Kaipaan nähdä sinut tänään

Siihen kului aikaa, yksi päivä oli kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Se oli kuin herääminen unesta, hidas sellainen. Eräänä päivänä huomasin, että ajattelen sinua tavallista enemmän; kun asetun levolle ja suljen silmäni, täytyn ylitsevuotavan astian tavoin ajatuskuvista sinusta. Kun herään ja avaan silmäni, ennen niin raukean päivään avautumisen tilalle oli astunut kepein askelin pettymys siitä, että unikuvani sinusta olivat vain unikuvia.

Eräänä päivänä huomasin, että kanssasi aloin ymmärtää aiempaa syvemmin, mitä todella tarkoittaa rakastaa, silloinkin kun siihen liittyy itsekkäitä toiveita, sellaisia toiveita, joiden ei ole lupa tässä ajassa toteutua. Toiveita, joiden siivin kuin Pegasoksella ratsastaen tahtoisi lentää yhä korkeammalle, murheellisten pilvien yläpuolelle.

Tein ajatuskokeita, pyörittelin ajatuksiani kuin taikinaa, ja ymmärsin haluavani sinun parastasi, sitä mikä on hyvää sinulle, vaikka en sitä aina näin pysty näyttämään. Ymmärsin että olin aina ihmissuhteissani etsinyt jotakin omaani; nyt tiesin että voisin etsiä sitä mikä on sinua, sinun, sinulle. Samalla tunsin katkeruutta elämälle siitä, ettemme tavanneet aiemmin; nuo vuodet tuntuvat hukkaan heitetyiltä, kuin karvas kalkki maljassani joka minun on juotava viimeiseen pisaraan asti. Ehkä hukkaan aikaani nyt kaipaamalla sinua, ehkä valutan päivät hietikolle kuin veden sormieni läpi, mutta se ainakin tekee minusta paremman ihmisen.