Yli 30 vuotta tutkijana on osoittanut Teppo Krögerille, että keskeinen tavoite vanhuspalveluiden järjestämisessä on rahan säästäminen
Vanhuspalveluiden järjestäminen ei ole Suomessa ollut koskaan oikeasti tärkeää, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.
Meidän järjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun. Kolmasosa palvelujen kattavuudesta on kadonnut, joten kyllä se tuntuu, Kröger toteaa.
Muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa. Krögerin mukaan palveluihin pitäisi panostaa vuositasolla kaksi miljardia euroa, että saavuttaisimme edes pohjoismaisen keskitason.
Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä.
– Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo.
Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset. Pohjoismaihin liitetty palvelulupaus ”kaikki jotka tarvitsevat hoitoa, saavat sitä”, horjuu Krögerin mukaansa pahasti.
Vanhuspalveluista säästäminen ei välttämättä oikeasti säästä rahaa.
Krögerin mukaan Suomessa on kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä päätösten vaikutukset.
– Kun omaiset ottavat roolia hoivatyössä, työssä käymisen aste vähenee. Nyt ei puhuta kerran kuukaudessa tehtävästä siivoamisesta, vaan hoivasta, jota tarvitaan päivittäin. Totta kai se vaikuttaa ihmisiin.
Kröger on puhunut jo vuosia hoivaköyhyydestä. Se tarkoittaa ettei ihminen saa tarvitsemaansa apua. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hoivaköyhyys lisää terveysongelmia, ennenaikaisia kuolemia ja terveyspalvelujen ylikäyttöä. Notkahtaneet vanhuspalvelut kasvattavat painetta muissa terveyspalveluissa.
Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa hoivaa ohjaa ajattelu varhaiskuntoutuksesta. Se tarkoittaa, että kotihoidossa tehdään kuntoutusta niin, ettei kotihoitoakaan välttämättä aina tarvita. Taustalla on ajatus toimintakyvyn palauttamisesta, ei sen heikentämisestä, Kröger sanoo.
Vanhuspalveluiden järjestäminen ei ole Suomessa ollut koskaan oikeasti tärkeää, sanoo yhteiskuntapolitiikan professori Teppo Kröger Jyväskylän yliopistosta.
Meidän järjestelmämme ei ole ollut mitenkään valmistautunut vanhusten määrän kasvuun. Kolmasosa palvelujen kattavuudesta on kadonnut, joten kyllä se tuntuu, Kröger toteaa.
Muiden Pohjoismaiden tasolla suomalainen vanhushoiva ei ole ollut koskaan. Suomi on samassa kelkassa Itä-Euroopan maiden kanssa. Krögerin mukaan palveluihin pitäisi panostaa vuositasolla kaksi miljardia euroa, että saavuttaisimme edes pohjoismaisen keskitason.
Kyse ei ole tämänhetkisen hallituksen, edellisten hallitusten tai hyvinvointialueiden toimista. Palveluihin ei yksinkertaisesti ole haluttu panostaa, vanhusten hoivaa ei nähdä tarpeeksi tärkeänä.
– Kaikki keskeiset toimenpiteet tähtäävät säästämiseen. Eivät palveluiden parantamiseen, saatavuuteen tai henkilökunnan työolojen parantamiseen, Kröger sanoo.
Ympärivuorokautisen hoivan jatkuva vähentäminen on tehnyt kotihoidosta kotiin tuotavaa laitoshoitoa. Laitoshoitoon pääsevät pahasti muistisairaat ihmiset. Pohjoismaihin liitetty palvelulupaus ”kaikki jotka tarvitsevat hoitoa, saavat sitä”, horjuu Krögerin mukaansa pahasti.
Vanhuspalveluista säästäminen ei välttämättä oikeasti säästä rahaa.
Krögerin mukaan Suomessa on kyvyttömyyttä ja haluttomuutta nähdä päätösten vaikutukset.
– Kun omaiset ottavat roolia hoivatyössä, työssä käymisen aste vähenee. Nyt ei puhuta kerran kuukaudessa tehtävästä siivoamisesta, vaan hoivasta, jota tarvitaan päivittäin. Totta kai se vaikuttaa ihmisiin.
Kröger on puhunut jo vuosia hoivaköyhyydestä. Se tarkoittaa ettei ihminen saa tarvitsemaansa apua. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hoivaköyhyys lisää terveysongelmia, ennenaikaisia kuolemia ja terveyspalvelujen ylikäyttöä. Notkahtaneet vanhuspalvelut kasvattavat painetta muissa terveyspalveluissa.
Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa hoivaa ohjaa ajattelu varhaiskuntoutuksesta. Se tarkoittaa, että kotihoidossa tehdään kuntoutusta niin, ettei kotihoitoakaan välttämättä aina tarvita. Taustalla on ajatus toimintakyvyn palauttamisesta, ei sen heikentämisestä, Kröger sanoo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomessa hyvinvointialueiden vanhustenhoito vilisee esimiehiä, itse suorittava porras on vähissä. Ympärivuorokautinen hoidosta taas on tehty pelkkää bisnestä jossa mikään muu ei merkitse kuin raha.
Vain raha merkitsee.
Kuolintilastot lisääntyneet.
Suomen vanhustenhoito muistuttaa lähinnä tuhoamisleiriä.