Viimeisestä on jo kaksi vuotta ja silti olet ensimmäinen jota ajattelen kun silmäni avaan. Ei jaksaisi enää..
Eikö tämä ikinä lopu
Anonyymi-ap
16418
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi harmi. Mene psykiatrille, siellä sanotaan että tunnusta rakkautesi häneen kaikille vaikka Metan alustoilla. Kerran se kirpaisee.
Siitä lähtee toipuminen.
Niin, niissäkin(kö), missä tapahtuu muutakin ns
Sinun jutut on vähän sekavia, onko kaikki kunnossa henkisellä tasolla? Sivusta
Jaksaa jaksaa!! Vaik kuin paljon!!
Niin, en minäkään jaksaisi. Pitäisikö asialle tehdä jotain?
Ehdotuksia otetaan vastaan.
Sellaista se rakastuminen on.
Sanotaan että rakastuminen on mahtava asia.
Tämä palsta jo yksistään todistaa miten raadollinen ja julma asia se voi myös olla.
Jokaisella asialla on kääntöpuoli.
Ei kiinnosta millään tasolla
Ei tunnu loppuvan ikinä
Tuli eräs vaalea mieleen tosta aikajanasta.. hankalahko sellainen :)
Hienoa että jaksat pistä positiivisena kuiten
Katson aina posetiivarin kautta asioita..
Huh, taitaa siitä edellisestä kohtaamisesta tosiaankin jo olla se pari vuotta! Välillä olen ollut niin kiireinen että olet ollut taka-alalla...nyt kuitenkin viime aikoina taas olet tupsahdellut mieleen. Ikävä on täälläkin🥺
Sama täällä, 2 vuotta on kulunut hänestä. Järkyttävän surullinen olen ollut ja ikävissäni. Tänne sen voin kirjoittaa kai? Vanhentunut olen varmaan 20 vuotta vuodessa. En uskalla enää leikitellä ajatuksella, että entä jos sittenkin.
Se on kyllä raskasta. Nimittäin jonkun rakkaan kaipaaminen. Tsemppiä sinne Aloittajalle! Kyllä se ajan myötä hieman helpottaa 👍