Särkynyt saviruukku
Olen niin rikkinäinen
Anonyymi-ap
25871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minne saviruukut kierrätetään. Taitaa mennä sekajätteeseen.
Ennemminkin ongelmajätteisiin.
Sinut saisi laittaa.
Pala palalta murtui pois
Haluatko kertoa lisää?
Elämä on helvettiä pääni sisällä.
Tässäkin ketjussa ilmestyy noihin väleihin aiemmin kirjoitettuja viestejä, joita ei aluksi ole ollut siellä.
Voi ei. Miksi?
Ahdistaa kaikki menneet asiat koko hereilläoloajan.
Mikä niissä ahdistaa? Onko sinunkin kimpussasi näitä ”kirjanpitäjiä” jotka niistä muistuttelevat, vai ihan itsekö niitä muistelet?
Ihan itse muistelen, tai en edes muistele kun ne virtaa mieleen yhtenään. Pahoja juttuja.
Mun lapsista tuli hyviä, vaikka mä oon paha.
Kamalaa. Tiedänkin tavallaan tuon tunteen. Voisko siihen auttaa joku asia, tekeminen vaikka?
Ei ne ajatukset katoa, vaikka mitä tekisin.
Kai tuohon kannattaisi ottaa jotakin lääkettä, niitä on tuollaisiinkin tiloihin.
Parasta olisi kun pääsisit puhumaan jollekin noista ajatuksista, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Yritän päästä
Yritä todellakin. Jos ne on jotakin tapahtuneita asioita niin niiden pyörittämiseen varmaan tarvisi jonkun ”opponentin” jottei ihan lähde ulottuvuuksiin ne kierteet. Siis jonkun joka sanoisi, että nyt sä kyllä ajattelet liian pitkälle tai muuta, vaikea tietenkin sanoa, kun ei tiedä mitä ne ajatuksesi koskevat. Eikä kannata kyllä täällä kertoakaan.
En kerrokaan enempää. Joku järjenääni pitäisi olla joka pysäyttäisi nämä ajatukset.
Sun pitää hakea apua.
Aion hakea
Sitä juuri tarkoitinkin. Semmoinenkin on kuin auttava puhelin, sinne voi soittaa 24/7, ainakin johonkin niistä. On vain pahat jonot, mutta jos jaksaa yrittää niin aamuyöstä saattaa päästä läpi. Jos on akuutti tilanne.
Sanon sen verran, että mun elämä kyllä muuttui merkittävästi, kun hain apua. Yksin pienestä asiasta saattaa paisua omassa mielessä valtava. Muutamia vuosia sitten, eräs traumaterapeuttikoulutuksessa oleva käytti omia oppejaan ja koko traumacase vyöryi valtoimenaan mieleen ja vei minut tosiaankin uusiin ulottuvuuksiin. Pääsin perkaamaan syvältä ja nyt on sitten levollinen olo.
Se olisikin pelastus. Taitaa vaan olla lukkoja niin paljon, ettei ne enää aukea. Ehkä joskus sitten vielä saan pääni kuntoon.
Pimeä keksiaika on saapunut