Apuva!

Hei!

Minulla on jokseenkin samanikäinen uroskoira, jossa suurin osa on lapinkoiraa. Pieni osa pitäisi olla Bernin paimenkoiraa, mutta se tieto on epävarma. Ulkonäkö ei poikkea lapinkoirasta lainkaan. Pelastin sen eräältä alkoholistilta ja se oli silloin 2-vuotias.

Tavat olivat samat. Se näykki ja puri. Luulin ainakin osaksi sen johtuvan ressukan huonoista kokemuksista (pahoinpitelyä ja kiusaamista), mutta nyt tuntuu, että se todellakin on osittain luonteessa.

Luin lapinkoiran luonnekuvauksen ja siinä sanottiin, että uros nimenomaan on sisukas.

Meillä pahin puremisvimma on ohitse, mutta vieläkin se "kokeilee", että jos sittenkin vähän edes emäntä antaisi kalvaa. Kun kieltää ja sanoo, että ei hampuja, niin tottelee ja nuolee hyvityksenä.

Mutta se on erittäin sisukas, itsepäinen eikä halua miellyttää, vaan kulkee omia latujaan oman halunsa mukaan. Ja JUONI. Se osaa olla todella ovela eli on älykäs. Älyn ja oppimisen puutteesta nuo huonot tavat eivät johdu.

Mulla on neljä muuta koiraa. Kukaan ei milloinkaan ole ollut noin suuren työn takana kasvattaa sitä kunnon koiraksi. Sellainen tunne minulla on, etten tule täysin onnistumaan tämän kanssa edes vuosien päästä.

Annoin kastroida sen melkein heti, kun se oli tänne tullut, sillä ilman sitä sen kanssa ei todellakaan olisi pärjännyt lainkaan.

Eläinlääkäri sanoi silloin, että 3-4 viikkoa ja se on rauhallinen. Ei näytä riittävän edes 3-4 vuotta!!!

Mutta kun se joskus itse haluaa, niin se on tosi suloinen. Kova se on myöskin haukkumaan, joten on hieno homma, että asumme kaukana naapureista.
Taajamakoiraksi siitä ei olisi.

En osaa muuta neuvoa antaa kuin, että se vaatii hurjan määrän sitkeyttä, jotta pääsee pahoista tavoistaan. Kielto kiellon päälle joka ainut kerta, kun se yrittää näykkiä.

Yritin silloin syksyllä 2002 saada kasvattajilta infoa ja apua, mutta tyypilliseen suomalaiseen tapaan ei saanut minkään laista vastausta.

Toivotan onnea yrityksellesi.
Ehkäpä lohduttaa tietää, että Sinulla on kohtalotoveri. Tosin meillä taitaa olla kehitys hieman mennyt pidemmälle eli parempaan suuntaan.

Olisi kiva kuulla, jos muilla Lapinkoiran omistajilla on samanlaisia kokemuksia.

Luin juuri kertaalleen viestisi. Onko se koira 4,5 vuotias vai 4 kuukautta??? Taitaa olla pentu, kun kyselet korvien pystyyn nousemisesta?

Jos se on pentu, niin hanki ihmeessa sille puruluita. Se saattaa auttaa tuohon puremis- ja kalvamisvimmaan.

Onko se 4,5vuotta vai kuukautta vanha?
Jos kuukautta, on turha alistaa ja lukea lakia ym. agressiivista koulutusta. Pentukoiran kanssa on turha alkaa riitelemään. Ala itsekin juonimaan. Kilju tai murise, näytä hampaitasi kun se puree, käänny ja lähde pois.Purukohtauksen yllättäessä anna luvallista pureskeltavaa tilalle. Naudan putkiluut ovat hyviä. Pahimmassa tapauksessa eristä se hetkeksi toiseen huoneeseen.
Osoita muutoinkin olevasi kaiken häslingin yläpuolella ja koskematon. Vaadi koiralta istumista ja katsekontakti kun annat sille ruokaa, Kutsu sitä usein luoksesi ja palkitse makupalalla.Opeta ei-käsky.
Hakusanalla kumikana löydät hyvät sivut ja ohjeet.
Onnea koirasi kanssa.

Pentu se on.. Sori!

Pennullasi on aika todennäköisesti uhmaikä menossa ja se yrittää pomottaa. Uhmaikä alkaa juuri siinä 4kk ikäisenä. Jos niskasta ravistelut ja lainlukemiset ei auta, on seuraava konsti pennun selättäminen. Pennun riehuessa paina se määrätietoisesti käsillä maahan, joko kyljelleen tai selälleen. Pennusta on pidettävä niin kauan kiinni kunnes se rauhoittuu. Tällöin se ymmärtää että sinä olet sen pomo ja se on laumassa alimmaisena. Kannattaa myös omalla käyttäytymisellä näyttää pennulle paikka laumassa esim. ovista menet sinä aina ensimmäisenä, ruoka syödään vasta kun sinä annat siihen luvan, sängyllä ja sohvalla nukkumiset pois, lelut on annettava aina sinulle nurisematta ja yms. Tällaiset pikkuasiat vahvistavat sinun johtajuusasemaa koirannäkökulmasta ja tilanne alkaa rauhoittua. Yleensä 5kk jälkeen alkaa pennuilla alistumiskausi jolloin käyttäytyminen voi taas muuttua hyvinkin nöyräksi. Porokoirallasi voit korvien pystyyn nousua avittaa nyppimällä korvan sisäpuolelta ( taitteen kohdalta ) karvoja pois. Tätä konstia käytetään yleisesti lapinkoirilla korvien pystyyn saamiseksi.

koiraa EI SAA RAVISTELLA NISKASTA MISSÄÄN TAPAUKSESSA!!!!! se vaan puree ja riehuu lisää. aina, kun se puree, kiljaise:AI!! ja jätä koira huomioitta pariksi tunniksi. jos koira ei ole pariin viikkoon mennessä oppinut että ei saa purra, kannattaa mennä koiraterapeutille. mutta väkivälta, huutaminen ja satuttaminen ei auta, koira vaan jatkaa sitä.

Joo. meil on kans pureva koira.3v uros kääpiö villakoira mut puree iha tosi kovaa ku saa kunnol otteen. näyttää hampaita murisee ja luulee olevasa pomo vissii. on purru monia kavereitani ja joitaki aikuisia. perheenjäseniä. sitä ei voi silittää jos se makaa jossai (ei nuku) tai jos se istuu. tai voiha sitä silittää mut ei tiiä pureeko vai eikö pure. pyllyyn ei saa koskea lainkaan, eikä etutassuihi,eikä korviin. ja jos käskee puremisen jälkee murisee vaan enemmin . mut taas jos ei käske se säikähtää itekkii ja tulee pyytämään anteeksi tai menee muualle itsekseen.

Temppuja se osaa ja tottelee lenkilläki mut kotona ollessa jos sille vahingossa tekee jotai mistä normaali koira tykkää mut se ei ni puree.. ei ees varoita murahtamalla vaan puree heti.
nii et kukas osas antaa neuvoa tälläselle tapaukselle.