Karhut pihapiirissä

Tästä olisi pitänyt jo kertoa silloin kuin sen näin omin silmin ja onneksi puolisonikin näki. Muuten ei olisi uskonut. Oli toukokuun loppua, grillasimme ulkona. Illalla olin kävelemässä saunaan ja katselin kävellessä vähän kauemmas. Silmälasit olin jättänyt "tupaan". Huomasin vähän kauempana ison karhun pellolta raivatun kiviaidan luona. Se katseli pää kallellaan minua. Huusin miehelleni että tuolla on karhu. Puita saunaan lisäämässä ollut siippa tuli saunan rapuille ja kyseli mitä minä huutelen. Varovasti kävelin saunan portaille ja kehoitin katsomaan; tuolla on karhu. Tovin se siinä meitä katseli ja yhdessä silmänräpäyksessä se oli poissa. Oli hypännyt sen kiviröykkiön yli tien puolelle. Oli päräyttävä kokemus. Oli tosi iso otso. Seuraavana päivänä lähdin ajelemaan Joensuuhun päin ja ehkä 5-8 km olin ajanut kun tien yli juoksi karhu. Se oli selvästi erauspentu, karhu kumminkin. Se tuntui että karhuja on liikaa, jos niitä näkee päivittäin. Tästä on jo neljä vuotta, ei tullut ilmoitettua mihinkään vaikka varmasti olisi pitänyt. Ei ole tehnyt mieli mennä metsään marjastamaan. Siellä maalla käydessä, pihatöitäkin tehdessä vilkuilen joka suuntaan, pelkään karhuja. Parempi olisi jos en olisi nähnyt, en silloin niin paljon pelkäisi. Olisiko grillatun ruuan tuoksu tuonut sen ison karhun lähelle pihapiiriä? kAKSI KARHUA NÄHTY VUOROKAUDEN SISÄÄ, se on minulle liikaa.