Siihen kului aikaa, yksi päivä oli kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Se oli kuin herääminen unesta, hidas sellainen. Eräänä päivänä huomasin, että ajattelen sinua tavallista enemmän; kun asetun levolle ja suljen silmäni, täytyn ylitsevuotavan astian tavoin ajatuskuvista sinusta. Kun herään ja avaan silmäni, ennen niin raukean päivään avautumisen tilalle oli astunut kepein askelin pettymys siitä, että unikuvani sinusta olivat vain unikuvia.
Eräänä päivänä huomasin, että kanssasi aloin ymmärtää aiempaa syvemmin, mitä todella tarkoittaa rakastaa, silloinkin kun siihen liittyy itsekkäitä toiveita, sellaisia toiveita, joiden ei ole lupa tässä ajassa toteutua. Toiveita, joiden siivin kuin Pegasoksella ratsastaen tahtoisi lentää yhä korkeammalle, murheellisten pilvien yläpuolelle.
Tein ajatuskokeita, pyörittelin ajatuksiani kuin taikinaa, ja ymmärsin haluavani sinun parastasi, sitä mikä on hyvää sinulle, vaikka en sitä aina näin pysty näyttämään. Ymmärsin että olin aina ihmissuhteissani etsinyt jotakin omaani; nyt tiesin että voisin etsiä sitä mikä on sinua, sinun, sinulle. Samalla tunsin katkeruutta elämälle siitä, ettemme tavanneet aiemmin; nuo vuodet tuntuvat hukkaan heitetyiltä, kuin karvas kalkki maljassani joka minun on juotava viimeiseen pisaraan asti. Ehkä hukkaan aikaani nyt kaipaamalla sinua, ehkä valutan päivät hietikolle kuin veden sormieni läpi, mutta se ainakin tekee minusta paremman ihmisen.
Eräänä päivänä huomasin, että kanssasi aloin ymmärtää aiempaa syvemmin, mitä todella tarkoittaa rakastaa, silloinkin kun siihen liittyy itsekkäitä toiveita, sellaisia toiveita, joiden ei ole lupa tässä ajassa toteutua. Toiveita, joiden siivin kuin Pegasoksella ratsastaen tahtoisi lentää yhä korkeammalle, murheellisten pilvien yläpuolelle.
Tein ajatuskokeita, pyörittelin ajatuksiani kuin taikinaa, ja ymmärsin haluavani sinun parastasi, sitä mikä on hyvää sinulle, vaikka en sitä aina näin pysty näyttämään. Ymmärsin että olin aina ihmissuhteissani etsinyt jotakin omaani; nyt tiesin että voisin etsiä sitä mikä on sinua, sinun, sinulle. Samalla tunsin katkeruutta elämälle siitä, ettemme tavanneet aiemmin; nuo vuodet tuntuvat hukkaan heitetyiltä, kuin karvas kalkki maljassani joka minun on juotava viimeiseen pisaraan asti. Ehkä hukkaan aikaani nyt kaipaamalla sinua, ehkä valutan päivät hietikolle kuin veden sormieni läpi, mutta se ainakin tekee minusta paremman ihmisen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jokainen sekunti elämääsi on tärkeämpi kuin kukaan muu. Ei kukaan voi ymmärtää sinua niin hyvin kuin sinä itse. Ymmärrän että kaikki on vastuussa itsestään ja elämästään. Ainoa mikä voi saada kaduttamaan on itsensä hylkääminen muiden takia. Se on pahin synti kaikista. Itsestään luopuminen.
Ei minun ole tarvinnut hylätä itseäni hänen takiaan. En sellaista tekisi muutenkaan. Hänen kanssaan olemassaoloni on täydempi. Hän joskus näkee minut paremmin kuin minä itse. Saan hänen kanssaan yhteyden johonkin itseäni suurempaan.
Onnea!❤️
Se on onnea jossa on ripaus surua.
Miksi kaipaat etkä ole hänen kanssaan? Kaunis teksti vaikka en ehkä täysin ymmärrä mitä tässä yrität kertoa.
En voi olla hänen kanssaan, hänellä on oma elämänsä ja minulla omani. Muitakin syitä on. Luulen että tunteeni ovat yksipuolisia. Ehkä pitää odottaa seuraavaan elämään.
En osaisi itse noin kauniisti ajatuksiani sanoiksi pukea, mutta noin myös koen hänen vaikuttavan elämääni.
Sinulla on tuo kirjoittamisen lahja, siitä voi iloita, vsikka kirjoitus ei ole suunnattu minulle.
Kiitos sinulle sanoistasi.
Kaipaan nähdä sinut tänään?
Jos tapasivat nähdä sunnuntaisin?
Kaipasin sitä että näkisin hänet tänään.
Mikä estää?
En tiennyt varmasti näenkö hänet vai en.
Jatkoa. Eräänä päivänä huomasin, että en tuntenut enää vain toveruutta. Tunsin jotain mikä sai sydämeni levottomaksi kuin valonlähdettä pimeydessä etsivän perhosen, tunsin jotain joka valvottaa minua öisin, tuntuu suloisena kipuna suonissani, soluissani. Tunsin jotain, mikä minun on kätkettävä kasvoiltasi kuin kallisarvoinen aarre maan poveen, vaikka se saakin minut tuntemaan surua joka on hyvin syvää.
Eräänä päivänä huomasin, että tapasi liikkua on minulle musiikkia jota sieluni janoaa ja katseesi polttelee minua, olen vain kappale kuivaa puuta, kauan kipinää vartonut. Niin oli tänäänkin, kun sinut näin. Se oli kuin herääminen unesta kun sinut tapasin.
Kaunista.. tuhannen vuoden kaipuu.. tänään kyllä nähtiin mutten välttämättä ole lähelläkään se jota kaipaat..
Miksi ajattelet että et voisi olla jonkun kaipauksen kohde? Millainen olet?
Kaivattuni saattaisi ajatella noin.
Et hukkaa aikaasi.
Toivottavasti en; tämä kaikki on minulle hämmentävää.
Todella kaunis kirjoitus...
Kiitos paljon.
Kirjoittajalla on sana todella hyvin hallussa, vautsi vau.
Kiitokset.