.
pakkomielteen kohdetta ei ole hyväksi saada omaksi / elämäänsä missään nimessä.
Se ei paranna henkilöä, kuka on sairastunut pakkomielteeseen.
Ei asiantuntemusta ole itselläni kuitenkaan.
Ajattelisin että, pitkäaikainen terapia ja henkilön näkemättömyys saattaisi auttaa.
Tuo riippuu varmasti ihmisistä ja pakkomielteen laadusta. Senkin ihmiset määrittelevät eri tavalla ja joillekin toisen rakkauskin voi tuntua pakkomielteeltä, kun jossainhan sekin raja menee. Lopputulos voi olla mitä vaan elämän suuren rakkauden ja murhan välimaastossa, mutta sama pätee muissakin suhteissa. Meinaan siis että suht järkevissä rajoissa oleva pakkomielle voi olla voimavara, joka motivoi kehittymään ja jaksamaan, kun taas liiallisena tai negatiivisen kierteen aiheuttavana se voi olla tuhoisa.
Ehkä olin jopa rakastunut siihen tyttöseen. Etä ihastuminen ei riitä kuvaamaan siä.