Kaikki ajatukseni sinusta nyt

Perjantai-iltaisin olen normaalisti jossain tuolla nauttimassa elämästä, mutta nyt onpi näin. Viides kuppi teetä meneillään.

Silloin, kun näytti ihan itsestäänselvältä että meistä tulee pari, hykertelin jo etukäteen tällaisia hetkiä kanssasi jaettuna. Ajattelin, että pitää vain hoitaa alun kömpelyydet tieltä, sitten olemme me ja me olemme koti.

Hassua, nyt muistin, että taidat ajatella sen juuri päinvastoin eli että alku on kivaa ja sitten alkaa vaikeudet. Kertoo varmaan taustoidemme erilaisuudesta. Itsellä aina kun on ollut jotain merkittävää ja pitkäkestoista, alku on ollut vaikea. Sitä havahtuu ja skarppiintuu ihan väärällä tavalla, ei ole yhtä helppo ja leikkisä kuin normaalisti.

Ajan kanssa puretaan niitä suojarakennelmia vähitellen. Taisit varjella jotain, mikä on sitten kai pilannut monta orastavaa suhdetta. Sellaista muurinseinää kävin koputtelemassa, mutta arvailujen varaan jää mistä todella oli kyse. Voi pientä. Jos vain voisin nyt pitää sinua tässä näin, turvassa kotona.

Jos juttelisin nuoremman itseni kanssa, hän varmasti haukkuisi minut pystyyn tästä etten nyt silkkaa elinvoimaisuuttani ole jo jonkun toisen kanssa. Jyrkkyydessään nuorempi minä olikin pärjäävämpi, mutta myös kylmempi. Ei kyennyt kiinnittymään. Ja niin monessa käänteessä oli kummallinen koston maku.

En oikeastaan haikaile, sillä kaiken piti mennä juuri näin. Muutuin, näen niin paljon enemmän nyt. En halua aikakonetta. Mietin vain, että tuolla jossain olet (teekuppi kädessä?) ja harvasta asiasta olen yhtä varma kuin siitä, että olisimme legandaarisen hyvä pari. En tainnut niitä tiettyjä sanoja ikinä sanoa, mutta siitä oli kyse.