Mitä te sanoisitte tällaisesta uskovaisesta?
Tai, mitä sanoisitte hänelle?
Hän juo olutta noin 1 - 2 litraa vuorokaudessa, noin 5 - 7 päivänä viikossa. Hän nautiskelee rasvaisia makkaroita oluen kanssa. Hän myös syö kuivakakkuja mielellään. Leivän päälle hän laittaa kermaista juustoa ja mielellään toisinaan ottaa palan painikkeeksi lasillisen tai pari lasillista mainiota viiniä.
Hänelle on kasvanut vatsaakin aika tavalla: ylipainoa nautiskeluistaan.
Onko hän oikealla tavalla uskomassa? Jos hän ei koskaan ennen kuolemaansa lopeta ouluen ja viinin juontiaan, niin pääseekö hän taivaaseen?
Hän uskoo itse olevansa oikealla tavalla uskomassa ja uskoo armon omalle kohdalleen.
Kysyn tätä vakavalla mielellä, eikä tämä ole pilaa. Toivoisin paljon vastauksia.
Tai, mitä sanoisitte hänelle?
Hän juo olutta noin 1 - 2 litraa vuorokaudessa, noin 5 - 7 päivänä viikossa. Hän nautiskelee rasvaisia makkaroita oluen kanssa. Hän myös syö kuivakakkuja mielellään. Leivän päälle hän laittaa kermaista juustoa ja mielellään toisinaan ottaa palan painikkeeksi lasillisen tai pari lasillista mainiota viiniä.
Hänelle on kasvanut vatsaakin aika tavalla: ylipainoa nautiskeluistaan.
Onko hän oikealla tavalla uskomassa? Jos hän ei koskaan ennen kuolemaansa lopeta ouluen ja viinin juontiaan, niin pääseekö hän taivaaseen?
Hän uskoo itse olevansa oikealla tavalla uskomassa ja uskoo armon omalle kohdalleen.
Kysyn tätä vakavalla mielellä, eikä tämä ole pilaa. Toivoisin paljon vastauksia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos häntä on asiasta puhuteltu, eikä hän siitä ole parannusta tehnyt, hän ei ole uskomassa.
Onko usko kiinni siitä, että joku puhuttelee?
Eikö uskomassa voi olla ilman, että joku puhuttelee?
Onko hänen pelastuminen riippuvaista siitä, että joku puhuttelee?
Oletetaan, että kukaan ei puhuttele hänen juomisestaan häntä, eikä hän millään tavoin koe sitä synniksi. Hän tuntee Raamatun oikein hyvin.
Hän uskoo olevansa oikealla tavalla uskomassa.
Onko nyt hänen pelstumisensa riippuvaista siitä, että häntä joku puhuttelee, vai onko hänen pelastumisensa riippuvaista Jumalan armosta?
Hän ei lopeta oluen juomistaan koskaan missään vaiheessa, koska ei koe sitä synniksi.
Yksi hänen useasti lainaamansa Raamatun kohta on Paavalin sanat: sitä hyvää mitä minun pitäisi tehdä, minä en tee, mutta sitä pahaa mitä minun ei tulisi tehdä, minä teen. (tai jotenkin sinne päin se kohta meni)
aikaisempiin keskusteluihin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008866854
Tämä asia on minulle tärkeä.
Kiitos linkistä. Olen lukenut siitä avautuneen kirjoituksen monta kertaa huolella.
Hän kirjoitti mm.:
>Jos se ei kuuntele nuhdetta, eli ei halua niistä luopua, niin silloin ei kannata enää pitää häntä ainakaan uskovaisena(toisin sanoen ei kannata ottaa hänen uskoonsa kantaa), vaan nuhdella häntä niin kauan, että hän nuhdetta kuuntele.
Jos sydän haluaa pitäytyä rakkaudessa, niin silloin siellä asuu Kristus.
Mutta jos sydämestää haluaa tehdä syntiä, eikä vihata sitä, vaan rakastaa, niin silloin siellä asuu Perkele.
Mutta sinun ei tarvitse tuomita häntä, vaan nuhtele. Jos hän ei kuuntele nuhdetta, eikä halua yhteistyöthöm, niin nuhtele kavereitesi kanssa.
Jos hän ei sitten enää kuuntele, niin sano sille, että valitettavasti en voi pitää sinua uskovaisena, sillä et halua pysyä meissä ja Kristuksessa, vaan mieluummin pitäydyt synnissä. >
Kuvaamani henkilö ei koe oluen juontiaan millään tavoin synniksi. Päinvastoin: hän kokee sen Jumalan antamana lahjana ja hyvänä ruokajuomana, erityisesti juuri niiden hänen rakastamiensa makkaroiden kanssa olut on kuulemma nautinnollista, kuin mannaa taivaasta on olut ja makkarat hänelle.
Jos häntä ei kukaan nuhtele oluen juonnista, eikä hän koskaan oluen juontiaan lopeta, vaan aina vaan kiittää Herraa oluestakin, niin onko hän uskovainen?
Onko oikea usko riippuvaista siitä, että toinen uskovainen määrittelee toisen uskovaisen uskon?
Vai voisiko usko kuitenkin olla yksilön ja Jumalan välinen kahdenkeskinen asia, ja voisiko se Lutherin sana pitää paikkansa, että kukaan ihminen ei voi tietää toisesta ihmisestä hänen uskoaan, sillä Jumala yksin toisen ihmisen sydämeen näkee?
Onko olemassa ihmisen ja Jumalan välistä uskoa, vai onko ihmisen ja Jumalan välinen usko aina jonkun toisen uskovaisen määrittelemä entiteetti?
Kun toinen uskovainen määrittelee toisesta uskovaisesta hänen uskonsa ulkonaisten tekojen perusteella, niin onko se korkein uskon määritelmä,
vai
kun Jumala määrittelee uskovaisen uskon tämän sisimmän sydämen perusteella, niin onko se korkein uskon määritelmä?
uskovaisethan määrittelevät toisen uskon (tässä tapauksessa) ulkonaisten asioiden perusteella.
Jumala sen sijaan yksin on se, joka näkee ihmisen sisimmän, eikä Hän määrittele ihmisen uskoa hänen ulkonaisen käyttäytymisensä perusteella.
Onko siis ihmisten määrittelemä usko oikein, vai Jumalan määrittelemä usko oikein? Ihmiset näkevät toisten uskon päin vastaisella tavalla kuin Jumala näkee ihmisten uskon.
Miten näitä asioita tulisi ajatella?
Raamatussa puhutaan monessa kohti alkoholijuomien nauttimisesta, eli se todellakin on lahja taivaasata!!!
Ei Jumalan valtakunta ole ruoka eikä juoma, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa jotka Pyhä Henki antaa.
Sillä, mitä syöt tai juot, ei todellakaan ole minkään valtakunnan merkitystä. Ota kännit vaikka kahdesti päivässä ja rasvaa niin, että aortta paukkuu, jos se tuntuu hyvältä. Minusta se ei tunnu hyvältä ja oon siksi huolissani myös kaverista, jonka mielestä mahdollisesti tuntuu.
Sen sijaan, jos olet osallinen vanhurskaudesta, ilosta ja rauhasta Pyhässä Hengessä, niin sun ei tarvi kysellä tuollaisia, vaan tiedostat itte oman tilasi ja sen, mitä voit syödä ja mitä et. Ja silloin sulla on halu toimia oikein.
Usko on yksinkertainen asia, se on niin yksinkertainen, että tyhminkin pääsee Jumalan valtakuntaan sisälle. Se on niin yksinkertainen, että sen esikuvaksi on Herra itse nostanut pienen lapsen.
Turhaan kiillotatte astian ulkopuolta, jos sisäpuoli on paskassa. Sen sijaan jos sisäpuoli on puhdas, niin se näkyy myös ulos.
Huolehtikaa omasta uskostanne ja jättäkää tyhjänpäiväinen provoilu sikseen.
Mutta mistä tulee tuollainen tarve saada mollata ventovieraita ihmisiä ja uskontoa, jota et tunne?
Tarkoittaako aloittaja kenties Martti Lutheria, jolla oli tapana aina saarnan jälkeen käydä kumoamassa kurkkuunsa tuopillinen hyvää saksalaista olutta?
Tunnistit Lutherin :)
Häntähän minä kuvailin. Tutkijat kirjoittavat hänen olut kolpakkonsa olleen tyypillinen litran tuoppi, mutta laskeskelin itse sen määrän hieman alemmaksi, ajateltuna, että jospa se olikin vain 0,5 litran kolpakko.
Luther kuulemma aina siunasi oluensa, viininsä, makkaransa ja kuivakakkunsa, kuten muutkin ruokansa.
Tämä asia on äärimmäisen vakava. Kysymys ei ole alkoholista.
Kysymys on siitä, että Jeesus, Hänen opetuslapsensa, opetuslasten seurakunnat ja Paavalin seurakunnat eivät eläneet niiden ohjeiden mukaan kuin me elämme ja alamme toisiamme nuhdella tai puhutella ja sanoa toisillemme, että toinen ei ole oikein uskomassa. Meidän ohjeidemme mukaan eivät alkuseurakuntien jälkeen eläneet muutkaan uskovaiset: ei edes Luther ja muut kirkkoisätkään.
Ohjeemme eivät perustu Raamattuun, eikä niiden noudattamatta jättämisellä voi sanoa toiselle, että toinen ei ole uskomassa. Jos niin sanoo, silloin ei tuomitse ainoastaan tuota toista, vaan myös Jeesuksen, alkuseurakunnat, Lutherin ja muut uskovaiset.
Olen näiden kysymysten kanssa vakavasti liikkellä ja hyvin huolestunut.
Toivoisin vain vakavia vastauksia ja kummasteluja, keskusteluja kysymyksiini, joita aiemmin esitin.
lyhyesti:
Luther joi siihen asti,kun lapin Maria tuli ja nuhteli häntä synnistä. Luther ymmärsi Marian huolen juuri omalle kohdalleen,ymmärsi viinan juonnin synniksi ja teki parannuksen...