Mitä pidät

Eli se ei olisi kummaltakaan luottamuksen arvoinen

Samaa mieltä. En voisi luottaa pettäjään.

Näin just. Ensin selittelee ihastuneena itselleen että MULLE se ei tekis niin 😂 klassikko. Ja ei usko sitä että ihan yhtä huumassa se edellinen juttukin alkoi.

Oliko mieheltä

… jatkan, olen rakastunut oikeasti nyt ensimmäisen kerran elämässä. Eikä sellaista tule enää varmasti vastaan. Hyvä elämä on nyt, mutta mikään ei muuta sitä että yhtä rakastan. Pettää en haluaisi, siitä ei ole kyse.

Anonyymi00009 kirjoitti:

… jatkan, olen rakastunut oikeasti nyt ensimmäisen kerran elämässä. Eikä sellaista tule enää varmasti vastaan. Hyvä elämä on nyt, mutta mikään ei muuta sitä että yhtä rakastan. Pettää en haluaisi, siitä ei ole kyse.

Mites sitten kun suhde vakiintuu ja tasaantuu.
Kun huomaat taas, että olet rakastunut oikeasti nyt ensimmäistä kertaa elämässäsi, taas johonkuhun uuteen?
Ei se seepra raidoistaan oikeasti pääse, se voi kokea että pääsee hetkellisesti niistä, kunhan ei ajattele niiden raitojen olemassaoloa, mutta oikeasti tilanne on mikä on.
Onko tämän hetkinen suhde niin huono että pitää pettää? Miksi et reilusti voi ensin erota ja sitten aloittaa uutta suhdetta, rehellisellä alulla?
Miksi ylipäätään olet päätynyt pettämään? Millä oikeutat sen tosiseikan että vahingoitat puolisoasi anteeksiantamattomalla tavalla?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Mites sitten kun suhde vakiintuu ja tasaantuu.
Kun huomaat taas, että olet rakastunut oikeasti nyt ensimmäistä kertaa elämässäsi, taas johonkuhun uuteen?
Ei se seepra raidoistaan oikeasti pääse, se voi kokea että pääsee hetkellisesti niistä, kunhan ei ajattele niiden raitojen olemassaoloa, mutta oikeasti tilanne on mikä on.
Onko tämän hetkinen suhde niin huono että pitää pettää? Miksi et reilusti voi ensin erota ja sitten aloittaa uutta suhdetta, rehellisellä alulla?
Miksi ylipäätään olet päätynyt pettämään? Millä oikeutat sen tosiseikan että vahingoitat puolisoasi anteeksiantamattomalla tavalla?

En mistään löydä maailmasta parempaa, kuin nyt on. Sitten jotain poikkeuksellista voi kohdata, jota ei voi selittää.

Anonyymi00009 kirjoitti:

… jatkan, olen rakastunut oikeasti nyt ensimmäisen kerran elämässä. Eikä sellaista tule enää varmasti vastaan. Hyvä elämä on nyt, mutta mikään ei muuta sitä että yhtä rakastan. Pettää en haluaisi, siitä ei ole kyse.

Kuinka vanha olet? Sivusta

Anonyymi00009 kirjoitti:

… jatkan, olen rakastunut oikeasti nyt ensimmäisen kerran elämässä. Eikä sellaista tule enää varmasti vastaan. Hyvä elämä on nyt, mutta mikään ei muuta sitä että yhtä rakastan. Pettää en haluaisi, siitä ei ole kyse.

Mistä sitten ja miksi petät ? Tiedätkö uskon että puolisosi kärsii varmadti jo nyt aistii että jotakin on vireillä. Ethän halua rskadtssi pettää en usko jokin kriisi varmasti nyt meneillään mikä on yhteisellä päätöksellä selätettävissä ja löydätte rskksuden tielle.

Gubbe sä et ole nainen!

Ei naiminen toisten kanssa ole pettämistä. Ero voi hakea,ihan vaikka heti ilman syytä.pettäminen on silloin kyseessä kun hakee aviopulison osituksen kautta omaisuutta
nolla putjettiinsa. Sovittu ja vihitty sopimus on petoksella purettu.
Tällaista tämä pettäminen on nyky elämässä.

Niin mutta JOS se olisi vapaa

Anonyymi00029 kirjoitti:

Niin mutta JOS se olisi vapaa

Ihan turha jossitella tuollaisessa tilanteessa. Ajanhukkaahan se olisi odotella, että joku EHKÄ päättää lopettaa parisuhteen joskus ennen kuolemaa. Ei itselle tulisi pieneen mieleenkään.

Sivusta

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ihan turha jossitella tuollaisessa tilanteessa. Ajanhukkaahan se olisi odotella, että joku EHKÄ päättää lopettaa parisuhteen joskus ennen kuolemaa. Ei itselle tulisi pieneen mieleenkään.

Sivusta

Sitä sinä odotat

Anonyymi00029 kirjoitti:

Niin mutta JOS se olisi vapaa

Ottaisin hänet heti, jos olisi vapaa.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Ottaisin hänet heti, jos olisi vapaa.

Mutta antaisiko hän sinun ottaa itsensä????

Hienoa olet rehellinen. En minäkään voisi koskaan pettää rakastani, enkä ole aikonut, enkä aio. Kuulumme kiouineen, iloineen yhteen.

Ihminen nimenomaan valitsee itse kehen rakastuu. Rakkaus on tahdon asia. Rakkaus ei ole mitään epämääräistä tunnemössöä, joka vaan vetää ihmistä joka suuntaan, eikä ihminen itse sille mitään mahda. Rakkaus on valinta, ja rakkaus on tahtotila. Se että avioliitton vihkimisessäkin kysytään, tahdotko, on aivan ehdottoman merkittävä kysymys, jota oikeasti jokaisen pitäisi joka aamu kysyä itseltään, puolison vieressä herätessään.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ihminen nimenomaan valitsee itse kehen rakastuu. Rakkaus on tahdon asia. Rakkaus ei ole mitään epämääräistä tunnemössöä, joka vaan vetää ihmistä joka suuntaan, eikä ihminen itse sille mitään mahda. Rakkaus on valinta, ja rakkaus on tahtotila. Se että avioliitton vihkimisessäkin kysytään, tahdotko, on aivan ehdottoman merkittävä kysymys, jota oikeasti jokaisen pitäisi joka aamu kysyä itseltään, puolison vieressä herätessään.

Noin sinulla, minulla erilaisia kokemuksia. Ehkä sinä et ole mikään asiantuntija tässäkään aiheessa.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Noin sinulla, minulla erilaisia kokemuksia. Ehkä sinä et ole mikään asiantuntija tässäkään aiheessa.

Sinä et osaa rakastaa.

Sivusta- rakastuminen kestää 12-18kk jonka jälkeen tasaantuu/ katoaa tai muuttuu rakastamiseksi jos on tunnetaitoja ja kyky sitoutua. Luultavammin heittää siis kaiken hukkaan vuoden parin romanssin vuoksi.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ihminen nimenomaan valitsee itse kehen rakastuu. Rakkaus on tahdon asia. Rakkaus ei ole mitään epämääräistä tunnemössöä, joka vaan vetää ihmistä joka suuntaan, eikä ihminen itse sille mitään mahda. Rakkaus on valinta, ja rakkaus on tahtotila. Se että avioliitton vihkimisessäkin kysytään, tahdotko, on aivan ehdottoman merkittävä kysymys, jota oikeasti jokaisen pitäisi joka aamu kysyä itseltään, puolison vieressä herätessään.

Kirjotatatko huumorilla tänne kaiken mitä mieleen tulee? Niin että oikein itse valitsee keneen rakastuu? Se kertoo paljon, esimerkiksi siitä että olet todennäköisesti tunnekylmä ihminen joka on tehnyt täydellisen suunnitelman siitä miten elämä menee, milloin opiskelen, sitten työ, sitten seurustelu, naimisiin, kuinka monta lasta, minkä värinen auto, minkä värinen paita tänään. Tunteita ei voi valita.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Kirjotatatko huumorilla tänne kaiken mitä mieleen tulee? Niin että oikein itse valitsee keneen rakastuu? Se kertoo paljon, esimerkiksi siitä että olet todennäköisesti tunnekylmä ihminen joka on tehnyt täydellisen suunnitelman siitä miten elämä menee, milloin opiskelen, sitten työ, sitten seurustelu, naimisiin, kuinka monta lasta, minkä värinen auto, minkä värinen paita tänään. Tunteita ei voi valita.

Noinko sä rakennat sun parisuhteita? Päätät alkaa parisuhteeseen jonkun kanssa johon rakastut. Muutaman hetken päästä kohtaat jonkun toisen johon rakastut, petät "kun ei tunteilleen mahda mitään" ja jätät sitten jossain vaiheessa kun sulle sopii, sen ekan, ja jatkat parisuhdetta uuden kanssa. Kunnes taas kohtaat jonkun uuden johon rakastut "kun ei taas tunteilleen mahda mitään".....
Opettele nyt hieman itsekuria ja itsehillintää.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Noinko sä rakennat sun parisuhteita? Päätät alkaa parisuhteeseen jonkun kanssa johon rakastut. Muutaman hetken päästä kohtaat jonkun toisen johon rakastut, petät "kun ei tunteilleen mahda mitään" ja jätät sitten jossain vaiheessa kun sulle sopii, sen ekan, ja jatkat parisuhdetta uuden kanssa. Kunnes taas kohtaat jonkun uuden johon rakastut "kun ei taas tunteilleen mahda mitään".....
Opettele nyt hieman itsekuria ja itsehillintää.

Itse en edes halua ajautua sellaiseen kiusaukseen että ihastuisin, tai olisin altis pettämään, taikka edes haikailisin kenenkään perään. Puolisolle täytyy olla uskollinen, ja kyllä, sitä rakastumistaan pystyy hallitsemaan, sekä suuntaamaan sen omaan puolisoonsa. Täytyy vaan omata sitä mielen lujuutta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Ihminen nimenomaan valitsee itse kehen rakastuu. Rakkaus on tahdon asia. Rakkaus ei ole mitään epämääräistä tunnemössöä, joka vaan vetää ihmistä joka suuntaan, eikä ihminen itse sille mitään mahda. Rakkaus on valinta, ja rakkaus on tahtotila. Se että avioliitton vihkimisessäkin kysytään, tahdotko, on aivan ehdottoman merkittävä kysymys, jota oikeasti jokaisen pitäisi joka aamu kysyä itseltään, puolison vieressä herätessään.

Ei valitse. Oletpa yksinkertainen.

Jos sinä muka valitset keneen rakastut, niin silloinhan sinulle kelpaa vaikka naapurin Pirkko-Ilmari.

Tunteet tulevat ihan kysymättä. Psykopaatit joutuvat miettimään miten toimivat, koska heillä ei ole tunteita.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ei valitse. Oletpa yksinkertainen.

Jos sinä muka valitset keneen rakastut, niin silloinhan sinulle kelpaa vaikka naapurin Pirkko-Ilmari.

Tunteet tulevat ihan kysymättä. Psykopaatit joutuvat miettimään miten toimivat, koska heillä ei ole tunteita.

Joo, tunteet tulevat kysymättä, mutta jos olet jo parisuhteessa, ei sellaisille tunteille anneta tilaa jotka kohdistuvat johonkuhun toiseen. Jos sellasille antaa tilaa niin suhteessasi on perustavanlaatuinen ongelma, joka pitää ratkaista.
Kyllä on taas niin hankala ymmärtää mun pointtia tällasessa.
Jos olet valintasi tehnyt (lue: olet parisuhteessa), niin ei ne tunteet muita kohtaan herää, ja jos herää niin se on silloin suuri itsetutkiskelun paikka. Ja se että niille mukamas ei mahda sitten mitään jos ne herää, on täyttä potaskaa. Kyllä niille tunteille sillon mahtaa.
Jos annat niille tunteille vallan, olet tuominnut jo parisuhteesi epäonnistumaan, ja jos alat toteuttamaan niitä tunteita käytännössä millään tavalla, ilman puolisosi hyväksyntää, olet pettäjä.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Joo, tunteet tulevat kysymättä, mutta jos olet jo parisuhteessa, ei sellaisille tunteille anneta tilaa jotka kohdistuvat johonkuhun toiseen. Jos sellasille antaa tilaa niin suhteessasi on perustavanlaatuinen ongelma, joka pitää ratkaista.
Kyllä on taas niin hankala ymmärtää mun pointtia tällasessa.
Jos olet valintasi tehnyt (lue: olet parisuhteessa), niin ei ne tunteet muita kohtaan herää, ja jos herää niin se on silloin suuri itsetutkiskelun paikka. Ja se että niille mukamas ei mahda sitten mitään jos ne herää, on täyttä potaskaa. Kyllä niille tunteille sillon mahtaa.
Jos annat niille tunteille vallan, olet tuominnut jo parisuhteesi epäonnistumaan, ja jos alat toteuttamaan niitä tunteita käytännössä millään tavalla, ilman puolisosi hyväksyntää, olet pettäjä.

Elikkä ne tunteet jotka on alunperin johtanut parisuhteeseen, tulevat joo kysymättä, mutta sen jälkeen kaikki loput tunteet ovat valintoja.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Elikkä ne tunteet jotka on alunperin johtanut parisuhteeseen, tulevat joo kysymättä, mutta sen jälkeen kaikki loput tunteet ovat valintoja.

Ja tähän jatkan vielä että ihmiselle on annettu äly sen takia ettemme olisi pelkkien viettien vietävänä, se perustavanlaatuinen seikka erottaa meidät eläimistä, mutta sitä älyä pitää välillä työstää. Parisuhdetaidot luodaan, paitsi valitun kumppanin kanssa, niin myös oman pään sisällä.
Jos joku ihminen on viehättävä suhteen ulkopuolella, sinulla on aina valinta siitä alatko tuntea mitään enempää, vai valitsetko mielummin kumppanisi tunteidesi kohteeksi. Jos valitset, syystä tai toisesta, muun kuin kumppanisi, suhteessanne on todella iso särö.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Joo, tunteet tulevat kysymättä, mutta jos olet jo parisuhteessa, ei sellaisille tunteille anneta tilaa jotka kohdistuvat johonkuhun toiseen. Jos sellasille antaa tilaa niin suhteessasi on perustavanlaatuinen ongelma, joka pitää ratkaista.
Kyllä on taas niin hankala ymmärtää mun pointtia tällasessa.
Jos olet valintasi tehnyt (lue: olet parisuhteessa), niin ei ne tunteet muita kohtaan herää, ja jos herää niin se on silloin suuri itsetutkiskelun paikka. Ja se että niille mukamas ei mahda sitten mitään jos ne herää, on täyttä potaskaa. Kyllä niille tunteille sillon mahtaa.
Jos annat niille tunteille vallan, olet tuominnut jo parisuhteesi epäonnistumaan, ja jos alat toteuttamaan niitä tunteita käytännössä millään tavalla, ilman puolisosi hyväksyntää, olet pettäjä.

Eli alat marttyyriksi ja pysyt puolison rinnalla hamaan hautaan asti, vaikka tunteet on jo kuolleet. Kukin tyylillään. Ei ne kuolleet tunteet sieltä mihinkään herää. Sama koskee näivettynyttä seksielämää. Se ei sieltä enää mihinkään virkoa.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Elikkä ne tunteet jotka on alunperin johtanut parisuhteeseen, tulevat joo kysymättä, mutta sen jälkeen kaikki loput tunteet ovat valintoja.

Tunteet tulevat ihan itsestään ja pysyvät. Voit TOIMIA toisin kuin tunnet, mutta se ei muuta tunteitasi mihinkään. Voit siis teeskennellä, jos haluat.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Eli alat marttyyriksi ja pysyt puolison rinnalla hamaan hautaan asti, vaikka tunteet on jo kuolleet. Kukin tyylillään. Ei ne kuolleet tunteet sieltä mihinkään herää. Sama koskee näivettynyttä seksielämää. Se ei sieltä enää mihinkään virkoa.

Kyllä ne tunteet saa ylläpidettyä, ja saa myöskin heräämään. Kannattaa varmaan harrastaa sinunkin hieman itsetutkiskelua, sekä sitä parisuhteen työstöä. En ole myöskään marttyyri. Haluan olla uskollinen, ja kohdistan rakkauteni mielummin puolisooni kun johonkuhu jota en edes kunnolla tunne.
Seksihalutkin saa varmasti uudestaan heräteltyä, joskaan minulla ne eivät ole koskaan näivettyneetkään.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Tunteet tulevat ihan itsestään ja pysyvät. Voit TOIMIA toisin kuin tunnet, mutta se ei muuta tunteitasi mihinkään. Voit siis teeskennellä, jos haluat.

Kyllä niitä tunteita saa suunnattua kehen haluaa, ja niitä pystyy myös hallitsemaan, sekä muuttamaan. Koskaan minulla ei ole ollut tarvetta teeskennellä tunteita.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ei valitse. Oletpa yksinkertainen.

Jos sinä muka valitset keneen rakastut, niin silloinhan sinulle kelpaa vaikka naapurin Pirkko-Ilmari.

Tunteet tulevat ihan kysymättä. Psykopaatit joutuvat miettimään miten toimivat, koska heillä ei ole tunteita.

Psykopaatit nimenomaan eivät mieti miten toimivat. Psykopaatti noudattaa tunteidensa ohjailua miettimättä hetkeäkään mitä pahaa aiheuttaa muille. Psykopaatti toimii impulsiivisesti niinkuin hänen mielihalunsa sanelevat. Hän ei kykene itsehillintään.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Psykopaatit nimenomaan eivät mieti miten toimivat. Psykopaatti noudattaa tunteidensa ohjailua miettimättä hetkeäkään mitä pahaa aiheuttaa muille. Psykopaatti toimii impulsiivisesti niinkuin hänen mielihalunsa sanelevat. Hän ei kykene itsehillintään.

Jatkan, lainaus: Psykopatian erityispiirteitä ovat äärimmäinen itsekkyys ja välinpitämättömyys sekä kyvyttömyys empatiaan. Toisaalta siihen kuuluu myös alentunut kyky tuntea ahdistusta ja syyllisyyttä.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Jatkan, lainaus: Psykopatian erityispiirteitä ovat äärimmäinen itsekkyys ja välinpitämättömyys sekä kyvyttömyys empatiaan. Toisaalta siihen kuuluu myös alentunut kyky tuntea ahdistusta ja syyllisyyttä.

Jatkan: Aikuisiällä käyttäytymistä luonnehtivat »parasiittisuus», käyttäytymisen huono hallinta, sukupuolinen holtittomuus, toisen seksuaalinen halventaminen, rinnakkaiset ja lukuisat lyhyet parisuhteet, realististen päämäärien puuttuminen, huono itsehillintä ja mielijohteiden mukaan eläminen (impulsiivisuus) sekä vastuuttomuus.

Tämä on niin totta.

Juuri näin. Hyvin kiteytetty.

Kyllä valitsee.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kyllä valitsee.

Yksipuoliset tunteet ovat myös raskaita

Anonyymi00025 kirjoitti:

Yksipuoliset tunteet ovat myös raskaita

Silloin jos on yksipuolista niin ei voi rakkaudesta puhua. Silloin se on jotain muuta.

Tunteitaan ei voi valita, mutta teit voi

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kyllä valitsee.

Rakastumisen kohdetta ei valitse,
mutta suhteen voi valita ja opetella rakastamaan kumppaniaan.
Siitä vain ei tule koskaan niin vahvaa tunne tasolla kuin, että olisi rakastuneena mennyt rakastettunsa kanssa parisuhteeseen. Himokin pitää yhdessä aikansa ja on helppo sekottaa rakastumiseen vaikka ei sitä ole. Ja ihan enpiirisellä tutkimuksella todettua.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Silloin jos on yksipuolista niin ei voi rakkaudesta puhua. Silloin se on jotain muuta.

Tottakai voi olla yksipuolisesti rakastunut. SAattelet kovin mustavalkoisesti.

Rakkaus ei lopu siinäkään vaiheessa mihinkään, kun toinen kuolee. Ei se kuollut henkilö sieltä haudasta enää ketään rakasta, mutta silti vaan eloon jäänyt häntä ikävöi ja rakastaa.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Tottakai voi olla yksipuolisesti rakastunut. SAattelet kovin mustavalkoisesti.

Rakkaus ei lopu siinäkään vaiheessa mihinkään, kun toinen kuolee. Ei se kuollut henkilö sieltä haudasta enää ketään rakasta, mutta silti vaan eloon jäänyt häntä ikävöi ja rakastaa.

Korjaus: ajattelet.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Rakastumisen kohdetta ei valitse,
mutta suhteen voi valita ja opetella rakastamaan kumppaniaan.
Siitä vain ei tule koskaan niin vahvaa tunne tasolla kuin, että olisi rakastuneena mennyt rakastettunsa kanssa parisuhteeseen. Himokin pitää yhdessä aikansa ja on helppo sekottaa rakastumiseen vaikka ei sitä ole. Ja ihan enpiirisellä tutkimuksella todettua.

Jos perustat suhteen rakastumisen kohteen kanssa, mutta tunteet sitten myöhemmin tasasntuu, ja huomaatkin, (kuten ilmeisesti jotkut täällä) rakastuneesi johonkuhun muuhun, on se valinta. Alkuperäisen kumppanin kanssa saa kyllä samat alkuperäiset tunteet heräämään uudelleen, jos vaan työstää sitä omaa mieltä ja suhdettaan. Ei siihen väliin pääse muita, jos valitset niin.
Kumppaniinsa voi rakastua uudelleen vaikka joka päivä, jos valitsee niin. Se että rakastuu johonkuhun muuhun, on samoin valintakysymys, eikä mitään "tunteille ei mitään mahda" soopaa.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jos perustat suhteen rakastumisen kohteen kanssa, mutta tunteet sitten myöhemmin tasasntuu, ja huomaatkin, (kuten ilmeisesti jotkut täällä) rakastuneesi johonkuhun muuhun, on se valinta. Alkuperäisen kumppanin kanssa saa kyllä samat alkuperäiset tunteet heräämään uudelleen, jos vaan työstää sitä omaa mieltä ja suhdettaan. Ei siihen väliin pääse muita, jos valitset niin.
Kumppaniinsa voi rakastua uudelleen vaikka joka päivä, jos valitsee niin. Se että rakastuu johonkuhun muuhun, on samoin valintakysymys, eikä mitään "tunteille ei mitään mahda" soopaa.

Ei herää. Eikä maksa vaivaa. Kun suhde on nähty, niin se on nähty. Sieltä ei mitään uusia himoja herättäviä yllätyksiä tule.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Ei herää. Eikä maksa vaivaa. Kun suhde on nähty, niin se on nähty. Sieltä ei mitään uusia himoja herättäviä yllätyksiä tule.

Onhan se niin että oarisuhteen ylläpito voi tuntua välillä työläält, ja sitä se onkin. Se vaatii jatkuvasti työtä ja panostusta. Jos menee liian kauan, ettei siihen näe mitään vaivaa, tuppaa tunteet näivettymään.
Jos näkee suhteen eteen paljon vaivaa, ei se kuole koskaan, vaan se vain vahvistuu.

Epävarmuus voi johtua monesta syystä. Pettymyksestä muunmuassa

Ei kannata yleistää.

Ihmiset täällä palstalla ovat epävarmoja ja pelkäävät joku päivä tulevansa petetyiksi. Loukkaantuvat siis asiasta jo etukäteen.

Jos olet ollut tylsässä suhteessa jo pitkään ja vastaan tulee sinun mielestäsi sinullle täydellinen henkilö, joka myös on sinusta kiinnostunur, niin ei muuta kuin puolisot vaihtoon. Ei kannata elämäänsä kuluttaa ihan vääränlaisen ihmisen seurassa. Jos ei sitten halua heittäytyä marttyyriksi.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Ei kannata yleistää.

Ihmiset täällä palstalla ovat epävarmoja ja pelkäävät joku päivä tulevansa petetyiksi. Loukkaantuvat siis asiasta jo etukäteen.

Jos olet ollut tylsässä suhteessa jo pitkään ja vastaan tulee sinun mielestäsi sinullle täydellinen henkilö, joka myös on sinusta kiinnostunur, niin ei muuta kuin puolisot vaihtoon. Ei kannata elämäänsä kuluttaa ihan vääränlaisen ihmisen seurassa. Jos ei sitten halua heittäytyä marttyyriksi.

Miksi olisit tylsässä suhteessa? Miksi siitä ei voi tehdä mielenkiintoista ja jännittävää?
Olisiko jo siinä vaiheessa vakavan keskustelun paikka jos suhde uraantuu, ennen kuin antaa itselleen luvan mihinkään suhteen ulkopuoliseen "jännitykseen?"
Ylä ja alamäkiä suhteissa on, mutta se jos suhde uraantuu, on molemmissa silloin vikaa, ja molempien pitäsi katsoa peilistä sekä itseään, että toisiaan, ja tehdä asian eteen jotain.
Jos mitään ei tapahdu sihteen eteen, niin miksi olla sellaisessa suhteessa?
Kaiken voi hoitaa, loukkaamatta puolisoaan. Reilumpaa molemmille on erota, jos ei saa suhdetta korjatuksi, ennen kun alkaa herättelemään tunteita uusiin ihmisiin. Tällöin pystyy myös säilyttämään oman arvokkuutensa, eikä ketään satu.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Miksi olisit tylsässä suhteessa? Miksi siitä ei voi tehdä mielenkiintoista ja jännittävää?
Olisiko jo siinä vaiheessa vakavan keskustelun paikka jos suhde uraantuu, ennen kuin antaa itselleen luvan mihinkään suhteen ulkopuoliseen "jännitykseen?"
Ylä ja alamäkiä suhteissa on, mutta se jos suhde uraantuu, on molemmissa silloin vikaa, ja molempien pitäsi katsoa peilistä sekä itseään, että toisiaan, ja tehdä asian eteen jotain.
Jos mitään ei tapahdu sihteen eteen, niin miksi olla sellaisessa suhteessa?
Kaiken voi hoitaa, loukkaamatta puolisoaan. Reilumpaa molemmille on erota, jos ei saa suhdetta korjatuksi, ennen kun alkaa herättelemään tunteita uusiin ihmisiin. Tällöin pystyy myös säilyttämään oman arvokkuutensa, eikä ketään satu.

Sinulle suhde tuntuu olevan pelkkää työstämistä. Ei kuulosta kovin hehkeältä. En ole ollut suhteessa, missä sitä olisi pitänyt kirjoitelmiesi tavalla työstää ihan kokoajan. Elämä menee omalla painollaan. On työt, harrastukset ja yhteinen aika, joka pitää parin yhdessä.

Kun sinulla on ongelmia, niin silloin tarvitaan sitä mainostamaasi työstämistä, JOS haluaa vielä parisuhdetta jatkaa. Kaikki ei halua. Silloin on hyvä erota, eikä odottaa, että se suuri rakkaus putkahtaa kulman takaa. Sitten kun se tulee vastaan, olet valmiiksi jo vapaa parisuhteesta, missä et viihtynyt.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Sinulle suhde tuntuu olevan pelkkää työstämistä. Ei kuulosta kovin hehkeältä. En ole ollut suhteessa, missä sitä olisi pitänyt kirjoitelmiesi tavalla työstää ihan kokoajan. Elämä menee omalla painollaan. On työt, harrastukset ja yhteinen aika, joka pitää parin yhdessä.

Kun sinulla on ongelmia, niin silloin tarvitaan sitä mainostamaasi työstämistä, JOS haluaa vielä parisuhdetta jatkaa. Kaikki ei halua. Silloin on hyvä erota, eikä odottaa, että se suuri rakkaus putkahtaa kulman takaa. Sitten kun se tulee vastaan, olet valmiiksi jo vapaa parisuhteesta, missä et viihtynyt.

Eihän sen tarvitse tuntua työltä. Se on enemmän sellanen vastavuoroinen seikka. Kun suhteelle antaa paljon, niin siitä saa paljon. Jos annat vaan vähän, saat vähän.
Miksi tarvitsisi vasta siinä vaiheessa keskittyä suhteeseen kun asiat menevät jo huonosti?
Ei kai sillä tavoin kannata elää?
Eikö paras tapa olisi, vähän kuin auton huollossakin, ennaltaehkäisevä huolto?
Jos suhteessa toimii jo valmiiksi ennaltaehkäisevällä periaatteella, ei todennäköisesti tule vastaan mitään suuria ongelmiakaan.

Kannattaisi varmaan pohtia mistä se johtuu. Mielellään keskustella vaikka sen puolison kanssa, mikä suhdettanne hiertää. Tällä tavoin toimiessa, voi oppia itsestään ja suhteestaan paljon, eikä tarvitse pettää.

Samaa mieltä, olen kokenut rakastumisen suhteessa, toiseen, todella kuluttavaa, vaikkei eteniskään mihinkään suuntaan.

Anonyymi00176 kirjoitti:

Samaa mieltä, olen kokenut rakastumisen suhteessa, toiseen, todella kuluttavaa, vaikkei eteniskään mihinkään suuntaan.

Kannattaa kysyä itseltään miksi? Jokin tarve / toive parisuhteessa jäänyt puuttumaan?

Korjaus: ihastut toiseen koska luulet että hän on pelastaja.

Ihastus kun laimenee, huomaat että seksi tökkii, yhteistä ei juurikaan ole, hän nalkuttaa, riitelette usein, tyylinne elää elämää on erilainen.

Sitten tuleekin ero. Eli oot panosuhteessa max 6 kk eron jälkeen ja sit itket et sekin oli yks sekopää vaan

Anonyymi00032 kirjoitti:

Korjaus: ihastut toiseen koska luulet että hän on pelastaja.

Ihastus kun laimenee, huomaat että seksi tökkii, yhteistä ei juurikaan ole, hän nalkuttaa, riitelette usein, tyylinne elää elämää on erilainen.

Sitten tuleekin ero. Eli oot panosuhteessa max 6 kk eron jälkeen ja sit itket et sekin oli yks sekopää vaan

Sinäkin teet sitä. Luulet tietäväsi jotain todellisesta elämästä ja tilanteista. Älä höpötä minulle ja keskity siihen omaan kultaasi. Minä en ole ukkosi.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Sinäkin teet sitä. Luulet tietäväsi jotain todellisesta elämästä ja tilanteista. Älä höpötä minulle ja keskity siihen omaan kultaasi. Minä en ole ukkosi.

Et niin. Olet prinsessa ruusunen joka uneksii prinsistään joka pelastaa ja sitten elätte elämänne onnellisena loppuun asti.


Siis kaikki todellisuus ja realismi pois pyyhitty sinun haaveistasi.

Todellisuudessa suhteet ei ole aina onnellisia koko elämää mutta sä luulet niin

Anonyymi00044 kirjoitti:

Et niin. Olet prinsessa ruusunen joka uneksii prinsistään joka pelastaa ja sitten elätte elämänne onnellisena loppuun asti.


Siis kaikki todellisuus ja realismi pois pyyhitty sinun haaveistasi.

Todellisuudessa suhteet ei ole aina onnellisia koko elämää mutta sä luulet niin

Niin, olen mies, jolla takana 15 vuoden suhde. Että nappiin meni. 👍

Niin totta!

Anonyymi00032 kirjoitti:

Korjaus: ihastut toiseen koska luulet että hän on pelastaja.

Ihastus kun laimenee, huomaat että seksi tökkii, yhteistä ei juurikaan ole, hän nalkuttaa, riitelette usein, tyylinne elää elämää on erilainen.

Sitten tuleekin ero. Eli oot panosuhteessa max 6 kk eron jälkeen ja sit itket et sekin oli yks sekopää vaan

Vaan ei se aina laimene. Vaihtamalla saattaa koko elämä parantua moninkertaisesti. Onhan näitä eroja otettu aina ja uuden kanssa eletty loppuelämä.

Olisikin hullua, jos jokaiselle olisi tasan se yksi ihminen koko elämän ajaksi, johon silloin joskus ensimmäisen kerran on ihastunut. Siinä sitten ”rakastuneena” kolmetoistavuotiaasta hautaan asti. Joo-o.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Vaan ei se aina laimene. Vaihtamalla saattaa koko elämä parantua moninkertaisesti. Onhan näitä eroja otettu aina ja uuden kanssa eletty loppuelämä.

Olisikin hullua, jos jokaiselle olisi tasan se yksi ihminen koko elämän ajaksi, johon silloin joskus ensimmäisen kerran on ihastunut. Siinä sitten ”rakastuneena” kolmetoistavuotiaasta hautaan asti. Joo-o.

Saattaa parantua, saattaa olla parantumatta.
Miksi haaveilla muusta, jos rinnalla on jo kumppani? Miksi ei voi ensin yrittää kaikkia mahdollisia keinoja parantaa sitä suhdetta mikä jo on olemassa?
Jos kaikki keinot on käytetty, eikä suhde silti tunnu hyvältä, on parempi erota, ja alkaa sitten etsiä uutta kumppania ns. "puhtaalta pöydältä."
Tällöin saa myös aikaa itsensä kehittämiseen kun ehtii olla hetken yksin.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Saattaa parantua, saattaa olla parantumatta.
Miksi haaveilla muusta, jos rinnalla on jo kumppani? Miksi ei voi ensin yrittää kaikkia mahdollisia keinoja parantaa sitä suhdetta mikä jo on olemassa?
Jos kaikki keinot on käytetty, eikä suhde silti tunnu hyvältä, on parempi erota, ja alkaa sitten etsiä uutta kumppania ns. "puhtaalta pöydältä."
Tällöin saa myös aikaa itsensä kehittämiseen kun ehtii olla hetken yksin.

Koska ei kiinnosta. Silloin on aika hullua yrittää tekohengittää jotain sellaista, mitä ei enää ole. Ymmärrätkö, että ihmiset kyllästyvät kumppaneihinsa. Sama naama ja tavat vuosikymmenestä toiseen. Toista ei pidä muuttaa vaan etsiä kumppani, jolla on samanlaiset arvot kuin itsellä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Koska ei kiinnosta. Silloin on aika hullua yrittää tekohengittää jotain sellaista, mitä ei enää ole. Ymmärrätkö, että ihmiset kyllästyvät kumppaneihinsa. Sama naama ja tavat vuosikymmenestä toiseen. Toista ei pidä muuttaa vaan etsiä kumppani, jolla on samanlaiset arvot kuin itsellä.

Jos ei kiinnosta, niin miksi pettää? Miksei voi reilusti ja rehdisti erota?

Anonyymi00133 kirjoitti:

Jos ei kiinnosta, niin miksi pettää? Miksei voi reilusti ja rehdisti erota?

Ja jatkan vielä että ei kumppaniin kannata kyllästyä.
Itse ainakin pyrin tekemään mahdollisimman paljon asioita puolison kanssa yhdessä. Katson häntä ihaillen, ja pyrin löytämään hänestä aina jotain kaunista.
Pyrin antamaan hellyyttä aina kun voin, ja nautin niistä hetkistä kun saadaan olla ihan kahden.
Siitä samastakin naamasta löytää yllättävän paljon kaikkea kaunista, kun vaan osaa katsoa oikealla tavalla. Maneerit voivat olla myöskin hellyyttäviä ja ihania. Kaikki riippuu pitkälti siitä miten itse asennoituu.
Arvomaailma on parisuhteessa todella tärkeä asia. Omasta mielestä parisuhteen perustamisessa yksi tärkeimpiä seikkoja on yhdenmukainen, tai ainakin samankaltainen arvomaailma.
Itse en ole koskaan halunnut muuttaa kumppanistani mitään. Sellaisia piirteitä mitkä ovat ärsyttäviä, tai hankalia, tms. pystyy kyllä hyväksymään toisessa jos häntä rakastaa.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Vaan ei se aina laimene. Vaihtamalla saattaa koko elämä parantua moninkertaisesti. Onhan näitä eroja otettu aina ja uuden kanssa eletty loppuelämä.

Olisikin hullua, jos jokaiselle olisi tasan se yksi ihminen koko elämän ajaksi, johon silloin joskus ensimmäisen kerran on ihastunut. Siinä sitten ”rakastuneena” kolmetoistavuotiaasta hautaan asti. Joo-o.

Sitä muuttuu ihmisenä vuosien varrella, suhteenkin pitäis muuttua, syventyä, edetä yhteiseen suuntaan, näin ei aina käy.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Sitä muuttuu ihmisenä vuosien varrella, suhteenkin pitäis muuttua, syventyä, edetä yhteiseen suuntaan, näin ei aina käy.

Miksi ei käy? Suhdetta pitää muuttaa vastaamaan kulloisiakin tarpeita. Jos molemmilla on halua pitää suhde hyvänä, molemmilla on myös silloin halua mukauttaa suhdetta niin että se vastaa molempien tarpeita. Toki, kuten kaikissa ihmissuhteissa, täytyy myös olla valmis kompromisseihin, ja hyväksyä se että aivan kaikkea mitä haluaa, ei voi saada.
Pääsääntöisesti kuitenkin kompromissiratkaisutkin ovat riittäviä, jos suurin osa tarpeista tulee täytetyksi.

Aivan. Erota voisi ensin.

Vastaa itse

Ei minusta, mutta kertoohan se siitä, että a) suhde ei erityisen hyvin voi, jos valitsee palstan i^iootit ja trollit oman kumppanin sijasta, ja b) kirjoittelija itse ei ole mikään paras kumppani, jos mieluummin kuluttaa aikaansa Suoli24:lla kuin panostamalla olemassaolevaan parisuhteeseensa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Ei minusta, mutta kertoohan se siitä, että a) suhde ei erityisen hyvin voi, jos valitsee palstan i^iootit ja trollit oman kumppanin sijasta, ja b) kirjoittelija itse ei ole mikään paras kumppani, jos mieluummin kuluttaa aikaansa Suoli24:lla kuin panostamalla olemassaolevaan parisuhteeseensa.

Oliko c vaihtoehtoa

Riippuu paljon. Itse tulkitsen sen niin että jos siirtyy ajatuksista tekoihin, niin se on pettämistä. Jos siis ajatuksissasi on joku, jota päätät ruveta tavoittelemaan palstailemalla, olet siirtynyt ajatuksista tekoihin. Sillä ei ole merkitystä niinkään, tavoittaako viestisi oikean henkilön, sillä itse olet emotionaalisesti aloittanut vieraantumisen puolisostasi.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Riippuu paljon. Itse tulkitsen sen niin että jos siirtyy ajatuksista tekoihin, niin se on pettämistä. Jos siis ajatuksissasi on joku, jota päätät ruveta tavoittelemaan palstailemalla, olet siirtynyt ajatuksista tekoihin. Sillä ei ole merkitystä niinkään, tavoittaako viestisi oikean henkilön, sillä itse olet emotionaalisesti aloittanut vieraantumisen puolisostasi.

No sitten olen pettäjä.

Lisäys: jätettyä/ pettettyä se satuttaa joka tapauksessa yhtä paljon.

Reilumpaa se on mun mielestä toimia noin eikä pettää, mutta kuten kirjoitin jo tuonne ylemmäs, niin voi käydä noinkin.


13.47.37

Kyllä ainakin avioliitossa on se harkinta-aika, joka mielestäni kuuluisi juurikin olla sellaista itsetutkiskelun aikaa. Ei ole silloin vielä suotavaa aloittaa uutta suhdetta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Lisäys: jätettyä/ pettettyä se satuttaa joka tapauksessa yhtä paljon.

Mua satuttais enempi se pettäminen. Mutta toki tietäisin sen että jos toinen välittömästi olis uudessa suhteessa niin olis pettänyt jo.

Se eroaa niin, että voit ottaa eron, ennen kuin alat heilastella muiden kanssa. Eli pitäisi löytyä ne henkiset munat toimia oikein..

Sinänsä minulla ei ole eroja vastaan mitään. Kannattaa erota, kun liitto tuntuu muulta kuin rakkaan ihmisen kanssa yhdessä olemiselta.

Erota voi tuossakin tapauksessa samantien, kertoa puolisolle, ett on löytynyt uus, jonka kans haluaa suhteeseen.
Mietippä niin ett itse joutuisit petetyksi, suhde olis jo pitkään ollut taustalla, et olis aavistanut yhtään mitään, olis itse yhä rakastanut sua pettänyttä puolisoa. Ymmärtäisitkö häntä vai kokisitko järkytyksenä, kun luulit teillä levan kaikki kunnossa, toinen ei ole mitenkään näyttänyt ettei välitä enää.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Erota voi tuossakin tapauksessa samantien, kertoa puolisolle, ett on löytynyt uus, jonka kans haluaa suhteeseen.
Mietippä niin ett itse joutuisit petetyksi, suhde olis jo pitkään ollut taustalla, et olis aavistanut yhtään mitään, olis itse yhä rakastanut sua pettänyttä puolisoa. Ymmärtäisitkö häntä vai kokisitko järkytyksenä, kun luulit teillä levan kaikki kunnossa, toinen ei ole mitenkään näyttänyt ettei välitä enää.

Itse koin suurena järkytyksenä, mutta siltikin pystyin lopulta ymmärtämään häntä, kunhan olin toipunut tuosta alkujärkytyksen tuomasta sokista. Kestihän siinä, mutta olisi ollut ehkä minulle helpompaa, huom ehkä, jos olisi kerrottu suoraan ja vähän vaikkapa juteltu asiasta.

En silti katkeroitunut enkä kanna vihaakaan hänelle.

Sivusta

Jos noin päätä pahkaa "rakastuu" niin et ole kyllä panostanut parisuhteeseesi riittävästi. Luurangot seuraavat uuteen suhteeseen, ja tunteiden tasaannuttua, "rakastut" taas toiseen päätä pahkaa... Alat kiertämään kehää.
Kannattaisi pysähtyä tutkimaan, mistä moinen johtuu kohdallasi ja työstää itseäsi, vaikka et saisi työstettyä enää suhdettasi.
Tuollainen päätä pahkaa on kyllä jotain muuta kuin rakastumista, asetat jotain ennakko-odotuksia uudelle mahdolliselle suhteellesi, jotka kostautuu ajan saatossa.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Jos noin päätä pahkaa "rakastuu" niin et ole kyllä panostanut parisuhteeseesi riittävästi. Luurangot seuraavat uuteen suhteeseen, ja tunteiden tasaannuttua, "rakastut" taas toiseen päätä pahkaa... Alat kiertämään kehää.
Kannattaisi pysähtyä tutkimaan, mistä moinen johtuu kohdallasi ja työstää itseäsi, vaikka et saisi työstettyä enää suhdettasi.
Tuollainen päätä pahkaa on kyllä jotain muuta kuin rakastumista, asetat jotain ennakko-odotuksia uudelle mahdolliselle suhteellesi, jotka kostautuu ajan saatossa.

Vaikuttaa siltä, että oma puolisosi haluaa lähteä suhteestanne ja sinä haluat vaan edelleen TYÖSTÄÄ asiaa. Asia ei taida työstämällä selvitä. Luovuta hyvän sään aikaan, niin sinusta ei tule säälittävää roikkujaa.

Anonyymi00121 kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että oma puolisosi haluaa lähteä suhteestanne ja sinä haluat vaan edelleen TYÖSTÄÄ asiaa. Asia ei taida työstämällä selvitä. Luovuta hyvän sään aikaan, niin sinusta ei tule säälittävää roikkujaa.

No sille en voi mitään, jos puolisoni ei ole minulle rehellinen, mutta ainakin jos häntä on uskominen niin hän rakastaa minua, eikä halua erota.
Jos tilanne olisi se että hän haluaisi erota, eikä keinoja olisi selvittää asioita, niin mielummin haluaisin eroa myös. Tahdon että puolisoni on onnellinen, ja jos hän näkisi asian niin että hän olisi onnellisempi elämässään ilman minua, niin antaisin kyllä hänen mennä.
Uskon että sama pätee myös toisin päin.

Anonyymi00135 kirjoitti:

No sille en voi mitään, jos puolisoni ei ole minulle rehellinen, mutta ainakin jos häntä on uskominen niin hän rakastaa minua, eikä halua erota.
Jos tilanne olisi se että hän haluaisi erota, eikä keinoja olisi selvittää asioita, niin mielummin haluaisin eroa myös. Tahdon että puolisoni on onnellinen, ja jos hän näkisi asian niin että hän olisi onnellisempi elämässään ilman minua, niin antaisin kyllä hänen mennä.
Uskon että sama pätee myös toisin päin.

Käyttekö kumpikin tällä palstalla ikävöimässä toisianne?

Jotkut eivät vaan piittaa siitä miten satuttavat toista, ajattelevat vaan itseään, ett heidän ei tarvi muita ajatella, kun mieli tekee vierasta. Onhan niitä pelimiehiä ja -naisia, jotka pettää aina, kun tilaisuus tulee eteen ja silloinkin syypäitä ovat muut, ei hän itse. Mutt jokainen tekee tavallaan, se on vaan huonompi juttu heille joita he pettävät. Ei ne salasuhteetkaan aina tule kestämään, uutuuden viehätys katoaa ja toisesta paljastuukin ihan erilainen luonne kuin alussa näytti, silloin on turha haikailla entisen perään, harva ottaa pettäjää takaisin, luotto on mennyt.

Se johtuu sinun epävarmuudestasi. Eli koet itsesi jostain syystä riittämättömäksi muille.

Monessa tapauksessa pettäjä on naimisissa alusta loppuun saakka yhden henkilön kanssa. Hänellä on jo ihannepuoliso, joka antaa hänen pettää siitä mutään mainitsematta.

Toinen ryhmä on ne, jotka löytävät uuden, pettävät, ottavat eron ja saavat uuden paremman parisuhteen.

Sitten on niitä, jotka löytävät uuden, johon hullaantuvat päättömästi. Pettävät puolisoaan ja ottavat eron nopeasti. Kaikki tapahtuu todella äkkiä. Elävät huumaansa pari kuukautta ja huomaavat, että toinen alkaa jo ottaa päähän. Eroavat noin 2-6 kk kuluttua. Osa ruikuttaa takaisin enstisen luokse, osa ei. Julkkiksista löytyy näitä paljon.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Se johtuu sinun epävarmuudestasi. Eli koet itsesi jostain syystä riittämättömäksi muille.

Monessa tapauksessa pettäjä on naimisissa alusta loppuun saakka yhden henkilön kanssa. Hänellä on jo ihannepuoliso, joka antaa hänen pettää siitä mutään mainitsematta.

Toinen ryhmä on ne, jotka löytävät uuden, pettävät, ottavat eron ja saavat uuden paremman parisuhteen.

Sitten on niitä, jotka löytävät uuden, johon hullaantuvat päättömästi. Pettävät puolisoaan ja ottavat eron nopeasti. Kaikki tapahtuu todella äkkiä. Elävät huumaansa pari kuukautta ja huomaavat, että toinen alkaa jo ottaa päähän. Eroavat noin 2-6 kk kuluttua. Osa ruikuttaa takaisin enstisen luokse, osa ei. Julkkiksista löytyy näitä paljon.

Väärä tulkinta. Ei kannata yrittää tehdä moista analyysia noin vähäisen tiedon perusteella. Mun syyni eivät liity lainkaan itseeni, vaan pelkästään siihen millaisia ihmiset nyt yleisesti ottaen ovat.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Se johtuu sinun epävarmuudestasi. Eli koet itsesi jostain syystä riittämättömäksi muille.

Monessa tapauksessa pettäjä on naimisissa alusta loppuun saakka yhden henkilön kanssa. Hänellä on jo ihannepuoliso, joka antaa hänen pettää siitä mutään mainitsematta.

Toinen ryhmä on ne, jotka löytävät uuden, pettävät, ottavat eron ja saavat uuden paremman parisuhteen.

Sitten on niitä, jotka löytävät uuden, johon hullaantuvat päättömästi. Pettävät puolisoaan ja ottavat eron nopeasti. Kaikki tapahtuu todella äkkiä. Elävät huumaansa pari kuukautta ja huomaavat, että toinen alkaa jo ottaa päähän. Eroavat noin 2-6 kk kuluttua. Osa ruikuttaa takaisin enstisen luokse, osa ei. Julkkiksista löytyy näitä paljon.

"Toinen ryhmä on ne, jotka löytävät uuden, pettävät, ottavat eron ja saavat uuden paremman parisuhteen."

Juu tuo on se "yksisarvinen", johon moni tahtoo usko, mutta johon hyvin harva koskaan törmää.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Jotkut eivät vaan piittaa siitä miten satuttavat toista, ajattelevat vaan itseään, ett heidän ei tarvi muita ajatella, kun mieli tekee vierasta. Onhan niitä pelimiehiä ja -naisia, jotka pettää aina, kun tilaisuus tulee eteen ja silloinkin syypäitä ovat muut, ei hän itse. Mutt jokainen tekee tavallaan, se on vaan huonompi juttu heille joita he pettävät. Ei ne salasuhteetkaan aina tule kestämään, uutuuden viehätys katoaa ja toisesta paljastuukin ihan erilainen luonne kuin alussa näytti, silloin on turha haikailla entisen perään, harva ottaa pettäjää takaisin, luotto on mennyt.

En voisi koskaan pettää rakastani, enkä petä, eikä ole koskaan ollut aikomustakaan, eikä tule❤️😊.t.nyyti

Anonyymi00101 kirjoitti:

Väärä tulkinta. Ei kannata yrittää tehdä moista analyysia noin vähäisen tiedon perusteella. Mun syyni eivät liity lainkaan itseeni, vaan pelkästään siihen millaisia ihmiset nyt yleisesti ottaen ovat.

Eipä täällä kukaan koskaan kirjoita, että tulkintasi on oikein.

Joo, uskonasioiksihan nämä menevät, koska jokainen parisuhde on omanlaisensa, eikä toisen neuvot sovi toiselle.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"Toinen ryhmä on ne, jotka löytävät uuden, pettävät, ottavat eron ja saavat uuden paremman parisuhteen."

Juu tuo on se "yksisarvinen", johon moni tahtoo usko, mutta johon hyvin harva koskaan törmää.

Kristiina Halkola ja Pertti Melasniemi.

Kumpikin oli tahoillaan suhteessa. Toinen taisi olla kihloissakin, en muista. Erosivat kumppaneistaan, kun olivat tavanneet toisensa. Ovat edelleen yhdessä!

Kannatti vaihtaa!

oikea rakkaus on aika kaukana tuossa vaiheessa kyllä kun meinaa pettää

Anonyymi00073 kirjoitti:

oikea rakkaus on aika kaukana tuossa vaiheessa kyllä kun meinaa pettää

Ei ole rakkaus kaukana, kohde on vaan vaihtunut.

Kerrankin asiaa.

Voi jeesus. Voisitko erota, jos kerran puolisosi kanssa et pääse elämästä nauttimaan.

Huh. Minä olisin lähtenyt kävelemään aikoja sitten jo.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Huh. Minä olisin lähtenyt kävelemään aikoja sitten jo.

Ehkä hän TYÖSTÄÄ asiaa miehensä kanssa, kuten koku täällä on useaan otteeseen kirjoittanut, että parisuhdetta tulee TYÖSTÄÄ. 😂

Anonyymi00124 kirjoitti:

Ehkä hän TYÖSTÄÄ asiaa miehensä kanssa, kuten koku täällä on useaan otteeseen kirjoittanut, että parisuhdetta tulee TYÖSTÄÄ. 😂

Kyllä parisuhteen eteen täytyy nähdä vaivaa, ei se ilmaseks tule.

No jos tässä tapauksessa on?

Ei tietenkään pidä jos tärkeämmät asiat eivät kohtaa, enkä tiedä miksi sitä ikää pitää korostaa. Toki nuoremmissa naisissa, miksei miehissäkin, löytyy huomattavasti esim. fiksumpia ihmisiä kuin vaikka keski-ikäisissä.
Ja voihan tuo kirjoittaja olla vaikka 70v ja nainen nuori viisikymppinen. /täysin sivusta

Koska ikänainen ja wanhusnainen eivät ole enää minkään arvoisia pariutumistantereilla.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Ei tietenkään pidä jos tärkeämmät asiat eivät kohtaa, enkä tiedä miksi sitä ikää pitää korostaa. Toki nuoremmissa naisissa, miksei miehissäkin, löytyy huomattavasti esim. fiksumpia ihmisiä kuin vaikka keski-ikäisissä.
Ja voihan tuo kirjoittaja olla vaikka 70v ja nainen nuori viisikymppinen. /täysin sivusta

Ei voi olla. Siinä vaiheessa kun mies alkaa käyttää vaippoja niin 20v nuoremmat katoaa kuvioista varmasti.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Koska ikänainen ja wanhusnainen eivät ole enää minkään arvoisia pariutumistantereilla.

Sinulla on 14-vuotiaan käsitykset parisuhdemarkkinoista. Olet henkisesti lapsi.
Ihmisessä on muutakin kuin ulkonäkö ja piIIu ja suurin osa ihmisistä sen ymmärtää.

Miten teet sitten kun päätät taistella vastaan?Otatko korvikkeen ja käytät häntä hyväksesi ja siinä samalla kaikkia niitä ihmisiä ketkä kuuluu tämän korvikkeen elämään?
Mitäpä kun satut käyttään väärää ihmistä ja nämä päättää kostaa sinulle korvikkeelle aiheuttamasi sydän surut ja ajan hukkaamisen.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Miten teet sitten kun päätät taistella vastaan?Otatko korvikkeen ja käytät häntä hyväksesi ja siinä samalla kaikkia niitä ihmisiä ketkä kuuluu tämän korvikkeen elämään?
Mitäpä kun satut käyttään väärää ihmistä ja nämä päättää kostaa sinulle korvikkeelle aiheuttamasi sydän surut ja ajan hukkaamisen.

Ei ole enää kolmatta pyörää, laastaria tässä. Ei ole, eikä tule toista häntä. Monimutkaista, mutta jätin asiat ennalleen. Sydän vaan ei asu täällä eikä hän tiedä sitä.

Ei se katso siviilisäätyä mutta jos SINÄ näet ja juttelet hänen kanssa se alkunsa saa

Mutta siitä seurasi kohdallasi hyvä asia: erosit ihmisestä, jota et rakastanut.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Mutta siitä seurasi kohdallasi hyvä asia: erosit ihmisestä, jota et rakastanut.

Pitäisi tästäkin olla kiitollinen! Kiitos menee hälle kymmenisen vuotta myöhemmin.

On myös perheellisiä, jotka vaihtavat miestä/naista kuin sukkaa vähät välittämättä kenenkään tunteista. Se ei aina ole se sinkku syyllinen, vaan aika usein se varattu!

Anonyymi00144 kirjoitti:

On myös perheellisiä, jotka vaihtavat miestä/naista kuin sukkaa vähät välittämättä kenenkään tunteista. Se ei aina ole se sinkku syyllinen, vaan aika usein se varattu!

Kyllä se yleensä on se sinkku joka iskee varattua ilman minkäänlaista moraalia.

Anonyymi00144 kirjoitti:

On myös perheellisiä, jotka vaihtavat miestä/naista kuin sukkaa vähät välittämättä kenenkään tunteista. Se ei aina ole se sinkku syyllinen, vaan aika usein se varattu!

Kun parisuhde eroaa, niin eroon johtanut repeily on alkanut jo kauan ennen varsinaista erotapahtumaa, siten että seksi ja -leikit siinä suhteessa loppui. Tämä lopulta johti siihen että miehestä tuli "seksuaalisesti utelias" eli hän alkoi etsimään parempaa naista jonka kanssa voi jatkaa seksin ja -leikkien harrastamista. Ja sitten varsinainen erotapahtuma tulee, yleensä niin että vaimo saa joten tietää, että pihdattuaan aikansa, mies siirtyikin paremman naisen syliin. Tällöin vaimo katkeroituu ja tekee eroilmoituksen.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Kyllä se yleensä on se sinkku joka iskee varattua ilman minkäänlaista moraalia.

Tai varattu nainen joka vonkaa

Anonyymi00158 kirjoitti:

Kun parisuhde eroaa, niin eroon johtanut repeily on alkanut jo kauan ennen varsinaista erotapahtumaa, siten että seksi ja -leikit siinä suhteessa loppui. Tämä lopulta johti siihen että miehestä tuli "seksuaalisesti utelias" eli hän alkoi etsimään parempaa naista jonka kanssa voi jatkaa seksin ja -leikkien harrastamista. Ja sitten varsinainen erotapahtuma tulee, yleensä niin että vaimo saa joten tietää, että pihdattuaan aikansa, mies siirtyikin paremman naisen syliin. Tällöin vaimo katkeroituu ja tekee eroilmoituksen.

Jos mies etsii vain seksileikkejä, sellaisen ei kannata sitoutua ollenkaan keneenkään. Ei sellainen osaa olla parisuhteessa. Ja se on vanha stereotypia että vaimot muka pihtaa. Miehet vaan on tuollaisia horoja että yksi nainen ei riitä.

Olemalla "seksuaalisesti utelias" mutta toimien hienovaraisesti siten että se ei paljasti. Sillä tavalla saa tietoonsa hurjasti kaikenlaista muutakin.

Aloituksessa kysyttiinkin miten suhtautuisit siihen pettämällä alkaneeseen suhteeseen. Voisitko luottaa ihmisen joka valehteli ja petti kumppaniaan? Se on luonteenpiirre se pettäminen. Ei niin että uusi olisi ollut jotenkin parempi kuin vanha. Se vaan oli "uusi".

Miten noin voi ajatella,voihan se olla se suhde jo ohi mutta virallisesti ei,ja se on ok kummalekin

Motiivi on vain oma perc

Näkökulmaero. Jätetyn vaimon/avokin kannalta miehen uusi suhde alkaa "pettämisen" kautta.

Vaikka todellisuudessa mies ei yleensä petä, vaan se on vaimo/avokki joka pettää sen sopimuksen jonka voimalla he menivät yhteen, ryhtymällä pihtaamaan tai märehtimällä itsensä rumapainoiseksi.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Näkökulmaero. Jätetyn vaimon/avokin kannalta miehen uusi suhde alkaa "pettämisen" kautta.

Vaikka todellisuudessa mies ei yleensä petä, vaan se on vaimo/avokki joka pettää sen sopimuksen jonka voimalla he menivät yhteen, ryhtymällä pihtaamaan tai märehtimällä itsensä rumapainoiseksi.

No jos on tollaset sopimukset laadittu jo suhteen alussa ja molemmat sen hyväksyny. Jos mitään sopimuksia ei ole tehty, ei ole silloin mitään sopimuksia myöskään rikottu.
Kyllähän se niin menee että pettäjä "oikeuttaa" tekonsa aina jollain naurettavalla selityksellä, mutta todellisuudessa mitään oikeutusta teolle ei ole. Parisuhteessa pitäisi osata sitoutua, sekä kunnioittaa toista.
Viedä vähintäänkin homma päätökseen ennen kun alkaa suhteileen toisen kanssa.

Anonyymi00165 kirjoitti:

No jos on tollaset sopimukset laadittu jo suhteen alussa ja molemmat sen hyväksyny. Jos mitään sopimuksia ei ole tehty, ei ole silloin mitään sopimuksia myöskään rikottu.
Kyllähän se niin menee että pettäjä "oikeuttaa" tekonsa aina jollain naurettavalla selityksellä, mutta todellisuudessa mitään oikeutusta teolle ei ole. Parisuhteessa pitäisi osata sitoutua, sekä kunnioittaa toista.
Viedä vähintäänkin homma päätökseen ennen kun alkaa suhteileen toisen kanssa.

Mies ryhtyy parisuhteeseen ja pysyy parisuhteessa hoikan kaunottaren kanssa vain ja yksinomaan seksin ja -leikkien takia. Ja silloin tekee niin sanotusti kaikkensa kaunottarensa eteen. Huomaa: Suhteen perusta ei siis ole pelkkäseksi, ei kummallekaan, vaan seksi ja -leikit vain ovat se kemia joka saa aikaan sen kaiken.

Sanallinen sopimus on laissa yhtä pitävä kuin kirjallinenkin. Suhdetta muodostettaessa jokainen kaunotar osoittaa miehelleen erittäin selvästi, ja hanakasti, mitä kaikkea kaunotar miehelleen tulee antamaan, ja kuinka usein. Ja mies osoittaa kaunottarelle mitä kaikkea tulee antamaan vastapalveluksina. Siitä muodostuu sopimus heille, jotka ovat niin tyhmiä että aloittavat suhteensa ilman mitään suullista tai kirjallista sopimusta.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Näkökulmaero. Jätetyn vaimon/avokin kannalta miehen uusi suhde alkaa "pettämisen" kautta.

Vaikka todellisuudessa mies ei yleensä petä, vaan se on vaimo/avokki joka pettää sen sopimuksen jonka voimalla he menivät yhteen, ryhtymällä pihtaamaan tai märehtimällä itsensä rumapainoiseksi.

Syy seksin loppumiseen on usein miehen taidottomuus saada myös nainen nauttimaan seksistä. Siitä on tutkimuskin. Miehet tuppaavat vaan tyhjentämään omat pussinsa ja se oli sen jälkeen siinä. Ei kukaan nainen halua olla mikään surkean panon kohde. Ei hyväilyä, ei naisen huomioimista. Jos haluat pelkän reijän, osta pornokaupasta tekovagina.

Läskiintyy ne miehetkin. Yhtä rumia kummatkin. Kuka haluaa sellaista valasta ähisemään päälkeen? Ei ketään.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Syy seksin loppumiseen on usein miehen taidottomuus saada myös nainen nauttimaan seksistä. Siitä on tutkimuskin. Miehet tuppaavat vaan tyhjentämään omat pussinsa ja se oli sen jälkeen siinä. Ei kukaan nainen halua olla mikään surkean panon kohde. Ei hyväilyä, ei naisen huomioimista. Jos haluat pelkän reijän, osta pornokaupasta tekovagina.

Läskiintyy ne miehetkin. Yhtä rumia kummatkin. Kuka haluaa sellaista valasta ähisemään päälkeen? Ei ketään.

Viite tutkimukseen, kiitos jo etukäteen.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Mies ryhtyy parisuhteeseen ja pysyy parisuhteessa hoikan kaunottaren kanssa vain ja yksinomaan seksin ja -leikkien takia. Ja silloin tekee niin sanotusti kaikkensa kaunottarensa eteen. Huomaa: Suhteen perusta ei siis ole pelkkäseksi, ei kummallekaan, vaan seksi ja -leikit vain ovat se kemia joka saa aikaan sen kaiken.

Sanallinen sopimus on laissa yhtä pitävä kuin kirjallinenkin. Suhdetta muodostettaessa jokainen kaunotar osoittaa miehelleen erittäin selvästi, ja hanakasti, mitä kaikkea kaunotar miehelleen tulee antamaan, ja kuinka usein. Ja mies osoittaa kaunottarelle mitä kaikkea tulee antamaan vastapalveluksina. Siitä muodostuu sopimus heille, jotka ovat niin tyhmiä että aloittavat suhteensa ilman mitään suullista tai kirjallista sopimusta.

Tässäkin, se parempi vaohtoehto olisi avata suunsa ja puhua sille puolisolle, ja erota jos ei saa ratkaistua tarve tyhjiötä.

Anonyymi00173 kirjoitti:

Syy seksin loppumiseen on usein miehen taidottomuus saada myös nainen nauttimaan seksistä. Siitä on tutkimuskin. Miehet tuppaavat vaan tyhjentämään omat pussinsa ja se oli sen jälkeen siinä. Ei kukaan nainen halua olla mikään surkean panon kohde. Ei hyväilyä, ei naisen huomioimista. Jos haluat pelkän reijän, osta pornokaupasta tekovagina.

Läskiintyy ne miehetkin. Yhtä rumia kummatkin. Kuka haluaa sellaista valasta ähisemään päälkeen? Ei ketään.

Kommunikaatio seksissä on todella tärkeää, etenkin miehille on hyvä antaa sitä palautetta ja positiivista / leikkisää kannustusta jos tekee jotain oikein. Jos osaa avata suunsa niin aika monesti hommat sujuu petipuuhissa paljon paremmin.
Naisen kannattaa myös pyrkiä lisäämään aktiivisuutta, jos taipumuksena on vain passiivisesti "olla vastaanottajana."

Näin just, jos kyse on rakkaudesta. Pettämistä en hyväksy enkä tarkoita tässä että rakkaus löytyisi pettämällä vaan esim huono suhde on ohi muutenkin jne.