Jos vihaa luontoa, on tarjolla monta puoluetta, joista valita.
Jos haluaa suojella luontoa, on äänestettäväksi oikeastaan vain yksi puolue.
Jos alkuperäinen luonto on tuhottu, yritän suojella sitä, mikä on siitä jäljellä.
Jos puut on kaadettu, yritän vastustaa maapohjan aurausta.
Jos maapohja on aurattu, yritän vastustaa tien rakentamista.
Jos tie on rakennettu, yritän vastustaa sen varrelle rakentamista.
Jos tien varsi on rakennettu, yritän vastustaa tehtaan perustamista.
Jos tehdas on perustettu, yritän vastustaa sen saastuttamista.
Jos tehdas kuitenkin saastuttaa, niin voinko enää tehdä mitään?
Jos haluaa suojella luontoa, on äänestettäväksi oikeastaan vain yksi puolue.
Jos alkuperäinen luonto on tuhottu, yritän suojella sitä, mikä on siitä jäljellä.
Jos puut on kaadettu, yritän vastustaa maapohjan aurausta.
Jos maapohja on aurattu, yritän vastustaa tien rakentamista.
Jos tie on rakennettu, yritän vastustaa sen varrelle rakentamista.
Jos tien varsi on rakennettu, yritän vastustaa tehtaan perustamista.
Jos tehdas on perustettu, yritän vastustaa sen saastuttamista.
Jos tehdas kuitenkin saastuttaa, niin voinko enää tehdä mitään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos et tykkää tehtaista niin lakkaa ostamasta tavaroita joita tehtaat tuottavat!
Jos et pidä teistä niin kävele metsiä pitkin!
Jos et pidä siitä että puita kaadetaan niin lakkaa käyttämästä wc-paperia ja pyyhi sormin!
että luonnon ystävän ja suojelemistakin ajavan kokemusmaailma on menetysten kirjaamista. Mieleen nousee kuvio vallasta ja vastuusta. Luonnonsuojelija: vastuuta vaikka muille jakaa, ei valtaa. Tämä vallan puute saa aikaan sen, että iskuja tulee oikealta ja vasemmalta puoluekentässä. Muut puolueet: valtaa rutkasti, vastuusta viis. Eniten oudoksuttaa se kansanosa, joka liittyy vastuuttoman vallan myötäilijöihin ja keksii näitä "viherpiipertäjä"- nimittelyjä ikään kuin itse hyötyisivät tavalla tai toisella.Suurten puolueiden etu on se, että kansa pysyy tyhmänä.
Olisi hyvä, jos tälläkin foorumilla meuhkaavat luonnonvihaaja-öykkärit olisivat seuraamassa esim omien aikuistuvien lastensa aatemaailman kehittymistä. Ikäänhän kuuluu idealismi ja maailman parantamisen illuusio ylilyönteineenkin.
Mutta peräpeiliin katsoen näkee vain menneisyyttä.
Väite että tällä palstalla meuhkaa "luonnon vihaajia" ei pidä paikkaansa! Sen sijaan täällä kyllä on kirjoittajia jotka kritisoivat ns. "luonnonsuojelijoita" ja heidän epälogista toimintaansa. Asiassa on iso ero.
Suurin ero näyttää olevan näiden kahden ryhmän kokemusmaailmassa. Yleensä nämä ns. "luonnonsuojelijat" ovat kaupunkilaisia joiden kontakti luontoon on etäinen. He haluavat suojella eläimet ja puut, kieltää rakentamisen sekä muun ympäristön pilaamisen.
Maalla asuvien jotka ovat eläneet luonnonkeskellä koko ikänsä on vaikea ymmärtää tätä. Heille on normaalia luonnon kiertokulkua kaataa puita, metsästää riistaa ja kalastaa. He tietävät että luonto uudistuu ja uusia puita kuten myös riistaa kasvaa tilalle.
Ihminen on elänyt Suomen luonossa tuhansia vuosia, sopusoinnussa. Kaupungit sen sijaan on uusi keksintö, vain joitain satoja vuosia. Kaupunkien kulutushysteria on ympäristön saastumisen suurin syy.
Nyt tuntuu aika naurettavalta että kaupunkilaiset neuvovat maaseudun ihmisiä siitä miten luonnon kanssa pitää elää. Eivätkä ymmärrä että kaupunkien tuhlaava ja saastuttava elämäntapa on suurempi ongelma kuin maaseudun elintavat.
Nykyisellä maaseutuasumisella ei ole mitään tekemistä "vuosisataisen" kanssa. Kaupungit saastuttaa, ok, mutta ainakin niissä ihmiset keskittää saastutuksensa, ajaa julkisilla ym. Muurahaiset sen tietää: yhteisöasuminen on ekonomista. Ja ekonominen on usein ekologista (mikä voi olla muurahaisille kyllä abstraktia).
Ekologisesti ei ole hirveästi järkeä asua maalla, ellei sitten luovu modernista energiateknologiasta ja kulkuneuvoista, lannoitteista ja metsänhoidosta.
Suomalaisille on mukava kansallinen myytti se, että maaseudulla muka ymmrettäisiin luonnon kiertokulkua. Hyväksikäytöstähän siinä on aina ollut kyse, mutta aiemmin ei ollut teknologiaa viedä sitä äärimmilleen. Nyt on. Suomessa mainitaan luonnon ylläpitäminen vaan silloin kun voi odottaa seuraavastakin taimierästä muutaman kymmenen vuoden päästä voittoa. Katsoo vaan niitä puupeltoja.
uskomatonta paskaa on tuo entisajan ihmisten muka luonnonmukainen elämä; kun ei ollut raskaita koneita, tarkkoja aseita ja monofiiliverkkoja eikä maasta kuuhun ylettyvää metsäautotieverkkoa niin totta kai erämaiden hyödyntäminen jäi vähälle. Kylien liepeiltä kyllä metsät saatiin nurin ja riista vähiin.
Kateus, ahneus ja välinpitämättömyys ovat aina olleet yhtä vankkoja ominaispiirteitä, nykyään vaan koneet ovat suurentuneetja parantuneet ja tuhotehokkuus aivan toista luokkaa kuin entisvanhaan.
Mistä saat leipäsi. minusta asia olisi hyvä
tietää.
Pyhä henkikö sinut elättää.