joka kokee yksinäisyyttä siellä. Ei ole saanut puolisoa ja näkee, että Jumala ei hänelle sellaista ollut tarkoittanut. Hänelle suviseurat ei niin kovin odotettu tapahtuma.
Päivämiehessä juttu suviseuralaisesta
monenlaisia
5965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihme että raskaassa sensuurissa oleva Päivämies edes tuonkaan verran ei-täydellisen positiivista tekstiä kirjoittaa. Yleensähän SRK:n julkaisuissa kaikki on aina niin parhain päin, korkeintaan joku erehtyy kiroilemaan tai kuuntelemaan "väärää" musiikkia, pyytää lähes heti anteeksi ja kaikki on tääs oi-niin-hyvin. Melkoista propagandaa. Mutta juu, itsestäänselvää on että eivät kaikki suviseuroissa viihdy. Esim itsestäni siellä melkoisen ankeaa. Pienenä oli hauskaa, johtuen siitä ettei isossa perheessä koskaan muuten mihinkään kauemmaksi lähdetty, ja saihan siellä karkkia ja jätskiä ja sai juoksennella kavereiden kanssa. Tylsiä olivat vain seurapuheet, joita vanhemmat pakottivat kuuntelemaan.
On tosi, ettei kaikki viihdy Suviseuroissa.
Minkä takia juttu olisi pitänyt sensuroida?
Arvaa, inhottaako sellaisia, jotka ei suviseuroissa viihdy, lukea itsekeksittyjä juttuja, joiden mukaan kaikki viihtyisivät suviseuroissa.
Sellainen, joka ei viihdy, alkaa luulemaan, ettei ole edes uskovainen..
Siinä jutussa tuo, joka ei halunnut mennä suviksiin, kuunteli puheita kotona. Keitti kahvia kahvitauolla ja joi naapurin mummon kans sitä. Ja olivat ostaneet niitä suviksista tuttuja viinereitä, että pääsisivät paremmin tunnelmaan.
Itse menen suviksiin, mutten pidä yhtään huonompana sellaista ihmistä, joka ei suviksissa viihdy!
Suvikset ei ole uskon mittari...
Ei varmastikkaan kaikki odota suviseuroja kovalla innolla.
Jutussahan tuli ilmi, ettei suviseurat ole uskon mittari.
Mielestäni juttu oli hyvä!
sehän riippuu ihan siitä, missä valossa asian haluaa nähdä :)
Totuus on se, että me ihmiset olemme erilaisia myös sosiaalisuusasteeltamme. Itse kammoan kaikki suuria tilaisuuksia, joissa on pakosta oltava sosiaalinen. Suviseuroissa tapaa paljon puolituttuja, sukulaisia ja entisiä naapureita, joita on kiva seurata etäämpää mutta joiden kanssa ei löydy muuta jutun juurta kuin että milloin on tultu paikalle ja missäpäin vaunu sijaitsee. Tunnen itseni sosiaaliseksi luuseriksi, kun en jaksaisi pysähtyä jutustelemaan ihmisten kanssa.
Lisäksi suuren perheen vaatettaminen ja pitkä matka ovat koavsti vaivalloisia. Bussiimme ahtautuu kahdeksan henkeä, rattaat ja matkatavaroita. Silti vuodesta toiseen hankkiudumme suviseuroihin ja nautimme puheiden kuuntelusta ja erilaisten ihmisten tarkkailusta seurakentällä ja majoitualueella.