Kyselisin mitä mieltä olette olleet ns. vauvamyönteisestä hoitotyön mallista synnyttäneiden osastolla? Itse synnytin n.2kk sitten TAYS:ssa ja olin sen jälkeen osastolla jossa ko. malli on käytössä. Sain ensimmäisen lapseni ja synnytys oli lopuksi aika rankka. Olin väsynyt osastolle tullessa, vauva oli todella itkuinen enkä tahtonut saada rauhottumaan millään konstin (olin kai vähän epävarma vielä...) Vauva oli kokoajan alusta asti vierihoidossa, yötkin. (Osastolla ei ole vauvalaa) Synnytyksen jälkeisenä iltana, yönä ja seuraavanakaan vuorokautena en nukkunut juuri silmäystäkään. Tuntui, että hoitajilta ei paljon apuja saanut. Kävivät kyllä jos soitin, mutta tyyli oli se, että kanteli vauvaa siinä sängyn vieressä 5min. ja lähti pois. Ovella vaan sanoi että kyllä se siitä.
Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että sairaalassaoloaikana pitää lepäillä ja kerätä voimia kotiintuloa varten. Kotiintullessa olin kuitenkin todella väsynyt ja suurin ilo vauvan tulosta hiipumaan päin. Vauvamyönteistä? Tilanne on toki jo korjaantunut, mutta silloin se vetämättömyys joka osastolla alkoi tuntui pahalta!
Olen itse hoitoalalla ja omatoiminen äiti, mutta oletin että synnytysväsymyksen saisi levätä edes yhtenä yönä pois!?!?
Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi, että sairaalassaoloaikana pitää lepäillä ja kerätä voimia kotiintuloa varten. Kotiintullessa olin kuitenkin todella väsynyt ja suurin ilo vauvan tulosta hiipumaan päin. Vauvamyönteistä? Tilanne on toki jo korjaantunut, mutta silloin se vetämättömyys joka osastolla alkoi tuntui pahalta!
Olen itse hoitoalalla ja omatoiminen äiti, mutta oletin että synnytysväsymyksen saisi levätä edes yhtenä yönä pois!?!?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Moikka! Itse synnytin ihanan tytön pari kuukautta sitten TYKS:ssa ja siellä noudatetaan myöskin tätä vauva myönteisyyttä.
Supistelut alkoivat aamuyöllä ja tyttö syntyi klo. 15.20, osastolle päästyämme kello oli jo jotain 20.00 ja lapsen isän piti lähteä sieltä klo. 21.00. Minulta leikattiin väliliha ja lisäksi repesin,eli olin melko kipeä, lisäksi olin ihan uupunut ja olisin vain halunnut nukkua edes hetken. Mutta ihan ymmärrettävää oli että tyttö huusi koko ajan, olihan hänkin kokenut melko shokin tullessaan maailmaan. Mutta en osannut häntä myöskään juurikaan rauhoitella, eikä ketään edes neuvonnut, että miten imetetään. En pystynyt sängyllä edes kääntymään, kun olin niin kipeä, en voinut kuvitellakaan että pystyisin tytön ottamaan syliini. Soitin sitten kelloa ja pyysin että hoitaja nostaisi tytön toiselle puolelle syömään (kun kömpelösti yritin itse jollainlailla imettää). Samalla kysyin hoitajalta että ottavatko he vauvan yöksi jonnekin, että minä saisin hetken levätä. Siihen hoitaja tokaisi että eivät he vauvaa minnekkään ota ellen minä vaatimalla vaadi. No sitten jatkoin vain imetystä ja koitin jokalaillla rauhotella tyttö. Naapuri vuoteessa oleva nainen varmaan kuuli ähinäni ja sanoi, että käske otta yöksi hoitoon että voin itse nukkua. Niimpä soitin kelloa klo.1.30 ja pyysin hoitajan ottamaan vauvan hoitoon. Sain tylyn katseen osakseni ja hoitaja tokaisi jotakin kiukkuisesti ja vei tytön pois.
Olin niin pahoillani siitä kun en voinut itse hoitaa lastani synnytyksen jälkeen, että makasin sängyllä ja itkin kiukkua ja kipua. En kaikesta huolimatta nukkunut sinä yönä kun 2 tuntia.
Nyt jälkeen ajateltuna kyseessä oli varmaan jokin hormonihyökkäys ja väsymys, mutta edelleen olen sitä mieltä että hoitajat olivat TYKS:ssa surkeita tai ainakin tämä kyseinen hoitsu, jonka olisi pitänyt neuvoa ja opastaa minua ja itse tarjoutua ottamaan vauva hoitoon, jotta saisin levättyä.
Loppuajanksi pyysin perhehuonetta, johon pästiin, niin tyttösen isä tuli meitä sinne auttamaan, kun hoitajat eivät tehneet työtään. Joten loppuajan sain levättyä ja kerättyä voimia kotiin tuloa varten =)!
Eli ymmärrän mitä ajoit tekstissäsi takaa, paljon parempi systeemi mielestäni oli kun joskus oli vauvala, sinne mielestäni vauvat voitaisiin otta ainakin ensimmäiseksi yöksi, jotta äidit saisivat levätä. Ensi kerralla kun menen synnyttämään, niin en enään ole niin "kiltti", vaan vaadin hoitoa, neuvoa ja apua osakseni, nyt olin varmaan niin hämmentynyt ja pois itsestäni etten ymmärtänyt sitä tehdä.
Mutta teksistäni taisi tulla melko pitkä, joten nyt toivottelen sinulle ja vauvallesi mukavaa kesää =)!
Juu, kyllä tosta ekasta kerrasta jotain oppi. Ehkäpä sitä sitten mahd. toisella kerralla osaa jo saada itsensä paremmin kuulluksi. Tossa tilanteessa väsynyt ja hämmentynyt äiti on eri asia kuin vaikea potilas.
Hyvää kesää teille myös!
joitakin vuosia sitten, oli kyllä vauvalat sairaalassa ja vain vihjaus, niin vauva vietiin sinne. Ei ole vauvamyönteistä, että äiti ei jaksa hoitaa, eikä muita vaihtoehtoja ole. Eikä sekään, että yksi vauva huutaa ja moni äiti samassa huoneessa joutuu sitä kuuntelemaan.
Kyllä ensi-imetykset tarvitsee opastusta. Kai sen itsekin oppii, mutta paljon nopeammin homma sujuu, jos siihen vähän annetaan avustusta.
Mutta kyllä se itselläkin on niin mennyt, että sairaalasta tullaan sitten kotiin lepäämään. Ei siellä tule muuta kuin stressiä ja valvomista.
Synnytin pari vikkoa sitten tytön tyksissä. Kokemukset synnytysosastolta oli loistavat, hoitivat tosi hyvin ja asiantuntevasti. Mutta yllätys tuli kun päästiin yläkertaan lapsivuodeosastolle. Sielläpä ei sitten saanutkaan kauheasti apua, paitti kun ei sitä kaivannut.
Suurin ongelma oli imetyksen kanssa. Lisämaitoa kun en todellakaan ymmärtänyt kysyä! Onneksi ekan valvotun yön jälkeen huonekaveri kehotti pyytää sitä ja sen jälkeen tyttö rauhoittui ja homma rupesi sujuu. En ymmärrä miksi sitä ei voisi hoitajien puolelta ehdottaa jos huomaa ettei vauva saa tarpeeksi rinnoista??
Olen aivan samaa mieltä et tuo "vauvamyönteisyys" imago ei kyllä tuolla tavalla ainakaan toimi!
aivan tyhmä juttu. Äidit ja isät toivovat kaikenlaista ymmärtämättä mitä valinnat tarkoittavat ja sitten syntyy väärinkäsityksiä.Moniko perhe todella tietää mitä heiltä odotetaan, kun he vaativat perhehuonetta?? (vrt. kätilopiston haikaranpesään pääsyn kriteerit). Ompa sekin ihme nähty, että äiti tulee huoneesta yöllä imettämään ja hoitamaan vauvaansa käytävälle, että isä saa rauhassa nukkua. HALOO!!!!
Hyvän hoitotyön periaatteista ei ole enää tietoakaan- vaativimmat asiakkaat saavat kaiken joten ne apua tarvitsevat jäävät heikoimmalle.
Monilla perheillä on aivan ylimitoitettuja toiveita joita ei pystyttäisi edes viiden tähden hotellissa toteuttamaan - ja tähän pitäisi päästä kunnan ylläpitämässä sairaalassa....
Synnytin myös keväällä TAYSsissa ja koin ap:n tavoin raskaaksi tuon vierihoidon. En nukkunut synnytysyönä yhtään ja sen jälkeenkin vain 2 tuntia / yö kun vauva imi ja itki eikä ollut hajuakaan, miten hänet rauhoittaa. Huonekaverini oli huonossa kunnossa sektion jälkeen ja hänen vauvansa eri osastolla, joten valvoimme molemmat minun vauvani takia. Toisen yön kävelin sitten käytävillä kipeine pyrstöineni. Hoitajilla oli selvästi hirveä kiire enkä moiti heitä siitä, etteivät ehtineet kaikkea neuvoa. Mutta kotiin tultua itkin helpotuksesta, kun päästiin sieltä pois.
tämä vauvanyönteisyysidean takana on mm. ajatus siitä, että vauvalla on oikeus äitiinsä heti syntymästään asti ja että maito nousee tehokkaammin rintoihin kun lasta imetetään heti ja aina kun hän itkee.
Todellisuudessa tästä sinänsä hyvästä ideasta on muodostumassa itseisarvo, jota noudatetaan kaiken muun kustannuksella.
Meidän sairaalassa useat valitukset johtivat siihen, että synnyttäjät voivat tuoda vauvansa kansliaan (vauvalaa ei siis enää ole) nukkumaan ja sovitaan äidin kanssa tuodaanko vauva rinnalle syömään kun hän alkaa itkeä vai annetaanko mukista luovutettua maitoa. Usein yhden yön kunnon unet eivät äiti-lapsi-suhdetta tuhoa ja maitokin nousee ilman, että lapsella on ensimmäiset 12 tuntia rinta jatkuvasti suussa, äidin väsymys ja pingottuneisuuskin on maidonnousulle pahasta.
Tämä on vai minun mielipiteeni, jonka perustan aivan puhtaasti työkokemukseen (ja imetysohjaajakoulutuksen myötä saatuun tietoon). Varmasti tästä vauvamyönteisyysajattelusta löytyy fanaattisia kannanottoja puoleen jos toiseen, mutta äiti-lapsi-suhde kestää seuraavat 50 vuotta, joten yksi yö ei sitä romuta.
"Varmasti tästä vauvamyönteisyysajattelusta löytyy fanaattisia kannanottoja puoleen jos toiseen, mutta äiti-lapsi-suhde kestää seuraavat 50 vuotta, joten yksi yö ei sitä romuta."
Jos yksi yö tuon suhteen romuttaisi, meillä olisi maa täynnä romuttuneita suhteita. Itse olen sellaista ikäluokkaa, että silloin äiti sai vauvansa ensi kertaa vierelleen 24 tunnin kuluttua synnytyksestä ja siis imettämistä saattoi alkaa kokeilla vasta silloin.
Omat lapseni olen saanyt sellaisna aikana, että vauvelin toki sai rinalleen heti syntymän jälkeen, mutta vauvat hoidettiin vauvalassa, mistä ne tuotiin syömään määräajoin.
En minä ainakaan ole huomannut, että äiti-lapsi-suhde olisi jotenkin huono sen paremmin omaan äitiin kuin omiin lapsiinkaan :)) Ja näin kait pitäisi olla, jos fanaatikkoja uskotaan.
Siis pitäisi olla valinnanmahdollisuuksia kunkin äidin voinnin ja tarpeen mukaan.
Joo anoppi kertoi että kun neljännen lapsen sai hän sanoi suoraan ettei halua lasta vierihoitoon koska tarvitsee unta ja lepoa.Sen jälkeen tuli lääkäri paikalle ja piti puhuttelun että mikä äiti sinä oikein olet olevinasi kun ei vauva kiinnosta.Ja että pitäiskö sosiaalihuoltoon ottaa yhteyttä.Eivät tajunneet ees silloin ku anoppi sano et kotona oottaa kolme lasta ja mies on pitkät päivät töissä että jos meinaa levätä se on tehtävä nyt, sairaalassa.Ja että hän on ammatiltaan lastenhoitaja ja hoitaa tarhassa kaikkein pienimpiä että homma sujuu kyllä muuten hyvin.Sai kuulemma aika karvasta kohtelua loppuajan sairaalassa mut piti päänsä ja palasi kotiin levänneenä.
Ja täytyy sanoa, että hyvät on välit äidillä ja pojalla vaikka ei vierihoitoa saanukaan.