Mikä/mitkä ovat sinun parhaat piirteesi?
Ulkonäöllisesti/luonteessa?
Itse olen todella epävarma itsestäni.
Luonteessa parhaat piirteet ovat ehkä empatiakyky ja kiltteys. Toki kiltteys on myös vähän huono, kun tulee usein hyväksikäytetyksi sen takia.
Ulkonäöllisesti sitten ehkä silmät.
Mistä taas en pidä itsessäni, niin on ujous.
Ulkonäöllisesti haluaisin olla hoikempi ja urheilullisemman näköinen vartaloltani.
Ulkonäöllisesti/luonteessa?
Itse olen todella epävarma itsestäni.
Luonteessa parhaat piirteet ovat ehkä empatiakyky ja kiltteys. Toki kiltteys on myös vähän huono, kun tulee usein hyväksikäytetyksi sen takia.
Ulkonäöllisesti sitten ehkä silmät.
Mistä taas en pidä itsessäni, niin on ujous.
Ulkonäöllisesti haluaisin olla hoikempi ja urheilullisemman näköinen vartaloltani.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan OK
Ulkonäössä ehkä silmät ja takapuoli. Niistä on elämän varrella tainnut tulla jotain kehuakin. Luonteesta en osaa sanoa. Itse pidän huumorista itsessäni, mutta voihan se jostain toisesta olla huonoakin. Sitten itselle tärkeä asia on syvällisyys. Menen melko halukkaasti heti syvään päätyyn.
niin tuo kysymys vielä itsevarmuudesta, sitä taitaa olla välillä liikaakin, mutta se vaihtelee.
Sivusta, samoin ajattelen, niissä asioissa joissa olen hyvä olen myös itsevarmempi. Silloin tiedän mitä teen ja mitä kohti kuljen. Mut sit kanssakäymisissä olen arempi tai sitten otan roolia, jollei asiat muuten mene eteenpäin? Siinä mielessä voin olla jopa rauhaton ihminen?
Saman huomaan liikenteessä, jos on paljon hidastavia tekijöitä matkalla, minusta tulee taistelija, varsinkin, jos aikataulut meinaa hidastusten myötä umpeutua. Spontaani ihminen ollut nuorempana, nyt olen ulkoistanut itseni monelta asialta, joissa tämä piirre voisi tulla esille.
Naisten kanssa olen heikoilla, on rimakauhua, pelkoa epäonnistua ja turhia jännitteitä, jotka estää monesti myös sen oman lunkin olemisen. Arvostan naisia, mut oletan, että he eivät arvosta minua samalla tavalla. Siksi epäilen ja erehdynkin heidän suhteen lähes aina.
Olen myös spontaani yleensä.
Tuo, että on vähän ujompi tai pelokkaampi välillä naisten kanssa on mun mielestä ihan hyvä. Sinun kuvauksesta tulee vain symppis vaikutelma itselleni.
Itse olen ihastuessa kasvotusten helposti myös ujo ja hyvinkin erilainen kuin normaalisti. Eli kaikenlainen rento jutustelu jää pois. Voin mennä sanattomaksi jne. Tämä ei vastaa sitä, millainen yleensä olen.
Oon komea ja naisista ei ole koskaan ollut pulaa. En jaksa kauaa olla saman kanssa, uusi löytyy heti.
Kaikki ketkä sanovat hyviä puolia mainitessaan silmistään ovat täydellä varmuudella lä*kejä.
Ei pidä paikkaansa. Toiset kokevat niin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Kasvot ovat paras piirre ja jalat ovat lihaksikkaat. Ja ehkä noi boobsit ovat plussan puolella.
En ole mikään itsevarma, kun on ollut paljon vastoinkäymisiä. Olen liian empaattinen ja kova puolustamaan ja väittelemään. Siitä eivät ihmiset pidä tai sitten jäävät tuijottelemaan kuten tänään yhdessä lounaspaikassa...
Stressiherkkyyden poistaisin, sosiaalinen stressi on välillä kovaa.
En halua kertoa ulkonäkömuutoksista, kun ihmiset ovat täällä niin ilkeitä...
En ole itsevarma koska täällä itken ikävääni. Enkä minä ole mikään arvioimaan itseäni. Tallinnassa vois käydä silmäpussit poistattamassa, ne tässä ovat kasvaneet parin vuoden aikana.
En jaksa keskustella itsestäni anonyymipalstoilla. En ole kovin huomionhakuinenkaan.
Monet ihmiset kuvaa itsensä väärin, kuten toivoivat tulevansa kuvatuksi. En usko sinuakaan. Aihevalinta jo kertoo että olet itsekeskeinen.
Onhan noita parhaita puolia. Ensinnäkin ulkoisesti, vaikka mä oon tosi laiha, niin voimaa mulla on paljon. Paljon enemmän kuin useimmilla lihavilla. Usein kun teen jotain raskasta, niin lihakset niin ku pulpahtaa näkyviin. Sisäisesti mä oon tosi sovitteleva ja mua on melkein mahdoton saada raivostumaan, vaikka poliitikkojen sekoilusta kylläkin ärsyynnyn. Että näiden piirteiden pohjalta oon aika ihmessäni, ettei parisuhteita oo löytynny. Mutta toisaalta ehkä se on ympäristö tekijöistä, kun meiltä päin naiset on vaan kadonneet. Tai tilastojen perusteella ei, mutta ei heitä silti missään näy. Tää on siis mun analyyshi. Saa väittää vastaan, mutta perustellen.
Olen itsevarma monessa asiassa. mutta rakkaudessa en.
Kun rakastun niin muutun pieneksi ja näkymättömäksi.
En ole itsevarma, mutta viihdyn itsessäni joka helpottaa oloani silloinkin, kun olen epävarma siitä mitä minulta odotetaan.
Entinen Eivor
Epävarmuuteni liittyy aina muitten odotuksiin, ei niinkään itseeni suoraan.
Entinen Eivor
Lisätään vielä oleellinen, epäselviin odotuksiin. Selvät on selviä.
Tiedän jo sanoa, jos en pysty vastaamaan niihin, toisin kuin epäselvät odotukset aiheuttaa epävarmuutta.
Entinen Eivor
Olen ja en. Ei kukaan ole itsevarma kaikessa kaiken aikaa. Se myös luonnollisesti vaihtelee.
Mutta, joskus kun koen olevani heikoimmillani, koen olevani useasti samalla myös vahvimmillani. Yhteys itseen korostuu kaiketi silloin. Joten ehkä koen itseni myös siitä syystä itsevarmaksikin silloin.
Aika ristiriitaiselta vaikutan toisaalta, koska aikalailla vastavoimia ja puolia löytyy. Itselleni se on normaalia. Se on vaan samassa suhteessa tavallaan...jos voi kokea syvällisiä asioita, tajuaa myös, että niistä on hyvä ottaa etäisyyttä kevyempiinkin aika ajoin jaksaakseen. Sama monessa muussakin asiassa.
Itse pidän omasta ujoudestani tai herkkyydestäni. Näen niissä paljon hyvää sekä pidän niitä voimavarana. Samoin tunteellisuuttani.
Mutta niidenkin vastapainoksi löytyy muutakin.
Ja ulkonäköön. Hyvä olo merkitsee enemmän, kuin muu ulkoinen. Itselleni. Se myös heijastuu aina ulospäin. Se olo. Meistä kaikista. Mutta silmät ovat sielunpeilejä. Silmät merkitsevät paljon. Pidän omistani. En niinkään siksi, että vaikka ovat ihan kauniit. Vaan siksi, miten niillä asioita katselen. Mitä näen. Siksi, ne ovat mielestäni kauniit. Tai toisinaan muutakin. Muuten pidän ulkonäössäni siitä, että olen suhteellisen siro, naisellinen, mutta myös jollain lailla maskuliininen. Koen näyttäväni itseltäni.
Aina voisi olla paremmassa kunnossa. Mutta luotan kehooni. Toki aina voisi liikkua enemmän ja pitää itsestään vielä parempaa huolta. Mutta viihdyn pääsääntöisesti itsessäni. Jos en. Teen asioita toisin, jotta viihtyisin. Mutta aina voisi myös pysähtyä vain viihtymään itsessään, vielä vähän enemmän ja pidempään.
Joillakin osa-alueilla itsevarma, toisilla taas ei niinkään. Itsetuntemus on hyvä.
Välillä toivoisin välittäväni elämästä enemmän, toisaalta taas pelkään elämästä välittämisen lisäävän elämisen tuskaa...
Mukaudun siis olosuhteisiin, virran mukana mennään...toivottavasti ei pesuveden mukana viemäriin :D