Liian pitkään minua on vaivannut jo vuosia sitten tapahtuneet asiat. Liian paljon ne ovat sydäntäni painaneet ja mieltäni murtaneet. Tänäkin päivänä tunnen jonkinlaista viiltävää tuskaa ja impulsiivisia ajatuksia, jotka seilaavat myrskystä aina tyynille vesille. Laidasta laitaan asioita, jotka ovat vaivanneet minua kohtuuttoman paljon.
Olen tahtonut rauhan ja ensimmäinen askel on ollut käsitellä asiaa, hyväksyä tapahtunut ja antaa anteeksi itselleni virheeni, joista olen itseäni tieden tahtomatta rangaissut. Minun täytyy suojella sydäntäni ja pitää hyvää huolta siitä, sillä mitä olen oppinut niin kukaan muu ei siihen kykene. Ilman sitä tekoa kuivun kasaan ja juureni käpristyvät pintaan. Se on yhtä kuin itsensä avustaminen hitaaseen ja tuskalliseen itsemurhaan.
Ilman tätä tahtoa ja näitä tekoja, joita olen jo tehnyt ja tulen vielä tekemään, en pystyisi jatkamaan päivääkään. On asioita joita en pysty antamaan joillekin anteeksi ikinä. On tekoja jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleeni ja niistä teoista en epäröisi saattaa ketään vastuuseen. Mutta passiivisena annan mahdollisuuden sovittaa tekonsa minua kohtaan tavalla, jolla meidän ei ikinä tarvitse palata asian ääreen. Antaa olla ja annan olla. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä tekee jokainen.
Minua lohduttaa se että olen saanut täyden vallan itseeni takaisin. Sillä vallalla minä saan tyytyväisyyden, kun tiedän ettei kenelläkään minua vastaan rikkovalla ole mahdollisuutta astua enää elämääni. Se on oikeuteni ja tuomioni sellaisia kohtaan. Niinkuin reaktiivinen panssari se satuttaa vaan jos joku yrittää kohdistaa kertaakaan minuun vielä mitään minulle negatiivista.
Kurjaa että näin asian joudun päättelemään, mutta pienikin laupeus olisi suurempaakin suurempi rikos minua itseäni kohtaan. Siksi minulle sopii hyvin tämä ratkaisuni ja voin viimeinkin todeta itselleni, että "Olen ylpeä sinusta!".
Rauhaa ja rakkautta niille jotka sen ansaitsevat. Kaikkea muuta kaikille muille.
~Novaya II
Olen tahtonut rauhan ja ensimmäinen askel on ollut käsitellä asiaa, hyväksyä tapahtunut ja antaa anteeksi itselleni virheeni, joista olen itseäni tieden tahtomatta rangaissut. Minun täytyy suojella sydäntäni ja pitää hyvää huolta siitä, sillä mitä olen oppinut niin kukaan muu ei siihen kykene. Ilman sitä tekoa kuivun kasaan ja juureni käpristyvät pintaan. Se on yhtä kuin itsensä avustaminen hitaaseen ja tuskalliseen itsemurhaan.
Ilman tätä tahtoa ja näitä tekoja, joita olen jo tehnyt ja tulen vielä tekemään, en pystyisi jatkamaan päivääkään. On asioita joita en pysty antamaan joillekin anteeksi ikinä. On tekoja jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi mieleeni ja niistä teoista en epäröisi saattaa ketään vastuuseen. Mutta passiivisena annan mahdollisuuden sovittaa tekonsa minua kohtaan tavalla, jolla meidän ei ikinä tarvitse palata asian ääreen. Antaa olla ja annan olla. Kukaan ei ole täydellinen ja virheitä tekee jokainen.
Minua lohduttaa se että olen saanut täyden vallan itseeni takaisin. Sillä vallalla minä saan tyytyväisyyden, kun tiedän ettei kenelläkään minua vastaan rikkovalla ole mahdollisuutta astua enää elämääni. Se on oikeuteni ja tuomioni sellaisia kohtaan. Niinkuin reaktiivinen panssari se satuttaa vaan jos joku yrittää kohdistaa kertaakaan minuun vielä mitään minulle negatiivista.
Kurjaa että näin asian joudun päättelemään, mutta pienikin laupeus olisi suurempaakin suurempi rikos minua itseäni kohtaan. Siksi minulle sopii hyvin tämä ratkaisuni ja voin viimeinkin todeta itselleni, että "Olen ylpeä sinusta!".
Rauhaa ja rakkautta niille jotka sen ansaitsevat. Kaikkea muuta kaikille muille.
~Novaya II
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Antaa olla ja annan olla. "
Hyvää illanjatkoa molemmille🤍