10 käskyn alkuperä?

Vai toistepäin?

Mielenhallinta tulee mieleen..
Keltä moinen idea?
Millainen mielenlaatu moista edes alkaa miettimään/suunnittelemaan?

xxXX3XXxx kirjoitti:

Mielenhallinta tulee mieleen..
Keltä moinen idea?
Millainen mielenlaatu moista edes alkaa miettimään/suunnittelemaan?

"Keltä moinen idea?
Millainen mielenlaatu moista edes alkaa miettimään/suunnittelemaan?"

Ihan tavallinen, käytännöllinen mielenlaatu riittää. Ei tarvitse olla mikään nero tajutakseen, että ihmisillä ei ole mitään motivaatiota viljellä maata, hankkia tarvekaluja tai rakentaa asuntoa, jos kuka tahansa voi viedä sadon, tavarat tai talon ilman seuraamuksia. Eivät ihmiset ala asua samassa yhteisössä tuntemattomien kanssa, jos kuka tahansa voi ilman seuraamuksia kohdistaa muihin väkivaltaa.

10 käskyn alkuperä on Babylonissa, Egyptissä, Mesopopamiassa ja muuallakin.

Anonyymi kirjoitti:

10 käskyn alkuperä on Babylonissa, Egyptissä, Mesopopamiassa ja muuallakin.

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

2. Ihmisen luominen.

Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.

3. Luomistapa.

Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.

4. Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit

Mooses oli mielikuvituskavereiden ykkösjäbä ennen kuin Jesse tuli kuvioihin.

Anonyymi kirjoitti:

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

2. Ihmisen luominen.

Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon ”elämän henki” puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia – heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.

3. Luomistapa.

Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja ”tekemällä”.

4. Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit

Lue lisää

Kristinuskon opetukset on omaksuttu synkretismina muinaisista ”pakanakulttuureista”.

Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.

Kristilliset käsitykset ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskon opetukset on omaksuttu synkretismina muinaisista ”pakanakulttuureista”.

Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.

Kristilliset käsitykset ovat peräisin muinaisista, juutalaisista, ja juutalaiset assyrialaisista, ja assyrialaiset intialaisista, ja kaikki menevät taaksepäin: mitä uudempi, sitä alempi, mitä vanhempi, sitä korkeampi.

Lue lisää

OM ja Aamen

Omista tai Aumista tuli tiibetiläisten pyhä sana Hum, muslimien Amin ja egyptiläisten, kreikkalaisten, roomalaisten, juutalaisten ja kristittyjen Amen." Tavu on käännetty monille eri kielille, kulttuureille ja uskonnollisille perinteille, mutta äänen luova ja transformatiivinen voima on pysynyt samana. Raamatussa sana Amen...

OM=AUM=Aamen

OM=AUM=Aamen

AUM (myös OM) on ääni ja symboli, joka edustaa kosmista värähtelyä tai maailmankaikkeuden alkuääntä.

AUM:ia pidetään perusvärähtelynä, josta kaikki luomakunta lähtee ja joka kattaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.

On erityistä, kun huomaamme, kuinka samankaltainen AUM on kuin AAMEN! joka on myös samankaltainen kuin muslimien rukouksen lopussa, kun he sanovat -AMIN.

Om Mandukya Upanishadissa - Mandukya Upanishad on omistettu yksinomaan Omin merkityksen selittämiselle. Siinä sanotaan, että Om symboloi kaikkea ilmenevää, ja kuitenkin sen alkuperä on ilmenemättömässä. Analyysissään se kirjoittaa Omin Aumiksi, ja jokaisella kolmella tavulla on erityinen merkitys.

Tämä on samankaltainen kuin Raamatun lausuma "Alussa oli Sana..." Se osoittaa, kuten olemme jo maininneet, että Om edustaa maailmankaikkeuden alkuvärähtelyä.

"Kuin öljyvirran jatkuva virtaus ja kuin kellon värähtely ... tämä on tapa laulaa Om ja tapa todella tuntea Vedojen merkitys". - Dhyana Bindu Upanishad
Tässä sanalla 'Vedat' ei viitata ainoastaan neljään Vedaan, vaan myös mihin tahansa minkä tahansa perinteen inspiroimaan pyhään tekstiin.

Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.


Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.

Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.

Muinaisen intialaisen kulttuurin vaikutuksesta muinaisessa irlantilaisessa kulttuurissa on varmasti todisteita. Onhan gallian kieli indoeurooppalainen kieli, jossa on monia sanoja, joilla on sanskritin juuret.

Esimerkiksi sana Eire (Irlanti), kuten myös sana Iran, on johdettu sanskritin sanasta arya, joka tarkoittaa 'jaloa' ja tarkoittaa muinaisen aryan kansaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä meillä on poikkeuksellinen rinnakkaisuus islamin ja joogan sekä Intian mystisen ajattelun välillä. Kaikki alkaa Aumilla.


Käyttivätkö keltit Omia? Irlannin kelttien muinaista mystistä kieltä kutsuttiin nimellä Ogham (lausutaan Ohm, Om tai Aum). Onko tämä vain sattumaa? Ogham ei ollut joustava, kehittynyt kieli, vaan pikemminkin joukko hieroglyfisiä sanoja, joilla kuvattiin rajallista määrää asioita, lähinnä druidien kunnioittamia esineitä.

Tämä viittaa mahdollisuuteen, että muinaiset keltit tunsivat ja käyttivät Omia druidipappiensa välityksellä.

Muinaisen intialaisen kulttuurin vaikutuksesta muinaisessa irlantilaisessa kulttuurissa on varmasti todisteita. Onhan gallian kieli indoeurooppalainen kieli, jossa on monia sanoja, joilla on sanskritin juuret.

Esimerkiksi sana Eire (Irlanti), kuten myös sana Iran, on johdettu sanskritin sanasta arya, joka tarkoittaa 'jaloa' ja tarkoittaa muinaisen aryan kansaa.

Lue lisää

Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".

Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.

Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.

Voiko olla sattumaa, että Om, joka symboloi universaalia äänivärähtelyä, joka sisältää kaikki äänet ja värähtelyt, sisältyy myös sanaan Omnipresent! Huomaa myös sanat Om-nifarious ja Om-en.

Latinankielinen juurisana omni tarkoittaa 'universaalia'. Eikö ole outoa (tai ehkä loogista!), että kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjain on Om-ega? Mahdollisesti Om on vaikuttanut kreikkalaisten ja roomalaisten kautta kulttuuriin enemmän kuin luulemmekaan, erityisesti filosofisella tasolla.

Lopuksi, englannin kielen sana ombudsman (joka tulee norjasta) tarkoittaa "henkilöä, joka tuomitsee vaikeasti ratkaistavissa olevia riitoja tai ongelmia".

Onko sattumaa, että sanan voi murtaa niin, että siitä välittyy oikeusasiamiehen muinainen rooli? 'Om-buds-man' voisi tarkoittaa 'Om' + 'buddhi' + 'manas' - Om:n voiman käyttäminen buddhin (sanskritiksi 'erottelukykymme') herättämiseksi manasiin (sanskritiksi 'konseptuaalinen mieli') nähden.

Kuten useimmat teistä tietävät, sekä 'buddhi' että 'manas' ovat laajalti käytössä joogisissa paradigmoissa, jotka koskevat mieltä ja sen toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mayat ja Sana - Muinaisessa mayojen kirjoituksessa nimeltä Popal Vuh sanotaan:
Ensimmäiset todelliset ihmiset (tietäjät) saavat elämän ainoastaan Sanan (äänivärähtelyn) voimasta.".

Sama pätee moniin muinaisiin kulttuureihin kaikkialla maailmassa, jotka tunsivat äänen transformatiivisen voiman ja jotka ymmärsivät sen, minkä tiede on vasta hiljattain havainnut: että manifestiuniversumi perustuu energiaan, josta ääni on yksi aspekti.
Aumin ja Aamenin värähtelyerot - Kielitieteen mukaan Amen on kehittynyt Aumista (Om). Jos chanttaat jonkin aikaa Aumia ja sitten Aamenia, huomaat, että värähtelyssä on eroa: Aum on syvemmällä ja resonoi vatsassa ja itse asiassa koko kehossa, kun taas Amen värähtelee päässä ja kurkussa. Siksi Aumin värähtelyillä on taipumus viedä meidät älyllisyyden kahleiden ulkopuolelle, kun taas Aamenilla on taipumus rohkaista "ajattelua" ja älyllisiä prosesseja.

Om englanninkielisissä sanoissa - Onko sattumaa, että monet latinasta johdetut englanninkieliset sanat, joista joillakin on tärkeitä filosofisia merkityksiä, alkavat Omilla? Esimerkiksi Omniscience ja Om-nipotence.

Voiko olla sattumaa, että Om, joka symboloi universaalia äänivärähtelyä, joka sisältää kaikki äänet ja värähtelyt, sisältyy myös sanaan Omnipresent! Huomaa myös sanat Om-nifarious ja Om-en.

Latinankielinen juurisana omni tarkoittaa 'universaalia'. Eikö ole outoa (tai ehkä loogista!), että kreikkalaisten aakkosten viimeinen kirjain on Om-ega? Mahdollisesti Om on vaikuttanut kreikkalaisten ja roomalaisten kautta kulttuuriin enemmän kuin luulemmekaan, erityisesti filosofisella tasolla.

Lopuksi, englannin kielen sana ombudsman (joka tulee norjasta) tarkoittaa "henkilöä, joka tuomitsee vaikeasti ratkaistavissa olevia riitoja tai ongelmia".

Onko sattumaa, että sanan voi murtaa niin, että siitä välittyy oikeusasiamiehen muinainen rooli? 'Om-buds-man' voisi tarkoittaa 'Om' 'buddhi' 'manas' - Om:n voiman käyttäminen buddhin (sanskritiksi 'erottelukykymme') herättämiseksi manasiin (sanskritiksi 'konseptuaalinen mieli') nähden.

Kuten useimmat teistä tietävät, sekä 'buddhi' että 'manas' ovat laajalti käytössä joogisissa paradigmoissa, jotka koskevat mieltä ja sen toimintaa.

Lue lisää

Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa

Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.

Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.



Agnostikkojen ja vapaamielisten uskovien mielestä todisteet siitä, että israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.

Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.

Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.

Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Raamatun tarinoita ja tekstejä, joiden juuret ovat muinaisessa kirjallisuudessa

Useiden Raamatun kertomusten ja tekstien huomattava samankaltaisuus muiden, usein vanhempien kertomusten kanssa on herättänyt kiistaa tutkijoiden keskuudessa sukupolvien ajan.

Monet raamatulliset kertomukset välitettiin suullisesti sukupolvien ajan ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin. Perinteiset raamatuntutkijat ja apologeetat puolustavat tällaisten raamatunkertomusten alkuperäisyyttä ja historiallista arvoa.



Agnostikkojen ja vapaamielisten uskovien mielestä todisteet siitä, että israelilaiset kirjanoppineet ja papit perustivat usein hahmot, tarinat, rituaalit ja proosan aikaisempiin pakanallisiin myytteihin ja uskomusjärjestelmiin, ovat musertavia. Tämä on erityisen ilmeistä niin sanotuissa sankaritarinoissa, hartauksissa ja virsissä, joita esiintyy raamatullisessa ja pakanallisessa kirjallisuudessa kaikkialla muinaisessa Lähi-idässä.

Lue lisää

Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.

Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista

Anonyymi kirjoitti:

Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.

Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista

Lue lisää

Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.

Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).

Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.

Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.

Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.

Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.

Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).

Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.

Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.

Mooses ja Sargon Akkadilainen
Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.

Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.

Lue lisää

Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Skeptikot uskovat, että Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.

Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.

Anonyymi kirjoitti:

Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Skeptikot uskovat, että Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.

Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.

Lue lisää

Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.

Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä
Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia.

Jobilla on varakas omaisuus ja perhe. Saatana, joka on tällä kertaa vielä enkeli, haastaa Jumalan siihen, että Job on hurskas vain siksi, että kaikki hänen elämässään on ihanaa. Jumala hyväksyy Saatanan haasteen, joka sitten tuhoaa Jobin omaisuuden, perheen ja lopulta Jobin terveyden. Job kieltäytyy kiroamasta Jumalaa. Hän ei ymmärrä, miksi hän kärsii, mutta hyväksyy, ettei hänellä ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalaa. Raamatullinen kertomus päättyy siihen, että Jumala selittää Jobille kauniilla sanoilla maailmankaikkeuden laajuuden ja monimutkaisuuden. Jobin elämä päättyy siten, että hän on rikkaampi ja onnellisempi kuin ennen kärsimyksensä alkamista.

Mesopotamian tarinassa Ludlul-bēl-Numēqi eli Oikeudenmukainen kärsijä on samanlainen tausta, jossa hurskas mies noudattaa uskonnollisia sääntöjä tarkasti. Jobin tavoin hän ei ymmärrä onnensa muutosta. Hän kyseenalaistaa jumalansa, kun hän menettää kaiken, myös terveytensä. Toisin kuin Job, hän kuitenkin kuolee kurjuuteensa tarinan lopussa.

Jobin runolliset kuvaukset ovat samankaltaisia kuin monissa ennen Raamattua kirjoitetuissa muinaisissa teksteissä, kuten Enuma Elishissä.

Sananlaskut, saarnaaja ja egyptiläiset opetukset
Tutkijat ovat kiistelleet tekstien lainaamisesta Raamatun ja muinaisen egyptiläisen opetuskirjallisuuden välillä siitä lähtien, kun asiaa koskevat hieroglyfitekstit on tulkittu. Enemmistö on yhtä mieltä siitä, että suurin osa papyrus- ja ostrokateksteistä ja niiden katkelmista viittaa siihen, että heprealaiset kirjurit lainasivat vanhoja egyptiläisiä tekstejä.

Anonyymi kirjoitti:

Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.

Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä
Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia.

Jobilla on varakas omaisuus ja perhe. Saatana, joka on tällä kertaa vielä enkeli, haastaa Jumalan siihen, että Job on hurskas vain siksi, että kaikki hänen elämässään on ihanaa. Jumala hyväksyy Saatanan haasteen, joka sitten tuhoaa Jobin omaisuuden, perheen ja lopulta Jobin terveyden. Job kieltäytyy kiroamasta Jumalaa. Hän ei ymmärrä, miksi hän kärsii, mutta hyväksyy, ettei hänellä ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalaa. Raamatullinen kertomus päättyy siihen, että Jumala selittää Jobille kauniilla sanoilla maailmankaikkeuden laajuuden ja monimutkaisuuden. Jobin elämä päättyy siten, että hän on rikkaampi ja onnellisempi kuin ennen kärsimyksensä alkamista.

Mesopotamian tarinassa Ludlul-bēl-Numēqi eli Oikeudenmukainen kärsijä on samanlainen tausta, jossa hurskas mies noudattaa uskonnollisia sääntöjä tarkasti. Jobin tavoin hän ei ymmärrä onnensa muutosta. Hän kyseenalaistaa jumalansa, kun hän menettää kaiken, myös terveytensä. Toisin kuin Job, hän kuitenkin kuolee kurjuuteensa tarinan lopussa.

Jobin runolliset kuvaukset ovat samankaltaisia kuin monissa ennen Raamattua kirjoitetuissa muinaisissa teksteissä, kuten Enuma Elishissä.

Sananlaskut, saarnaaja ja egyptiläiset opetukset
Tutkijat ovat kiistelleet tekstien lainaamisesta Raamatun ja muinaisen egyptiläisen opetuskirjallisuuden välillä siitä lähtien, kun asiaa koskevat hieroglyfitekstit on tulkittu. Enemmistö on yhtä mieltä siitä, että suurin osa papyrus- ja ostrokateksteistä ja niiden katkelmista viittaa siihen, että heprealaiset kirjurit lainasivat vanhoja egyptiläisiä tekstejä.

Lue lisää

On olemassa perusteluja sille, että molemmilla puolilla on juuret vielä vanhemmissa lähteissä, ja jotkut jopa näkevät muinaisten tietäjien keksimän universaalin tiedon ja maalaisjärjen.

Raamatun saarnaaja- ja sananlaskujen kirjat on omistettu israelilaiselle kuningas Salomolle, joka tutkii elämän tarkoitusta pohtimalla ihmistä, hänen motiivejaan ja tekojaan. Hän tekee monia viisaita johtopäätöksiä ponnistelujensa aikana.
Saarnaajain kirjan viimeisessä luvussa Salomo neuvoo nuoria nauttimaan elämästään niin kauan kuin he ovat nuoria. Hän kuvaa, miten ihmisen kyvyt vähenevät vähitellen iän myötä, kunnes lopulta mitään ei ole jäljellä. Kauniisti muotoilluilla vertauskuvilla hän havainnollistaa aistien rappeutumista, kunnes jäljelle jää vain pelko.

Osa Prissen papyruksen egyptiläisestä tekstistä valittaa samaa taantumaa samankaltaisella tyylillä. Papyrus alkaa Kagemnin ohjeen viimeisillä sivuilla. Sen jälkeen seuraa faarao Djedkaren visierin, nimeltä Ptahhotep, alkuperäisten opetusten eli sebaytin koko teksti, joka on peräisin 4. dynastian ajalta.

Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.

Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:

Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:



"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa perusteluja sille, että molemmilla puolilla on juuret vielä vanhemmissa lähteissä, ja jotkut jopa näkevät muinaisten tietäjien keksimän universaalin tiedon ja maalaisjärjen.

Raamatun saarnaaja- ja sananlaskujen kirjat on omistettu israelilaiselle kuningas Salomolle, joka tutkii elämän tarkoitusta pohtimalla ihmistä, hänen motiivejaan ja tekojaan. Hän tekee monia viisaita johtopäätöksiä ponnistelujensa aikana.
Saarnaajain kirjan viimeisessä luvussa Salomo neuvoo nuoria nauttimaan elämästään niin kauan kuin he ovat nuoria. Hän kuvaa, miten ihmisen kyvyt vähenevät vähitellen iän myötä, kunnes lopulta mitään ei ole jäljellä. Kauniisti muotoilluilla vertauskuvilla hän havainnollistaa aistien rappeutumista, kunnes jäljelle jää vain pelko.

Osa Prissen papyruksen egyptiläisestä tekstistä valittaa samaa taantumaa samankaltaisella tyylillä. Papyrus alkaa Kagemnin ohjeen viimeisillä sivuilla. Sen jälkeen seuraa faarao Djedkaren visierin, nimeltä Ptahhotep, alkuperäisten opetusten eli sebaytin koko teksti, joka on peräisin 4. dynastian ajalta.

Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.

Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:

Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:



"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä

Lue lisää

"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä


"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."

Anonyymi kirjoitti:

"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä


"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."

Lue lisää

Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.

Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:



"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä


"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."

Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.

Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.

Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.

Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.

Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.


Niissä on havaittavissa yhtäläisyyksiä Raamatun psalmeihin ja muihin kuvaileviin raamatullisiin kertomuksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.

Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:



"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20
"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus

On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä


"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."

Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.

Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.

Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.

Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.

Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.


Niissä on havaittavissa yhtäläisyyksiä Raamatun psalmeihin ja muihin kuvaileviin raamatullisiin kertomuksiin.

Lue lisää

Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus
Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.

Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.

Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.


Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin

On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.

Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.

Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.

Anonyymi kirjoitti:

Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus
Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.

Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.

Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.


Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin

On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.

Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.

Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.

Lue lisää

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista. Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma.

Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen osalta hänen oletetaan kuolleen, laskeutuneen helvettiin ja nousseen kolmantena päivänä kuolleista. Jos kuitenkin tarkastelemme muita kulttuureja, joista monet ovat paljon vanhempia kuin kristinusko, tämä tuskin on yksittäinen tapahtuma.

Persialaisen Zarathustran, egyptiläisten Osiriksen, Horuksen, Adoniksen, Bacchuksen, Herkuleksen ja skandinaavisen Baldurin sekä meksikolaisen Quetzalcoatlin oletetaan viettäneen kolme päivää helvetissä kuolemansa jälkeen ja nousseen sen jälkeen ylös.

Kaikki nämä henkilöt tekivät myös monia ihmeitä, joita voidaan verrata Jeesuksen tekemiin ihmetekoihin.

Lue lisää

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Anonyymi kirjoitti:

KRISTINUSKO ON KOPIO MYÖS MITRALAISESTA USKONNOSTA.

Mithralainen teksti:

"He who will not eat of my body and drink of my blood, so that he will be made one with me and I with him, the same shall not know salvation." (Mithraic inscription)


Kristinuskon teksti:

Joh. 6:56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


Viimeinen ehtoollinen ja useimmat muut kristinuskon kopioimat opit.

Lue lisää

Mithralaisuuden ja kristinuskon oppien läheisyys on johtanut siihen, että molemmille uskonnoille on yhteisiä monia osatekijöitä.

Mithralaiset näkivät Mithrassa valon jumalan ja tulevan Vapahtajan - ihmiskunnan vapauttajan. Kristityt näkivät Kristuksessa saman Vapahtajan. Kristus on Jumalan poika ja Mithra on Jumalan poika.

Kristus syntyi neitsyestä ja Mithra syntyi neitsyestä. Jopa mithralaisten ja kristittyjen joulumyytit ovat hyvin samankaltaisia

Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.

Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura-Mazdan poika (huomaa, että muinaiset juutalaiset samaistivat Jahven persialaiseen Ahura-Mazdaan, kuten Raamattu kaunopuheisesti todistaa).


Kristuksen maallinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten

Kristuksen maanpäällinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten, ja demonien joukot - Angra-Manyun kätyrit - kukistettiin.

Mutta lopullinen voitto pimeyden voimista on mithralaisten mukaan mahdollinen vasta maailman olemassaolon viimeisenä päivänä, jolloin Mithra tulee tuomitsemaan ihmiskunnan. Kristillinen eskatologinen perinne on erittäin lähellä persialaisen jumalan kannattajien näkemyksiä - myös kristityt puhuvat toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta.

Mithran nousu Ahura-Mazdan valtaistuimelle maallisen tehtävänsä lopussa liittää hänet myös Kristukseen, joka täytti Isänsä tahdon maan päällä ja palasi taivaaseen.

Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - siellä ja siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä on vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Mithralaisuuden ja kristinuskon oppien läheisyys on johtanut siihen, että molemmille uskonnoille on yhteisiä monia osatekijöitä.

Mithralaiset näkivät Mithrassa valon jumalan ja tulevan Vapahtajan - ihmiskunnan vapauttajan. Kristityt näkivät Kristuksessa saman Vapahtajan. Kristus on Jumalan poika ja Mithra on Jumalan poika.

Kristus syntyi neitsyestä ja Mithra syntyi neitsyestä. Jopa mithralaisten ja kristittyjen joulumyytit ovat hyvin samankaltaisia

Mithra, samoin kuin Kristus, on välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä.

Sekä Kristus että Mithra toteuttavat Isä Jumalan tahtoa, joka lähetti heidät maan päälle, sillä erotuksella, että Kristus on Jahven poika ja Mithra Ahura-Mazdan poika (huomaa, että muinaiset juutalaiset samaistivat Jahven persialaiseen Ahura-Mazdaan, kuten Raamattu kaunopuheisesti todistaa).


Kristuksen maallinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten

Kristuksen maanpäällinen tehtävä on taistella paholaista ja hänen palvelijoitaan vastaan, Mithra laskeutui maan päälle samaa tarkoitusta varten, ja demonien joukot - Angra-Manyun kätyrit - kukistettiin.

Mutta lopullinen voitto pimeyden voimista on mithralaisten mukaan mahdollinen vasta maailman olemassaolon viimeisenä päivänä, jolloin Mithra tulee tuomitsemaan ihmiskunnan. Kristillinen eskatologinen perinne on erittäin lähellä persialaisen jumalan kannattajien näkemyksiä - myös kristityt puhuvat toisesta tulemisesta ja viimeisestä tuomiosta.

Mithran nousu Ahura-Mazdan valtaistuimelle maallisen tehtävänsä lopussa liittää hänet myös Kristukseen, joka täytti Isänsä tahdon maan päällä ja palasi taivaaseen.

Jopa kristinuskon ja mithralaisuuden symboliikka on äärimmäisen lähellä toisiaan - siellä ja siellä esiintyy ristin kuva, sillä erotuksella, että mithralaiset kuvasivat ristin ympyrän muotoisena. Risti ympyrässä on vanhin aurinkosymboli, joka löytyy monista perinteistä.

Lue lisää

Mithraismi ja kristinusko.
Ensimmäisinä vuosisatoina jKr. mithralaisuus oli kristinuskon vakava kilpailija, sillä Mithraa pidettiin pelastajana, joka näytti ihmisille tien ikuiseen elämään. Monet tutkijat uskovat, että Mithran syntymäpäivästä 25. joulukuuta tuli Kristuksen syntymäpäivä juuri siksi, että nämä kaksi vahvinta uskonnollista järjestelmää olivat rinnakkain samaan aikaan ja samassa paikassa. Nyt käytännössä kukaan ei kiistä zarathustralaisuuden vaikutusta kristinuskoon Mithrasin mysteerikultin kautta. Kristinuskoon liittyvistä mithralaisista ajatuksista voidaan mainita legenda jumalasta ja paimenista, jotka tulivat palvomaan vastasyntynyttä, pyhällä vedellä kasteleminen, sunnuntain viettäminen jumalalle omistettuna päivänä, ehtoollinen leivän ja viinin kanssa sekä usko jumala-ihmisen taivaaseen nousemiseen. Mithrakultin papit sekä kristityt teologit lupasivat mithralaisille ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Mithraismi ja kristinusko.
Ensimmäisinä vuosisatoina jKr. mithralaisuus oli kristinuskon vakava kilpailija, sillä Mithraa pidettiin pelastajana, joka näytti ihmisille tien ikuiseen elämään. Monet tutkijat uskovat, että Mithran syntymäpäivästä 25. joulukuuta tuli Kristuksen syntymäpäivä juuri siksi, että nämä kaksi vahvinta uskonnollista järjestelmää olivat rinnakkain samaan aikaan ja samassa paikassa. Nyt käytännössä kukaan ei kiistä zarathustralaisuuden vaikutusta kristinuskoon Mithrasin mysteerikultin kautta. Kristinuskoon liittyvistä mithralaisista ajatuksista voidaan mainita legenda jumalasta ja paimenista, jotka tulivat palvomaan vastasyntynyttä, pyhällä vedellä kasteleminen, sunnuntain viettäminen jumalalle omistettuna päivänä, ehtoollinen leivän ja viinin kanssa sekä usko jumala-ihmisen taivaaseen nousemiseen. Mithrakultin papit sekä kristityt teologit lupasivat mithralaisille ylösnousemuksen sielun kuolemattomuuden.

Lue lisää

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Anonyymi kirjoitti:

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"

Sumerissa - Sargon Akkadilainen (2250 eKr.) on vanhin tunnettu versio Mooses-hahmosta.

Babyloniassa - Marduk (Belin poika) antoi lait Hammurabille.

Kreetalla - Minos nousi Dikta-vuorelle, jossa Zeus antoi hänelle pyhät lait.

Syyriassa - Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin kirjoitettiin jumalan lait.

Lue lisää

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"



Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Anonyymi kirjoitti:

10 käskyn alkuperä?

ON "PAKANUUDESSA"



Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.

Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.

Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Lue lisää

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.

Anonyymi kirjoitti:

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.

Lue lisää

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.


Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.


Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Lue lisää

Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa.

Anonyymi kirjoitti:

Yleinen käsitys on, että Ramses I oli farao, joka ajoi Mooseksen ja 2 miljoonaa ihmistä pois Egyptistä (yhdessä yössä ... siellä on täytynyt olla melkoinen pakkaaminen käynnissä) on todiste siitä, että tarina on ihmisen keksimä eikä todellinen historiallinen tapahtuma. Raamatun Mooseksen väitetään syntyneen vuonna 1592 eKr. Toisten mukaan hänen syntymäaikansa on 1619 eKr. Myytintekijöiden epäonneksi Ramses I hallitsi vuosina 1295-1291 eaa. ja Ramses II vuosina 1279-1212 eaa.

Lue lisää

Kuten huomaatte, myös Mooseksen lakien kohdalla on synkretismiä.

Tai ensimmäinen kunnon julkkis 😉

Anonyymi kirjoitti:

10 käskyn alkuperä on Babylonissa, Egyptissä, Mesopopamiassa ja muuallakin.

Mistäs se sinne putkahti? 🤔

Anonyymi kirjoitti:

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.


Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin ”En ole varastanut”, muuttui muotoon ”Älä varasta”. ”En ole tappanut” muuttui muotoon ”Älä tapa.” ”En ole valehdellut” muuttui muotoon ‘Älä anna väärää todistusta’, ja niin edelleen.

Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Lue lisää

Ja mistä se heille tuli? Jumalilta?

S putoaa linkistä pois

https://fi.wikipedia.org/wiki/Gilgameš

Niin. Kaikki otettu pakanuudesta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Kaikki otettu pakanuudesta.

Kristinusko on pakanuuden toistoa, lapsellista toistoa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin. Kaikki otettu pakanuudesta.

"Pakana" on kristillinen termi. Itse sanoisin vain uskovainen. On vanhempiakin uskontoja kuin kristinusko. Ne eivät ole sen vähempää oikeita tai vääriä kuin kristinuskokaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Pakana" on kristillinen termi. Itse sanoisin vain uskovainen. On vanhempiakin uskontoja kuin kristinusko. Ne eivät ole sen vähempää oikeita tai vääriä kuin kristinuskokaan.

Lue lisää

Pakana on siis viittaus vääräuskoiseen ja syntiseen. Ei minusta kuulu yleiskielen termistöön.

<Samat säännöt ovat olleet käytössä aiemmissakin kulttuureissa.>
Totta maar.

Anonyymi kirjoitti:

"Pakana" on kristillinen termi. Itse sanoisin vain uskovainen. On vanhempiakin uskontoja kuin kristinusko. Ne eivät ole sen vähempää oikeita tai vääriä kuin kristinuskokaan.

Lue lisää

Niin on.

Anonyymi kirjoitti:

Pakana on siis viittaus vääräuskoiseen ja syntiseen. Ei minusta kuulu yleiskielen termistöön.

Kristitty on siis viittaus vääräuskoiseen ja syntiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Kristitty on siis viittaus vääräuskoiseen ja syntiseen.

Niin on.