Näyttää siltä

ettei ole mahdollista tehdä töitä itselle mieluisassa työpaikassa ja siksi pitäisi mennä ihan uuteen paikkaan, sellaisia olisi joissa on keikkatyötä tai osa-aikaista työtä. MUTTA nyt se suuri mutta, jos ihan uudessa työpaikassa on kautta rantain kertomista, minä hajoan palasiksi lopullisesti ja elämäni on lopullisesti pilalla. Silloin voi tulla se ajatus mieleen, että onko enää mitään syytä elää! Olen jo nyt kauhuissani siitä mahdollisuudesta etten saisi enää ikinä tehdä töitä rauhassa! Yhden kerran vuosia sitten, minä jo laitoin toisen jalkani kadulle jossa kulkia busseja kovaa vauhtia, oli kyse vain muutamasta sentistä, että bussi ohi mennessään olisi vetänyt minut mukaansa! Minä kuolin kymmenen vuotta sitten jo puoliksi, koska menetin sen mikä oli minulle tärkeintä elämässä omien lasteni lisäksi! Olen itkenyt tänään paljon, koska elämällä ei tunnu enää olevan mitää hyvää annettavana minulle! En ymmärää sitä miksi sitä toivetta hiljaisuudesta ei ole saatu aikaan! Olen ollut väsynyt kaikkeen jo monen vuoden ajan, koska jo pelkästään ovesta ulos lähteminen tuottaa suurta tuskaa! Millä oikeudella ihmiset toimivat niin kuin he ovat toimineet!