Niin epävarmoja toisistamme
Olemmeko molemmat
Anonyymi-ap
511262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Kyllä me olemme.
Niin, monessa suhteessa.
Niistä tunteista ei kyllä pääse kumpikaan yli.
Se on välillä näinkin
Kyllä.. :d
Taidamme olla, haluaisin olla varmempi, mut ku on kerran erehtynyt pahasti silloin on suurempi este ylitettävänä. Liian hyväuskoinen olen ollut vähän kaikkea kohtaan. Vanhemmiten tulee muutenkin varovaisemmaksi, muut kokemat siihen lisänä :-(
Ei se mitään. Niin minäkin. Samaistun vahvasti kokemaasi. Tahoillamme ollaan kohtuuttomiin tilanteisiin jouduttu. Rankkoja juttuja. Yhdessä voidaan päästä yli mistä vain.
Näin haluaisin uskoa kans. Pelko on siinä, että olen lähtökohtaisesti liian hyvään uskova ja se voi olla petollista itselle, kun toinen osoittautuukin vääränlaiseksi itselle. Tällaista tullut koettua, halusin uskoa hyvään toisesta ja lopuksi koin tulleeni huijatuksi ☹️
Se, että löytyykö naisia, jotka ymmärtää tällaisia tilanteita. Näistä ei ole halua puhella syvemmin, ennen kuin toisen tuntee syvemmin ja luottaa täysin, silloin myös ymmärtää sen todellisuuden minkä kanssa joutunut itse elää (valheiden, jotka helppoa uskoa väärin).
On totta, että ymmärryksen kautta syntyy myös luottamusta toiseen. Mut kaikki eivät ole sellaisen luottamuksen arvoisia. Tällaisten läpikäymisten jälkeen arvostus toiseen kasvaa, kun näemme asiat samoin. Haastaakin voi ja täytyykin, jollei ymmärrä tilannetta. Kaikki teemme virheitäkin ja opimme niistä.
Toistat usein lausetta vanhemmiten, joten maalitat jotakin henkilöä kirjoitustesi taakse.
Aika pienestä sinä saat näitä suuria visioita palstamiehen tajunnanvirrasta. Ei näytä yhtään tarkoitushakuiselta
Tällä maallitan enempi itseäni, koska en ollut mm. varovaisempi nuorempana. Silloin elin enemmän hetkessä välittämättä aina seurauksista (mm. hölmöilin), pitkä päätyyn ja perään? Koskaan en ole kuitenkaan käyttänyt toisia hyväkseni (ihmissuhteissa).
Sen voin myös lisätä tähän. Minua on väärin ymmärretty, koska olen spontaani huulen heittäjä ollut nuorempana. Tahtomattani voinut loukata joskus joitakin? Hyvään uskova optimisti, vaikka koettelemuksiakin ollut. Toivon mukaan niistä myös oppinut?
Minä ainakin olen epävarma sinusta ja sinun tunteistasi. Miehelle.
Niin minäkin sinusta vaikka samaan aikaan kovasti kutkuttaa.
Hmmm. En tiedä käyttäisikö hän tuollaista sanaa 😂 Itse ehkä käyttäisin. Voisit sen kutkuttelun voimalla kirjottaa mulle sitä viestiä irl. 🫣
Nähtiinkö sattumalta aamulla yhdeksän jälkeen?
Jätimme tietoisesti huomioimatta toisiamme yhdeksän jälkeen aamulla 🤔
Kuuluuko se teidän rituaaliin tai jotaki?
Ihan turhaan sitä olla mustia toisesta. Kyllä se minusta tykkää kaikesta huolimatta.
Hyvä kysymys!!! Usein miehen ja naisen välillä on eävarmuutta vaikka tunteet toista kohtaan näkyy hyvin selvästi. Joskus se on molemminpuoleista epävarmuutta ja ujostelua. Joskus kahden ihmisen ollessa herkästi rakastuneita, voi toisen osapuolen ujostelu tarrtua yhteiseksi riesaksi ja suhteen alku voi viivästyä vuosia tämän johdosta. Mutta yhtäkaikki, rakkaus ujostelu on vaikea tapaus, eikä siihen voi suhtautua kuin normaaliin käytös ujosteluun jonka voi sivuuttaa hauskalla repliikillä tai ujoutta aiheuttavan asian siirtämisellä sivuun. Rakastunut mieli osaa olla joskus uhmakas ja periksiantamaton, mutta kun rakkauden kohde saapuu paikalle, kaikki reippaus unohtuu ja ahdistuttava suunlukittuminen tai katseen sivulle luonti refleksi iskee yllättäen. On helpompi olla joskus lähellä rakastaan, koska avarassa tilassa tunteiden hölmöt toiminnot näyttävät ja tuntuvat hyvin silmäänpistäviltä. Joskus jos epäilee toisen jännittävän itseään, voi kevyellä kaskulla tai hymyllä vapauttaa hetkeä ja nauttia toisen rohkeuspuuska hymystä, ja aidot kivasta luonteesta. On maailman kauneinta, kun kaksi epävarmaa ujoa rakastunutta aloittaa yhteistä taivaltaan, rohkaistuneena ja yltiöpäisen kiinnostuneena toisiinsa tutustuen.
https://youtu.be/U4TjMqCLAtI
En tiedä mitä miehen päässä liikkuu. Minä olen todella epävarma olisinko sellainen, kuka häntä voisi kiinnostaa. En edes tiedä miltä hänen exä näyttää. Ei tästä varmaan siksi tule mitään.
No ei todellskaan jos hänellä on exä
Palstan uusin trendi näyttää olevan kysymysten kirjoittaminen ilman kysymysmerkkiä.
joku ope näyttäny mallia -sivusta
Taidetaan olla. Mutta tämä on niin hölmöä! Kummatkin tietää, että kummatkin tykkää. Silti vaan jatketaan tätä esitystä.
Lopetetaan esitys, kun tavataan seuraavan kerran.
No se olisi ihanaa, jos lopetettais. Miten se oikeen tapahtuu, voitko kertoa?
Täällä samanlainen tilanne. Itse olen kiinnostunut, mutta toisesta en tiedä yhtään. Tai ehkä tiedän, kun hän nainen ei edes tervehdi. Tai ei huomioi.
No, minä käyttäydyn juuri noin. Vaikka olen, tai ehkä juuri siksi, toivottoman ihastunut erääseen mieheen.
Niin myös täälläkin. Oon tavattoman ihastunut erääseen vaaleaan naiseen, mutta hänestä ei ota selvää, kun aiemmin näytti ihan selvästi kiinnostunelta, mutta nyt ei oikein mitenkään huomioi.
-J
Ehkä kannattaa keskittyä ensisijassa osoittamaan se oma kiinnostus niin että toinen voi huomata sen ja vielä kaupan päälle uskoa sen. Moni ei erota kiinnostusta välttämättä yhtään mistään; vaikka intuitio viestittäisi vahvastikin jotain, sen tyrmää kuvitteluna ja pistää kolme kiloa jäitä hattuun.
Suoraan voi myös hälventää kuvitelmien sumuverhot ihan nätisti sanomalla - koska jos välillä ei ole mitään, silloinhan tilanne on toiselle neutraali eikä siinä ole mitään ihmeempää - ja peli on selvä. Harva on varma toisen ihastumisesta ainakaan silloin jos itse on yhtään.
erään kanssa ei ole mitään epäselvyyttä.. palstapukarit ei muuta!
erään joka ei käy palstalla kanssa on epävarma fiilis:/.. haluisin uskaltaa olla rohkea ja reipas nyt, mutta enhä mä mihinkää pysty
En ole epävarma hänen tunteistaan minua kohtaan. Hän on.
Hän on epävarma omista tunteistaan sinua kohtaan vai sinun tunteistasi häntä kohtaan?
Hän on epävarma molemmista, minä en kummastakaan. Tiedän mihin päädymme, mutta en sitä milloin se tapahtuu.
Mistä tiedät hänen tunteensa? Mitä teidän välillänne tapahtuu, mihin kaikki päättyy?
Kuulostaa siltä, että lopputulos on kuitenkin positiivinen. Se on hienoa.
Jos viettää aikaa tarpeeksi lähellä toista henkilöä, pystyy aistimaan mitä hän tuntee.
Näin varmaan on rakkaani... Molemmat tiedämme tunteemme , mutta emme uskalla uutta tulevaisuutta mitä se toisi eteemme... Olen kyllä valmis siihen kokemukseen jos vain lähdet mukaani.... Lupaan olla rinnallasi ja tuetaan toisiamme... Todella me molemmat tarvitsemme sitä... Haluan Sinulle uuden turvallisen vakaan seesteisen elämän mitä miehenä voin Sinulle tarjota. Nyt rohkeutta ja uudenlaista tulevaisuutta
Rakas Kaunotar... Sinulle
Mutta kai tiiät miten siinä loppupeleissä kävis? Siitä on turvallisuus kaukana 😔
Varmaan ollaan epävarmoja, mutta silti jotenkin niin luontevia ja aseettomia toistemme seurassa. Hyvin harvalle uskallan näyttää todellisen minäni, hänelle uskallan.
Ei liity ainakaan minuun! Minä olen varma siitä, etten halua elämääni ketään muuta
kuin ikäiseni vanhemman miehen, ikäeroa voi olla vain ja ainoastaan muutama vuosi!
No sitten minä en kertakaikkiaan voi olla sinun tuleva miehesi!!
Eiköhän mies tämäkin monologi, mihin itse vastasit ole jo vähän ummehtunut
Olin, mutta en ole enää. Olin vain kuvitellut kiinnostuksen, ihastuksen ja lämpimät välit ja sen kemian. Kannatti kysyä!
pelkään ettet voi sietää mua. Mutta toisaalta vttuilu voi olla myös välittämistä…….🤔
Niin hän väittää.
Monesti on sellaisten ihmisten heittämää legendaa, jotka ei tosiasiassa siedä sitä yhtään takaisin vaan saa pikkusieluiset kilarit ja ryhmittäytyy joukolla suivaantumaan, ei ole vastavuoroisuus nääs ikäänkuin synkroniassa.
Ei, tähtiin se on kirjoitettu, aina tiennyt mutta ihmettelen missä se mies on 😍
En usko että tunnen itseäni koskaan sellaiseksi, että uskaltaisin sitä naista lähestyä. Tunnen itseni jotenkin mitättömäksi, sellaiseksi jolla ei ole paljon merkitystä kellekään. Miksi puhua kun ei toinen kuitenkaan välitä kuulla? Mieheltä sivusta.
Tiedän tuon tunteen kamu. Luulee itsestään vaan jotain ja että sellainen nainen kiinnostuisi. Palstalla vaan harhailen ja puran sydäntäni. Järki sanoo lopeta pöllö, mutta kun sydän ei tajua. /sivusta mies myös
Ei tässä mitään erikoista itseppähän sä pelleilet luulin että olisit jo aikuinen ja osaisit käyttäytyä vielä mitä en enään jaksa