Ajatuksia hajatuksia ehkä kahjouttakin mutta silti

Ikävöin rakkautta ja olen siinä asiassa kohtalaisen rohkea mutta en halua enää pettymyksiä vaikkakin tiedän että niitä elämässä varmasti tulee vaikkei aina haluaisi. Silti liika on liikaa ja siksi olen nykyisin aika varovainen. Lämpö, tunteet ja etenkin rehellisyys on asioita joita toivon toiseltakin.

Rakkaus joka lämmittää viileän syksyisen ilman ja pimeyden, herkkyys jota ei pelkää näyttää ja jota voi tunnustellen pienin askelin saavuttaa läpi kaiken jotta lämpö pääsee ytimiin ja sydämeen sisälle. Hymy ja hienoinen kosketus joka luo perustaa jollekin suuremmalle. Niitä kaipaan läpi synkän kaamoksen, aina sinne lintujen paluumuuttoon ja kukkien kukkimiseen auringon säteiden lämmittäessä, hiostavassa helteessä ja kesäsateiden kastellessa, hiukset märkänä, ilma tuoksuen rakkauden tunteen jännittävää pehmeyden iloa ja rehellistä tunnetta viimeiseen pisaraan saakka, nurmikon tuoksuun.

Kinastelua ja sopimista, sanailua ja halailua, aistien kokeilua, ylä ja alamäkien kulkemista yhdessä, kävellen tai pyöräillen, miksei junallakin ollakseen yhdessä asemalle jääneitä ja pummilla välillä matkustellen, unohtaen ympäriltä säädokset ja normit. Pohjana on kuitenkin olisi se liima joka yhdessä pitää, on rakkaus, jossa ei olla vieraana toisen sydämessä, vaan kotona missä olisi hyvä olla.