Lasten onnettomuusriskit ennen ja nyt

Mäntsälän onnettomuuden uhrin omaisille osanotto, hirveämpää ei osaa vanhempana edes kuvitella.

Lapset saattavat tehdä spontaanisti ja salamannopeasti asioita joissa ei ole järjen häivääkään, koska he eivät osaa arvioida vaaroja tai rajoitteita siten kuin aikuinen.

Vahingot eivät tule kello kaulassa ja kaikkea on mahdotonta ennakoida aikuisenakaan. Jos jääpuikko putoaa kerrostalon räystäältä ja osuu daijuun, sitä ei ole mahdollista väistää.

Maapallolla on tiettävästi yksi ihminen menehtynyt avaruusromun osumaan. Siinä puhutaan äärimmäisen huonosta tuurista, jonka yksikin muuttuja yhteisessä ajoituksessa ja suunnassa, olisi muuttanut lopputuloksen.

Maaseudulla on moninkertaiset onnettomuusriskit kuin myös rakennuksilla ja siksi niihin on kalleimmat vakuutuksetkin ja sairasvakuutukset. Liikkuvia koneita, kuljetuskalustoa, sähkölaitteita, putoamisriskit, tikkaita, portaita, harjateräksiä, kaivantoja jne.

Itsellä pelasti lapsena osaltaan korkean paikan kammo, jolloin ei korkealle ollut asiaa, muuta muita päättömyyksiä oli lukemattomia. Muun muassa puutarhakeinun pysäyttäminen työntämällä pää sinne "giljotiinin" väliin.

Fillarilla lukemattomia kaatumisia ja aina naamalleen. Kukaan ei opettanut koskaan liikennesääntöjä vaan jo viiden vanhana renkutettiin holtittomasti maantien laitaa.

Täysin holtiton isoveikka työnsi tulvivaan jokeen uimataidottoman pikkuveikan polkuautossa josta oli vaikeaa päästä pois. Vain ihme pelasti sieltä että isä sattui mutajoesta käsikahmalolla löytämään.

Rakennettiin myös sukellusvenettä tynnyristä joka olisi varmuudella toiminut, ellei isäukko olisi ajoissa havainnut mitä pojat rakentaa. Bensapulloja nuotioon ja viereen odottamaan milloin se poksahtaa.

Meitä ei koskaan kielletty lähtemästä liikenteeseen mopoilla, joissa ei ollut jarruja eikä kytkimiä, usein pilkkikaasu ja bensatankkina Fairy- pullo. Niillä sitten sorakuopan pystysuoria rinteitä alas hiekkavyöryn mukana.

Sitten tuli nämä räjähdeleikit ruudilla ja linja-auton perässä roikkumiset, romurallit ja muut. Teininä oli jo haulikot ja dynamiittia leikkikaluina, armeijan savukranaatteja ja räjähtävää tulilankaa. Romuautot kohteena pääasiassa.

Omia lapsia tuli sen verran paljon neuvottua ja valistettua, että välttivät ehkä ne pahimmat toilaukset. Vaikeinta oli saada perille se että liikenteessä keskitytään liikenteeseen eikä kavereihin tai muuhun. Taitoja ei esitellä liikenteen joukossa.

Samaten oli hyvin jo selvää että lipastot ja muut pultataan seinään kiinni, ettei ne kaadu. Alle kolmevuotiasta ei sisätiloissakaan voi jättää sekunniksikaan mihinkään ilman valvontaa. Pistorasiat ja sähkölaitteet kiinnosti.

Läpivedon ja oven paiskautumisen johdosta on omassa otsassani jälki 50 vuoden takaa edelleen.

Minulla oli muutaman päivän vanha auto, kun siskon tytöt tuli pihalta kurapuvuissa sisään ja kertoivat pesseen autoni. Kävin katsomassa niin se oli tapahtunut kuravedellä hiekkapihalla.

Toisella kerralla toinen heistä oli hetken ilman valvontaa kun tein prätkään koneremonttia. Sylinteri oli irti niin hän ammensi kampikammioon hiekkaa pikku lapiolla ämpäristä 8)

Meillä mennyt onnekkaasti paljolti niin että iskä on tehnyt kaikki hölmöydet varoittavana esimerkkinä, niin on ollut ainakin tiedossa se mitä kannattaa varoa.

2010