Huomenta!
Luin tuossa noita juttuja enkä löytänyt yhtäkään jossa olisi saanut vinkkejä kuinka masentuneen henkilön kanssa seurusteleva voi auttaa.
Olen nyt 4 vuotta katsellut poikaystäväni touhuja välillä menee hyvin sitten taas niin huonosti että on ollut ero lähellä. Sain hänet viimein menemään lääkäriin mutta suoraan sanottuna en edelleenkään tiedä kuinka olla avuksi. Pitääkö siinä vain olla hiljaa vieressä, parhaassa tapauksessa olla kyselemättä mitään? Eiköhän tästä tullut pointti selväksi mihin tahdon vastauksi/ omia kertomuksianne.
Kiitokset ja aurinkoista päivänjatkoa!
Luin tuossa noita juttuja enkä löytänyt yhtäkään jossa olisi saanut vinkkejä kuinka masentuneen henkilön kanssa seurusteleva voi auttaa.
Olen nyt 4 vuotta katsellut poikaystäväni touhuja välillä menee hyvin sitten taas niin huonosti että on ollut ero lähellä. Sain hänet viimein menemään lääkäriin mutta suoraan sanottuna en edelleenkään tiedä kuinka olla avuksi. Pitääkö siinä vain olla hiljaa vieressä, parhaassa tapauksessa olla kyselemättä mitään? Eiköhän tästä tullut pointti selväksi mihin tahdon vastauksi/ omia kertomuksianne.
Kiitokset ja aurinkoista päivänjatkoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
..mutta kerron omasta näkökulmastani: olen ollut jo vuosia masentunut ja poikaystäväni on saanut kärsiä niin läheisriippuvuudestani kuin kylmyydestäni. Vaikka on ollut aikoja,jolloin inhosin häntä, niin koen tänä päivänä,etten jaksaisi ilman häntä, en olisi koskaan jaksanutkaan. Persoonani on muuttunut, olen erilainen- mutta silti joskus se sama tyttölapsi minussa herää henkiin ja kiipeää rakkaansa syliin(joka on juuri samana päivänä saanut jo kyytiä =p), enkä tätä tekisi,jollei tuo henkilö olisi ollut paikalla,kun elämä satuttaa. Koitan tässä sanoa,että jo pelkkä läsnäolo voi auttaa ratkaisevasti! Parempina aikoina poikaystäväsi muistaa sen,ettet ole jättänyt häntä yksin ja on kyllä salaa kiitollinen- vaikka käyttäytyisi kuinka rasittavasti tahansa...;) Voimia sinulle ja hyvää kesää!
Kiitos vastauksestasi. On todella raskas viikonloppou takana ja et uskokkaan kuinka rohkaiseva viestisi tähän väliin on!
Minä olen itse kärsinyt masennuksesta useita kertoja. Vaimoni ymmärtää minua ja tukee vaikeina hetkinä. Sanoo suoraan mitään kiertelemättä mikä olo sinulla on nyt. Omasta kokemuksestani paras tapa on puhua suoraan masennuksesta ja keskustella vaikeista asioista.
Minulla on tullut monesti hyvä olo kun vaimoni on kysynyt mikä on sinun olosi nyt, onko lääkkeet auttanut ja ottaa asian esille useasti päivässä. Minulla todettiin vaikea masennus kun kävin lääkärissä. Tärkeintä on asiasta puhuminen, halaus ja tukeminen vaikeina hetkinä.
Toivon, että otat asian esille useasti ja juttelet masenuksesta. Minulla on ollut helponpaa kun vaimoni on usein iltaisin kysynyt vointiani ja VAATINUT, ETTÄ asiasta pitää puhua.
Tässäpä juuri suurin pulmamme varmaan onkin kun hän ei osaa puhua muuta kuin kännissä... No kyllä minä uskon/toivon että tämäkin kriisi saadaan kuriin niin kuin aina ennenkin. Kiitoksia vastauksestasi!