joskus keväällä. Aikaisemmin ajattelin kaikkia vain ystävinä ja olin kiinnostunut niistä ikäisistäni. Se viimeinen kohtaaminen ja se surullinen katse sai aikaan erilaisia tunteita, sellaisia että halusin lohduttaa häntä. Sellaisia tunteita minulla ei ollut aikaisemmin ketään kohtaan moniin vuosiin. Siitä tuli se ajatus että voisimme olla enemmän kuin pelkkiä ystäviä.
Tilanne muuttui
Anonyymi-ap
8331
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä minua harmitti se, ettei hän sanonut minulle mitään ja olin siksi yhä vihaisempi siksi etten ollut edes yhden sanan arvoinen, vaikka toisaalta ymmärsin miksi hän toimi niin kuin toimi. Osaltaan siihen vaikutti varmasti se, etten parisuhteessani saanut huomiota ja sitä ettemme voineet keskustella kaikesta mikä olisi ollut tarpeellista.
Niin tai mahtoikohan kaikki loppua siihen, kun toinen rakastui?
Sama juttu, ap 🥲
Se oli tunnereaktio liittyen menneisyydenkin tapahtumiinkin. Siihen tunteeseen purkautui kaikki mitä oli tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana.
Surullisuus katseessa sai mietityttämään kuinka syvää hänen hätänsä on ja minkälaisia vaikeuksia hänellä elämässään on.
Viimeinen kohtaus kun tuhnu tuli
Se hetki oli niin liikuttava, täynnä aitoa välittämistä ja se yhteyden oli niin syvä ja kaunis, etten saa sitä mielestäni...
Niin nuori ja kiihkeä.... lupasit, että palaat...
vieläkin olen sinun :*
Onko Ap itse N tai M ja on suunattu kenelle? Kerro lisää esim. paikkakunta.
Monet ovat poissuljetut ja sinun kaipaamasi ehkä näkee ja lukee tän ketjun