Tiedän, ettei paluu seksikulttuurissa ole mahdollinen...

mutta silti haaveilen sellaisesta.

Varhaisihminen kulki aina alasti Afrikan lämpimissä oloissa. Ei sillä päätä vaivattu, sillä se oli ainoa mahdollisuus. Muuttovirran mukana kylmemmille seuduille tuli pakolliseksi käyttää vaatteita, joiden käyttö on levinnyt jo Afrikkaankin.

Vaan on meillä tilanteita varsinkin kesällä, jolloin vaateita ei tarvitse, yhteissaunominen, uiminen, auringonotto ja mökkeily jo sinänsä. Mutta kuinka valtavasti henkistä energiaa menee keskusteluihin, kun otetaan kierrellen ja kaarrellen selkoa, kenelle se sopii?

Toivoisi, vaikkei ole mitään syytä odottaa, että tulisi kuin alkuihmisellä aika, jolloin kaikki olisi niin selvää, ettei tarvitsisi hitustakaan keskustella. Vierailullekin kun mentäisiin, olisi ilman muuta selvää, että riisuttaisiin alastomaksi, kun on tutustuttu oloissa, kuten seurakunnan kerhossa, jossa ei ole voinut olla alasti.

Kun meille tuli mökille naispuolinen yllätysvieras, jota emme aikaisemmin olleet tavanneet, ja oli aurinkoinen ja lämmin päivä, hän ilman selittelyä riisui kokonaan alasti. Niin, mutta jatkossa kävikin ilmi, että hän oli sekä fiksu, kaunis, että miellyttävä. Tällainen on hyvin harvinaista, ei kuitenkaan itse alastomuus, vaan siitä sopiminen ja keskustelu.

"Vain haaveeksi pelkäksi jää se." Laulusta Musta Rudolf.