Usein vierailijat ovat omia lapsia, ajattelemattomia, aina kuitenkin tervetulleita, mutta…....
Meillä oli tapana pyhäinmiestenpäivänä mennä tupsahtaa vierailulle äitini pieneen kaksioon
Kaikki neljä sisarrusta, jo aikuisia, lapsellisia ja lapsettomia, eronneita tai yksineläjiä.
Nukuimme olohuoneen lattialla siskonpetissä.
Äidillä jo aamulla herätessämme, lämpimät karjalanpiirakat pöydässä, muutenkin meitä pidettiin kaikin tavoin hyvänä.
Ei meillä ollut juuri aikaa äidille, oli tavattava vanhoja ystäviä, piti pörrätä paikallisessa pupissa ja juhlittava porukalla yökerhossa. Meillä oli niin hauskaa, mutta oliko äidillä.
Kauhulla ajatteli varmaan tätä juhlapäivää, mutta kutsui aina kohteliaasti, tottakai tulette.
Voin kuvitella mummoreppanan helpotuksen , kun näki viimeiset perävalot.
Vasta nyt ymmärrän , kun olen itse samanikäinen, omaan rauhaan ja tapoihini tottunut.
Meillä oli tapana pyhäinmiestenpäivänä mennä tupsahtaa vierailulle äitini pieneen kaksioon
Kaikki neljä sisarrusta, jo aikuisia, lapsellisia ja lapsettomia, eronneita tai yksineläjiä.
Nukuimme olohuoneen lattialla siskonpetissä.
Äidillä jo aamulla herätessämme, lämpimät karjalanpiirakat pöydässä, muutenkin meitä pidettiin kaikin tavoin hyvänä.
Ei meillä ollut juuri aikaa äidille, oli tavattava vanhoja ystäviä, piti pörrätä paikallisessa pupissa ja juhlittava porukalla yökerhossa. Meillä oli niin hauskaa, mutta oliko äidillä.
Kauhulla ajatteli varmaan tätä juhlapäivää, mutta kutsui aina kohteliaasti, tottakai tulette.
Voin kuvitella mummoreppanan helpotuksen , kun näki viimeiset perävalot.
Vasta nyt ymmärrän , kun olen itse samanikäinen, omaan rauhaan ja tapoihini tottunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
näin se elämä kulkee kulkuaan ja ajan pyörä pyörii ja tulemme itse mummoiksi ja ukeiksi. ja lapset tulevt vierailuille joka voi kestää yli viikonkin.heillä on mukanaa lapset jotka ovat eri tavalla kasvatettu kuin meidän ikäluokka. viikon kun porukka mekastaa ja syö mummon rahoilla ostamat ruuat ja jättävät jälkeensä pyykkivuore ja kauhean siivon, NIIN silloin on auton perävalot kauneimmat vaalot jotka mummo näkee ja huokaisee helpotuksesta liittää kädet yhteen ja toivoo että ei ihan heti vieraita
suoraan lapsilleen, että on kiva kun tulette käymään mutta vielä kivempaa kun lähdette! :DDD
Minä alan opettaa omaa poikaani tulevia vierailuja varten, kun hän kertoi mitä kaikkea hänen tyttöystävänsä ei voi syödä.
Sanoin, että tuokaa eväät tullessanne!
ilahdun joka kerta kun pieni ääni soittaa ja kysyy saammeko tulla yöksi? Lapsen päiväkirjassa sitten
lukee olimme mummon luona ,oli kivaa.
Kypsyys ymmärtämiseen tulee myöhään, joskus liian myöhään. Tai aina se tulee liian myöhään. Siksi vanha ihminen on kuin sodasta palannut soturi, joka ei puhu mitään.Vanha ihminen voi hymyillä, mutta hänen viisautensa estää häntä kertomasta. -Kyllä te ymmärrätte, kunhan tulette tähän ikään.
Minä ihannoin vanhuutta. Lääkärini nauraa (hyväntahtoisesti) minut nähdessään. - Lähestyykö vanhuus, hän kysyy, koska tietää minun nauravan sille.
Mitä lastenlapsiini tulee, olen mahdoton. He itsekin sanovat, että lellin heidät pilalle. Eikä yksikään, yrityksistäni huolimatta ole mennyt pilalle.
Kun omat lapset olivat pieniä yritti heitä hoitaa ja opastaa parhaan taitonsa mukaan.
Nyt kun heillä jo on lapsia ja lapsenlapsia joiden elämään kuulun, huomaan että minulla oli aina liian vähän aikaa lapsilleni.
En osannut tinkiä muusta heidän hyväkseen, en osannut käyttää voimiani niin, että olisin jaksanut aina hymyillä ja vastata kaikkiin kysymyksiin joita heillä oli...
Maalaismiehen tavoin, nyt lellin lapsenlapsia, heille minulla on aikaa ja nyt ihmeellisesti varaakin erilaisiin asioihin heidän kanssaan.
Olen kypsynyt myöhään... mutta äitini eläessä olin kyllä, ja sen uskallan sanoa, enemmän antava kuin ottava, sillä... ymmärsin jo varhain kuinka paljon äitini oli elämässään uhrautunut lapsilauman eteen, valvonut ja uurastanut kun me "pienet" hoivaa kaipasimme.
Onneksi ehdin ja ymmärsin vanhempieni eläessä osoittaa heille kiitollisuuteni ja kertoa että he olivat minulle rakkaat. Heidän nukuttuaan iki uneen, ei minun tunnollani ollut painolastina sanomattomia kiitoksia, vaan hyvästelimme rakkaudella ja kunnioituksella jälleennäkemisen toivossa.
Monia asioita elämän aikana on tullut yritettyä, mutta vieläkään en voi sanoa olevani mestari missään asiassa, kaiken aikaa tässä kypsytään.
Jotenkin tunnistin puheistasi itseni. Näin minäkin tein. Näin ajattelin. Autoin kaikkia, luulin olevani korvaamaton.
Nyt huomaan, että minulle hymyillään. Aika inhottavaa, kun huomaa olevansa ymmärretty ja tietää ettei ole. Ei sinne päinkään.
Elämä on niin lyhyt, että ymmärrämme asioita vasta jälkeenpäin. Siksi suuret taideteoksetkin ovat vanhojen taiteilijoiden tekemiä. Grandma Moses maalasi mestariteoksensa 100-vuotiaana. Tizian valitti kuollessaan 90- vuotiaana, että vasta nyt hän oli oppinut maalaamaan silmän.
En tiedä,miksi kerron näistä. Kiinnostavatko ne ketään?