Jos ei ennen häntä elävässä uskossa olleita eli tämän päivän vanhoillislestadiolaisiin verrattavia ollut?
Oli tietenkin muutamia uskontokuntia, kuten lukijalaisuus ja pietismi..alunperin saksasta, jossa ne kehitettiin Lutherin opeista.
Moni vl on sitä mieltä, että Luther oli kuin nykyajan vl eli oikea uskovainen. Moni pitää Lutheria vain tavallisena kristinuskoisena, kirkkouskovaisena, unohtamatta tietenkään, että hän oli uskonpuhdistaja, joka huomasi epäkohtia katolilaisuudessa, ym.
Olisi mielenkiintoista tietää, että jos Lestadius perusti lestadiolaisuuden, niin kuinka paljon tämä lestadiolaisuus poikkeaa sitten aiemmin olleista uskoista?
Kaiken perustana pitäisi ola Jeesuksen opetukset ja Raamattu, mutta niin kovin paljon ovat ihmiset muokanneet uskontoa, että ei ehkä voida sanoa, että vanhoillislestadiolaisuuskaan olisi sitä Jeesuksen ajan uskoa ja tähän vaikuttaa mm. säännöt ja ehdot, joiden perusteella ihminen voi olla kristitty.
Millä tavalla voi olla varma, että juuri vanhoillislestadiolaisuus on sitä Jeesuksen ajan uskoa? Kertoisitteko näkymyksiänne, kiitos.
Oli tietenkin muutamia uskontokuntia, kuten lukijalaisuus ja pietismi..alunperin saksasta, jossa ne kehitettiin Lutherin opeista.
Moni vl on sitä mieltä, että Luther oli kuin nykyajan vl eli oikea uskovainen. Moni pitää Lutheria vain tavallisena kristinuskoisena, kirkkouskovaisena, unohtamatta tietenkään, että hän oli uskonpuhdistaja, joka huomasi epäkohtia katolilaisuudessa, ym.
Olisi mielenkiintoista tietää, että jos Lestadius perusti lestadiolaisuuden, niin kuinka paljon tämä lestadiolaisuus poikkeaa sitten aiemmin olleista uskoista?
Kaiken perustana pitäisi ola Jeesuksen opetukset ja Raamattu, mutta niin kovin paljon ovat ihmiset muokanneet uskontoa, että ei ehkä voida sanoa, että vanhoillislestadiolaisuuskaan olisi sitä Jeesuksen ajan uskoa ja tähän vaikuttaa mm. säännöt ja ehdot, joiden perusteella ihminen voi olla kristitty.
Millä tavalla voi olla varma, että juuri vanhoillislestadiolaisuus on sitä Jeesuksen ajan uskoa? Kertoisitteko näkymyksiänne, kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tietysti. mistäpä muualta.
Jumala tahtoi armahtaa Læstadiuksen!
Kun Læstadius alkoi saarnaa elävää uskoa, parannuksen tekijöitä oli paljon.
Mutta oli myös Læstadiuksen vastustajia.
Læstadiolaisuus oli alkujaan ennenkaikkia raittiusliike, mutta eriytyi myöhemmin omaksi herätysliikkeeksi.
Uskovaisia on ollut ennen Læstadiustakin.
Esim Luther oli uskovainen. Ja Israelin aikaan oli uskovaisia.
Nimitys "lestadiolaisuus" on tämän maailman antama nimitys uskovaisille.
Me olemme samassa uskossa, kuin Lutherkin aikoinaan. Ja samassa uskossa, kun ne Israilin uskovaiset olivat.
että miten tuo Jeesuksen eli Israelin ajan usko olisi kulkeutunut vaivihkaa tänne kylmään pohjolaan,,ainakaan kristinuskon mukana se ei tullut, sillä vanhoillislestadiolaisuus poikkeaa perinteisestä kristinuskosta jonkin verran. Mistä löytyisi historiallista materiaalia kertomaan, miten Jeesuksen ajan usko levisi Pohjolaan ja on nykyään vanhoillislestadiolaisuuden nimellä?
En tarvite tieteellistä todistusaineistoa.
Eikä Jumalaakaan tarvitse tieteellisesti todistaa. Ne ovat uskonasioita.
Jos kaikista olis faktat pöydällä, niin mitään uskontoja ei olisikaan. Olisi vain tietoviisaita, ja kaikkihan haluaisi Tietää Jumalaan, jotta pääsisi taivaaseen.
Valitettasti Jumala on antanut tehtäväksemme uskoa. Ei ole mitään itua, jos elämässä kaikki annettais itestään. Uskokin on lahja, usko pois!
usko rittää..mutta periaatteessa näin ollen körttiläisyyskin voi olla yhtä tavalla oikea usko, kuten kaikki kristinuskoiset kirkkokunnat ja herätysliikkeet. Mutta miksi vain vanhoillislestadiolaisuus on se oikein mielestäsi?
Körtit uskovat kuten körtit uskoo.
Me uskotaan, kuten læstadiolaiset uskoo.
Ei me sodita heidän kanss!
Uskominen on uskon asia, uskoi sitten miten haluaa.
En mä ole mikään sanomaan körttiläiselle, että sä oot väärässä uskossa.
Uskon pikemminkin niin, että itse en voi pelastua muulla tavoin, kuin olemalla lestadiolainen.
Kato, ihminen ei saa tuomita toista, tuominta valta kuuluu Herralle, Jumalalle!
Meitä on aina nimitetty eri nimillä, mutta yhteistä niille on se, että ne ovat muiden antamia. Lestadiolaisuus-nimitys tulee kyllä Lestadiuksen nimestä, mutta Lestadius ei uskoa perustanut, se ainoastaan tuli hänen mukanaan Suomeen. Sitä nimeä emme ole itse itsellemme antaneet.
Ihmiset ja tavat muuttuvat aikojen kuluessa, mutta usko pysyy yhtenä ja samana.
Nuo säännöt ja ehdot, joiksi niitä nimität, ovat osa sitä omituisuutta, jona Jumalan valtakunta voi näkyä ulospäin. Kuitenkin siinä sisällä olevat ovat vapaita. Usko ei ole sitä, että noudatetaan ihmisten keksimiä käskyjä.
Jeesus itse on sanonut näin: "Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, sille annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän luulee itsellään olevan."
Elävän uskon voi ymmärtää vasta, kun sen omistaa itse. Muille se on käsittämätön ja mahdoton käsittää.
Itse haluan luottaa myös siihen profeetan sanaan, joka on Sakarjan kirjassa:
7 Kaikki nämä vahvat hevoset odottivat innokkaina käskyä lähteäkseen liikkeelle. Herra sanoi: "Menkää kiertelemään maata!" Niin ne lähtivät kaikkiin suuntiin. 8 Minulle hän sanoi: "Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne vievät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä."
Siihen, onko vanhoillislestadiolaisuus ainoa oikea usko, voin vastata vain, että kyllä on, minä uskon niin. Siihen, onko muuallakin samanlaista uskoa, en voi vastata, koska sitä en voi tietää. Jos VL usko ei ole se oikea, eikö silloin pitäisi olla aivan sama sille, sanommeko sen olevan oikea vai ei, siis ulkopuolisen näkökulmasta? Jos me olemme väärässä, eikö tällaisen haihattelun voi silloin jättää omaan arvoonsa?
Pietari kysyi Jeesukselta, kun tämä oli antanut hänelle tehtäväkseen paimentaa lampaitaan, että mitenkäs tämä rakkain opetuslapsi sitten. Jeesus vastasi, että mitäs se sinulle kuuluu, mitä muiden halutaan tekevän, "seuraa sinä minua".
Kuitenkaan me emme sitä ainoaa uskoa halua pitää itsellämme emmekä pimittää, päin vastoin. Se on kaikille avoin.
Jälleen kerran:
Lutherin uskoontulo
Merle D’Aubigné, Histoire de la Réformation du seizième siécle (1500-luvun uskonpuhdistuksen historia):
... Staupitzin jättäessä Erfurtin oli uusi päivä noussut Lutherille.
Työ ei ollut kuitenkaan päätetty. Päällikön sijainen oli valmistellut sitä. Jumala salli halvemman työaseen täyttää sen. Nuoren augustiinolaismunkin omatunto ei ollut vielä päässyt lepoon. Hänen ruumiinsa uupui lopulta sielun ponnistuksista ja jännityksestä. Häntä kohtasi tauti, joka vei hänet haudan partaalle. Hän oli silloin toista vuottansa luostarissa. Kaikki hänen entiset tuskansa ja kauhistuksensa heräsivät jälleen kuoleman lähetessä. Ajatus hänen omasta saastaisuudestaan ja Jumalan pyhyydestä hätyytti uudestaan hänen sieluansa.
Eräänä päivänä hänen ollessaan epätoivon murtamana, astui vanha munkki hänen kammioonsa ja lausui hänelle muutamia lohduttavia sanoja. Luther avasi hänelle sydämensä ja ilmoitti vavisuttavat pelkonsa. Kunnianarvoisa vanhus ei kyennyt, kuten Staupitz, seuraamaan tätä sielua kaikissa sen epäilyksissä, mutta hän osasi uskontunnustuksensa ja oli siitä löytänyt lohdutuksen sielulleen. Hän käytti siis nuoreen veljeen samaa lääkettä.
- - - Vanha munkki luki hurskaalla yksinkertaisuudella kappaleen: “Minä uskon syntien anteeksi saamisen.” Nämä yksinkertaiset sanat ratkaisevalla hetkellä lämpimästi lausuttuina vuodattivat suurta lohdutusta Lutherin sieluun. “Minä uskon”, toisti hän kohta tuskavuoteeltaan itselleen, “minä uskon syntien anteeksi saamisen”. “Ah”, sanoi munkki, “ei ole kylliksi uskoa, että Daavid ja Pietari ovat saaneet syntinsä anteeksi, sen uskovat perkeleetkin. Jumalan käsky on, että uskomme meidänkin syntiemme olevan meille anteeksiannetut”. Kuinka suloiselta tämä käsky kuulostikaan Luther-raukan korvissa. “Kuulepa, mitä pyhä Bernhard sanoo puheessansa Marian ilmestyksestä”, lisäsi vanha veli, “Pyhän Hengen todistus sydämessäsi on: sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”
Tässä tuokiossa osui totuuden valo Erfurtin nuoren munkin sydämeen. Armon sana oli lausuttu ja hän oli sen uskonut. Hän lakkasi koettamasta ansaita autuutta ja antautui luottamuksella Jumalan armolle Jeesuksessa Kristuksessa.
Lestadius sai synninpäästön
Tuossa aikaisemmin oli keskustelu aiheesta " LLL ei saanut synninpäästöä lapin Marialta."
No päätinpä eilen selvittää asian ja otin käsiini Seppo Lohen kirjan; Sydämmen kristillisyys.
Kirjassa käsitellään monipuolisesti lukuisia eri tutkijoita lainaten tätä tapahtumaa. Lestadius itse käyttää tapahtumasta eri nimityksiä, kuten "armonmurros" jne. Selvääkin selvemmin kirjassa tulee esille se, miten LLL:n lapin Marian kanssa käymänsä keskustelun aikana LLL koki heräämisen ja hänet siirrettiin lain alta uskomisen iloon.
Pyytäisin kaikkia kiinnostuneita lukemaan Lohen kirjan ja muodostamaan oman käsityksen sen perusteella.
näiden asioiden vaikuttaneen elävään uskoon, kun vanhoillislestadiolaisuuskin on jakautunut eri herätysliikkeiksi ja kuinka paljon lukijalaisuus ja pietismi, mitä niitä olikaan ovat jakaantuneet vuosisatojen kuluessa. Kaikille on yhteistä se, että jokainen ajattelee olevansa siinä oikeassa uskossa.
Entä syntien anteeksijulistus, sitähän on tehty iät ja ajat kuulema muissakin kirkkokunnissa? Mistä tietää, että vain vanhoillislestadiolainen tapa saarnata synnit anteeksi on oikea?
Säännöt estävät tekemästä syntiä, sillä meikkaus ja hiustenvärjäys ovat syntisiä asioita..eivät tunnusmerkkejä, ne on seurakunnassa ihmiset synniksi saarnanneet ja värjätyt hiukset ja meikit kertovat, ettähenkilö ei ole vanhoillislestadiolainen sydämeltäänkään.
lapin Maria sai synninpäästön?
Eli Lapinmariakaan ei ole itsestään "tullut" uskovaiseksi. Jumala vaikuttaa meissä ihmisten kautta. Ennen lapin herätyksiäkin uskovaisia on ollut.
Ei heitä silloin lestadiolaisiksi kutsuttu.
Jumalan armosta lapin Maria oli saanut uskoa ja näin hän halusi saarnata synnit anteeksi myös Lars Leeville.
Aivan sama, kun kysyisit, mistä ne Israelin kansa sai synnin päästön..
Hekin saivat toisilta uskovaisilta, usko pois.
tulee vanhoillislestadiolaiselta kirjoittajalta? Onko kirja mielestäsi täysin objektiivinen?