Selasin ekaa kertaa tätä palstaa.Kirjoittajat suureksi osaksi äitejä.Monessa tapauksessa tuntuu isä olevan välinpitämätön lapsistaan tai muuten epäkelpo.Kuitenkin poikkeuksiakin löytyy(ainakin allekirjoittanut.Joten rohkaisenkin teitä kunnon isät,eron tapahtuessa,miettimään kummanko luona lastenne olisi parempi kasvaa.Jos vastaus on että itsenne.Vaatikaa sitä.Ei se enää ole automaatti,että äidille tipahtaa kun Manulle illallinen.Sossu on vielä sossu ja nutturapää tädit harvoin uskaltaa arviossaan kääntyä Isän puolelle,mutta se on heidän mielipide.Oikeus nojaa faktoihin eikä kuulopuheisiin ja tekee päätöksen niiden perusteella.Itsellä ollut nyt kaksi vuotta lapsi ja kaikki todella hyvin.Äitikin pikkuhiljaa hyväksynyt asian.Se on äideille kova paikka,mutta väkisin tulee mieleen että välillä ajatellaan enemmän rahaa kun lasta.Menee lapsilisät,ELATUSMAKSUT sun muut tuet ja joutuu elämään ihan omillaan.Tätä mieltä minä.
Huoltajuus ja lapsen asuminen
Iskä ja poika.Onnelliset
8838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä tilanne avioliiton suhteen ajautui vaimon kanssa siihen, että esikoista odottaessa tuli ero. Lapsi TIETYSTI äidilleen. Se oli katkera pala minulle, vaikka sain käydä vapaasti lastani katsomassa. Ex:ni siinä mielessä erittäin reilu. Kun tyttäremme oli kahden vuoden ikäinen, käännyin sosiaaliviranomaisten puoleen huoltajuussopimuksen muuttamiseksi. Ex ei suostunut, joten asia meni käräjäoikeuteen. Kaikki sanoivat ettei minulla mahdollisuuksia, koska ex:lläni ei ole mitään sosiaalisia ongelmia jne. Mutta olin sitkeä ja sain huoltajuuden sillä perusteella, että minulla on talo (ex asuu vuokralla) ja työpaikka (ex on ollut työtön vuosikausia). Laiminlyöntejä ei ollut tapahtunut ex:n taholta, hän vietti liikaakin aikaansa lapsen kanssa. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen 2-vuotiaan tyttäremme huoltajuuden siirtyessä minulle ex muuttui katkeraksi. Hän on käynyt katsomassa lasta n. joka toinen viikko. Nyt hänellä on uusi mies ja odottavat lasta. Liekö jonkinlainen korvike "menetetylle" esikoiselle?!
etteikö isä voisi olla lapselleen yhtä hyvä tai parempi lähivanhempi kuin äitikin. Useissa tapauksissa lapsella on kuitenkin kaksi yhtä hyvää vanhempaa olemassa ja jos he eivät asu yhdessä, täytyy lasten asua vain jomman kumman luona.
Näin ollen ei ole lapsen etu missään mielessä alkaa taistelemaan hänestä silloin, jos hän on jo asunut toisen luona ja kaikki menee hyvin. Ei ole lapsen etu, että hän joutuu muuttamaan toisen vanhemman luokse ilman pätevää syytä, eli huonoa huolenpitoa lähivanhemman luona.
Tässäkin tapauksessa ihmettelen suuresti, miten voidaan tehdä päätös, jossa lapsi joutuu muuttamaan hyvin huoltapitävän äitinsä luota isän luokse, jonka kanssa ei ole edes koskaan asunut. Omaa taloa lapsi ei taatusti kaipaa, eikä työttömyyskään voi olla niin suuri ongelma. Mitä jos äiti hankkiikin työpaikan ja talon? Muuttaako lapsi sitten takaisin äidin luokse?
Lasten pomputtelu on pahinta, mitä sille voi tehdä. Ei lapsista saa riidellä turhaan. Tässäkin tapauksessa ei kyse ollut lapsen tarpeista, vaan vanhempien tarpeista. Lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa eroon, eikä häntä pidä rankaista siitä kohtuuttomasti.
Ja kyllähän oikeuslaitos on sellainen, että se, jolla on rahaa, saa tahtonsa lävitse.
Minkä ikäinen lapsesi oli silloin kun muutti sinun luoksesi? Oliko lapsen äidillä alkoholi tmv. ongelmaa, yleensä ei muussa tapauksessa lasta anneta isälle vaan äidille. Mitä ovat "faktat" oikeudessa sinun tapauksessasi? Ne saattavat olla toisen osapuolen mielestä jotakin muuta? "Faktat" pitää olla todistettavissa ja aika harva asia on.
Poika oli 9v kun mittani täyttyi.En erittele tässä tarkemmin,mutta tarpeeksi olin turhia kirjeitä asianajajilta saanut.Vastapuoli kun voi haastaa oikeuteen vaikka sukkien väristä,kun vielä sattuu olemaan ilmainen oikeusavustaja.
Selvitin pojalle tilanteen,mitä aijon ja mihin se voi johtaa.Poika tavannut minua säännöllisesti ja aina ollut hyvin kiintynyt minuun.No sitten kahden vuoden vääntö,jolloin koitin pitää omalta osaltani poikani ulkona kaikesta.Vastapuoli yritti ensin provosoida poikaa,mutta lopulta ymmärsi ja poika pidettiin ulkona riidasta.No oikeudessahan minua yritettiin "mustamaalata" kaikin tavoin.Esim etten olisi tavannut ym. ym.Sattui vaan niin,että minulla oli todistajat jotka kertoivat oikeudessa valan vannoneena asioiden oikean laidan.Vastapuolella taas ei ollut ja kaikki heidän esittämänsä asiat ja vaatimuksensa jäivät vain "sanoiksi ilmaan".Kalliiksi tuli,mutta poikani hyvinvointia ei rahassa mitata ja olisin hänen vuokseni valmis uhraamaan vaikka terveyteni,mikä tuossa prosessissa kovilla olikin.
Mutta asian ydin onkin,miksi "kunnon isät"ei taistele on se,miten pitää lapsi ulkona kaikesta,etenkin kun vastapuoli ei sitä tee.Vähäpätöisempi asia minulle,mutta joillekin sekin iso on raha.Oikeudenkäynti on kallista.Riittääkö??Ps.Olen myös selvittänyt pojalle,että edelleen hänellä on isä ja äiti ja en millään lailla ole rajoittanut tapaamisia tai suhtautumista äitiin.
Hei!
Mulla tilanne,että lapseni äiti ei anna tavata minun poikaani. Olen yrittänyt sopia tapaamisista, mutta nyt on menty siihen,että lapsen äiti ei halua minun tapaavan poikaani ja oli ottanut yhteyttä oikeusavustajaan...
Hänelle kaikki on ilmaista,koska työtön,mutta minulle ei...
Kysymykseni on siis,että mitä se tulee maksamaan? Olisin kiitollinen kaikille niille,jotka voisivat kertoa,että kuinka kallista se on.
Itse mietin juuri sitä,että kärsiikö poikani jos hänestä aletaan tappelemaan? Minä kyllä pystyn hänet sulkemaan riidan ulkopuolelle,mutta äiti ei...tai en ainakaan usko,koska hän ei voi hyväksyä sitä,että minulla on avovaimoni kanssa lapsi ja olemme onnellisia.
Mitä tässä tilanteessa siis tekisi...antaa äidin "pitää" poikansa,vai lähtä riitelemään oikeuteen???
En tiedä teidän tapaamisista,mutta kait jonkun paperin olet sossussa kirjoittanut alle.Äidillä ei ole oikeutta kieltää isää tapaamasta lastaan.Ainakaan jos oikeus sitä ei ole määrännyt.Eikä myöskään isällä.Ulkopuolisesta näyttäs siltä,että on katkera sun uudesta "elämästä".Kostaa sulle ja lapsi on se joka kärsii eniten.Joten jos olet isänä ja ihmisenä ok,kipaseppa asianajajan luo ja siitä se alkaa.
Hinnoista sen verran,että jos sulla kotivakuutus,niin kysäseppä sieltä oikeusturvasta.Toisaalta jos sulla on rahaa,niin ei kai sun lastes hyvinvointia voi rahassa mitata.Itellä meni 7000Euroa,mutta kun oikeus voitti niin rahasta viis.Mulla ja lapsilla hyvä olla ja äiti totuttelee miltä tuntuu itse maksaa elämisensä.
Ihmisenä ja isänä olen ihan normaali.
Sopimusta ei ole ollut kun en ole tujunnut,että sellaisen voi vaatia...tyhmä minä!!! Erosin lapsen äidistä hänen ollessaan raskaana...mutta sitä en ala sen enempää selittämään,koska se on pitkä tarina.
Nyt syksyllä olisi juuri tarkoitus tehdä kirjalliset tapaamissopimukset...mutta saapa nähdä miten käy.
Kotivakuutus on,mutta pitää ottaa selvää kustantaako se,jos tässä nyt oikeuteen asti joutuu lähtemään. Muussa tapauksessa ei kyllä ole juuri nyt varaa,enkä lainaakaan voi ottaa...kun asuntolainaa jo maksan.
Olet varmaan tunnustanut lapsen omaksesi,niin sossussa voit tapaamisesta keskustella ja vaatia ex:sää tekemään sopimuksen tapaamisista vieläkin.Tapaamiset ovat lapsen oikeus niitä ei voi äiti kieltää ja älä unohda lastasi,hän tarvitsee isänsä.