Vaimoni otti unilääkeitä nukuttaakseen itsensä ikuiseen uneen. Itse olin silloin jo nukkumassakun hän otti lääkkeet. Heräsin jostain syystä ja totesin tapahtuneen, soitin ambulanssin. Vaimoni pelastui ja depressio hoito on aloitettu. Tästä ei ole vaimonikannalta kuin tie ylös päin. Mutta onko muille täällä palstoilla kirjoiteleville käynnyt vastaavaa ja siitä on selvitty yhdessä? Tällä hetkellä itselläni on todennäköisesti tavallan jäkytys päällä, sillä suurimman osan ajastani olen yksin ja murehdin tulevaisuutta. Itse en ole saannut ns. kriisiapua, mutta kuin sairauslomaa. Viellä vaimooni palatekseni vaimoni kävi, ennen kuin yritti vahinkoittaa itseään, terveyskeskuksessa hakemassa depresioon apua sai lomakeen täyttäväksi ja pistet 34 ja nukahtamispillerit. Nyt kun olen lukennut tästä sairaudesta, niin suositelen jokaiselle joka menee TK vaativat pääsyä psygologille.
DERESSIO
KTJK
5402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä tuostakin tilanteesta selviää aivan varmasti. SEN VOIT USKOA! Aikaa siihen pitää kuitenkin varata. Hae itsellesikin apua lähimmästä tk:sta. Pidä itsestäsi huolta niin fyysisesti kun muullakin tavalla.Muuten et jaksa autaa vaimoasi. Syksyllä tilanne on taas toinen.Ei kannata murehtia etukäteen asioita kun ne ehtii murehtia sitten jos ne tulee kohdalle. Tuollainen ajattelu syö miestä.
Syöhän se miestä, mutta epätietoisuus kalvaa eniten. Onhan porukoita jotka on selvinnyt, mutta miten. Vai onko resepti sama päivä kerrallaan. Haluaisin tietää onko muilla samanlaisia kokemusia.
Kiitos kanustuksessta
KTJK
20 vuotta tässä olen depressiota sairastanu, silleen päivä kerrallaan elelen että kyllä tähänkin ajan mittaan tottuu mutta eipä siitä taida koskaan eroon päästä.
Meidän perheessämme tapahtui muutamia vuosia sitten, että työnarkomaani mieheni vaipui vaikeaan masennukseen kesken todella kiireisten hommien. Muistan, kuinka itse häpeilin työpaikalla mieheni masennusta ja kotona yritin kannustaa häntä. Hän sai vahvan lääkityksen ja kävi varmaan parin vuoden ajan psykiatrilla pari kertaa viikossa. Mieheni sairauslomaa jatkettiin niin, että hän oli yhteensä kolme vuotta sairaana. Sen jälkeen hän toipui niin hyvin, että pääsi takaisin töihin osa-aikaisesti. Ja on pystynyt siitä asti käymään töissä ja selvinnyt hommistaan. Minä puolestani vaivuin keskivaikeaan masennukseen hänen sairauslomansa loppuvaiheessa ja hän pystyi kannustamaan minua suuresti. Sain lääkityksen ja pyysin päästä psykiatrille. Pääsinkin hyvällä psykiatrille ja siellä kävin muutaman kuukauden ajan. Nyt olen ollut täyspäiväisessä työssä jo monta vuotta ja olen onnellinen. Masennus on sairaus, josta voi parantua, tsemmpiä kaikille masentuneille.
Kitoksia nuo vastaukset oli hyviä. Ja uusi tieto oli jotta kun huolehtii toisesta voi sairastua itse.Siitäkin kiitos osaan "varautua" asiaa.
Ilo uutinen oli eilen jotta saan vaimoni lomalle jussina. Kiitoksia hoitoalalle joka ei ole helppo mutta tärkeä.
JUHANNUSTA KAIKILLE myös niile jotka luulee olevansa terveitä ???