Kuka pystyy tekemään töitä naurolepteissä

En pysty edes asuntoani siivoamaan. Mene sitten töihin siinä..

Anonyymi kirjoitti:

En pysty edes asuntoani siivoamaan. Mene sitten töihin siinä..

En pysty edes liikkumaan. Kuka työnantaja toimintakyvytöntä katselee?

Anonyymi kirjoitti:

En pysty edes asuntoani siivoamaan. Mene sitten töihin siinä..

Mikset hyväihminen lopeta niiden käyttöä jos menet ihan toimintakyvyttömäksi???
Etkö ole ajattelut, etteivät ne ehkä sovi sinulle?

Anonyymi kirjoitti:

En pysty edes asuntoani siivoamaan. Mene sitten töihin siinä..

Pitöisi ehkä muuttaa asennetta asioissa eikä tuudittautua ajatukseen ettei pysty. Kun ajatuksen vaan veivaa rataa ettei mikään onnistu niin silloin ei onnistukkaan. Aivoista lähtee halu tehdä jotain ja onhan se todistettu monessa tapauksessa että oma halu elää on usein voittanut sairauden .
Moni ei edes yritäkään vaan toimettomuutta on joka päiväistä olotilaa,
Pienin askelin eteen päin on monen tie takaisin elämään jossa itse huolehtii toimeen tulostaan .

Anonyymi kirjoitti:

Mikset hyväihminen lopeta niiden käyttöä jos menet ihan toimintakyvyttömäksi???
Etkö ole ajattelut, etteivät ne ehkä sovi sinulle?

Lääkäri ei anna lopettaa. Pitäisiköhän ulkomaille muuttoa harkita??

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri ei anna lopettaa. Pitäisiköhän ulkomaille muuttoa harkita??

Ei mullakaan lääkäri olisi antanut lopettaa, mutta lopetin itse. Eikä lääkäri voinut siihen mitään. Kerroin kyllä, että olin lopettanut lääkityksen.
Tosin olin itse sellaisessa kunnossa, tietoinen voinnistani ja vahvuuksistani, että uskalsin ruveta vähentämään lääkitystä, ja kokeilemaan, onnistuuko.
Ja hyvin on mennyt jo monta vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkäri ei anna lopettaa. Pitäisiköhän ulkomaille muuttoa harkita??

Kokeile vähentää, onko siitä pakko heti lääkärille mainita. Tuttavani teki noin, lopetti yhden lääkkeen kokonaan ja sanoi kuukausien jälkeen asiasta lääkärille, lääkäri yritti vielä saada aloittamaan lääke ja isommalla annoksella. Ei käynyt, koska lääkkeestä ei ole hyötyä. Samoin toista lääkettä pienentää lääkärin vastustuksetta huolimatta. Jokainen voi tehdä miten haluaa, ellei ole tahdon vastaisessa hoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Kokeile vähentää, onko siitä pakko heti lääkärille mainita. Tuttavani teki noin, lopetti yhden lääkkeen kokonaan ja sanoi kuukausien jälkeen asiasta lääkärille, lääkäri yritti vielä saada aloittamaan lääke ja isommalla annoksella. Ei käynyt, koska lääkkeestä ei ole hyötyä. Samoin toista lääkettä pienentää lääkärin vastustuksetta huolimatta. Jokainen voi tehdä miten haluaa, ellei ole tahdon vastaisessa hoidossa.

Lue lisää

Noin minäkin tein, ensin lopetin, ja kuukausien kuluttua kerroin lääkärille.

Minulla on ollut 40 vuotta mieto neurolepti. Tein niissä 30 vuotta työtä

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut 40 vuotta mieto neurolepti. Tein niissä 30 vuotta työtä

Joskus kuulee monen syvän pikkuannosta Ketipinoria unta tukemaan. Monesti saattavat kyseenalaistaa minun kokemat sivuoireet omakohtaisen kokemuksensa vuoksi. Monesti tekisi mieli sanoa, että ootko kokeillut kymmenkertaista annosta? Onko sulla kenties sama määrä jotain toista antipsykoottia samanmoisella annoksella? Onko sulla iso annos tasaavaa ja syötkö vielä ahdistukseen yhtä lääkettä? On pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mites sulla?

Tietty vaikutusmekanismit on yksilöllisiä ja ei ne annokset kerro totuutta, kun ei tiedä miten metaboloituu, mutta välillä tuntuu, että osa ihmisistä on ihan kohtuuttomia. Toki ei kaikki näin puhu tai toimi. Mutta, on rankkaa rouhia kaksin käsin pillereitä ja odottaa, että vaikuttaako tämä coktail tällä kertaa. Mites miksataan tällä kertaa? Vielä, kun takana on vuosien tai vuosikymmenten lääkekokeilut isoilla annoksilla, niin tulokset on mitä on. Ja kärsivällisyys karisee myös. Alkuun jaksoi toivoa, mutta kun kestää pidempään, meinaa toivokin usein mennä. Ja tietty edellinen lääkemuutos ei toiminut, mut onneksi mulla on taas uusi lääke, jospa se tästä sitten taas lähtisi nousuun. En uskalla edes ennustaa. Nää aloittamiset ja lopettamiset ja vaihdot on aina parhaita, kun ei tiedä minne suuntaan mennään. Linnanmäki on taas auki..

Anonyymi kirjoitti:

Joskus kuulee monen syvän pikkuannosta Ketipinoria unta tukemaan. Monesti saattavat kyseenalaistaa minun kokemat sivuoireet omakohtaisen kokemuksensa vuoksi. Monesti tekisi mieli sanoa, että ootko kokeillut kymmenkertaista annosta? Onko sulla kenties sama määrä jotain toista antipsykoottia samanmoisella annoksella? Onko sulla iso annos tasaavaa ja syötkö vielä ahdistukseen yhtä lääkettä? On pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mites sulla?

Tietty vaikutusmekanismit on yksilöllisiä ja ei ne annokset kerro totuutta, kun ei tiedä miten metaboloituu, mutta välillä tuntuu, että osa ihmisistä on ihan kohtuuttomia. Toki ei kaikki näin puhu tai toimi. Mutta, on rankkaa rouhia kaksin käsin pillereitä ja odottaa, että vaikuttaako tämä coktail tällä kertaa. Mites miksataan tällä kertaa? Vielä, kun takana on vuosien tai vuosikymmenten lääkekokeilut isoilla annoksilla, niin tulokset on mitä on. Ja kärsivällisyys karisee myös. Alkuun jaksoi toivoa, mutta kun kestää pidempään, meinaa toivokin usein mennä. Ja tietty edellinen lääkemuutos ei toiminut, mut onneksi mulla on taas uusi lääke, jospa se tästä sitten taas lähtisi nousuun. En uskalla edes ennustaa. Nää aloittamiset ja lopettamiset ja vaihdot on aina parhaita, kun ei tiedä minne suuntaan mennään. Linnanmäki on taas auki..

Lue lisää

Ei ne sinua näköjään nukkumisessa auta kuitenkaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Joskus kuulee monen syvän pikkuannosta Ketipinoria unta tukemaan. Monesti saattavat kyseenalaistaa minun kokemat sivuoireet omakohtaisen kokemuksensa vuoksi. Monesti tekisi mieli sanoa, että ootko kokeillut kymmenkertaista annosta? Onko sulla kenties sama määrä jotain toista antipsykoottia samanmoisella annoksella? Onko sulla iso annos tasaavaa ja syötkö vielä ahdistukseen yhtä lääkettä? On pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mites sulla?

Tietty vaikutusmekanismit on yksilöllisiä ja ei ne annokset kerro totuutta, kun ei tiedä miten metaboloituu, mutta välillä tuntuu, että osa ihmisistä on ihan kohtuuttomia. Toki ei kaikki näin puhu tai toimi. Mutta, on rankkaa rouhia kaksin käsin pillereitä ja odottaa, että vaikuttaako tämä coktail tällä kertaa. Mites miksataan tällä kertaa? Vielä, kun takana on vuosien tai vuosikymmenten lääkekokeilut isoilla annoksilla, niin tulokset on mitä on. Ja kärsivällisyys karisee myös. Alkuun jaksoi toivoa, mutta kun kestää pidempään, meinaa toivokin usein mennä. Ja tietty edellinen lääkemuutos ei toiminut, mut onneksi mulla on taas uusi lääke, jospa se tästä sitten taas lähtisi nousuun. En uskalla edes ennustaa. Nää aloittamiset ja lopettamiset ja vaihdot on aina parhaita, kun ei tiedä minne suuntaan mennään. Linnanmäki on taas auki..

Lue lisää

Kertoo hyvin sen miksi yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ei kerro siitä, että miksi niin moni muu saa hyödyn lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus kuulee monen syvän pikkuannosta Ketipinoria unta tukemaan. Monesti saattavat kyseenalaistaa minun kokemat sivuoireet omakohtaisen kokemuksensa vuoksi. Monesti tekisi mieli sanoa, että ootko kokeillut kymmenkertaista annosta? Onko sulla kenties sama määrä jotain toista antipsykoottia samanmoisella annoksella? Onko sulla iso annos tasaavaa ja syötkö vielä ahdistukseen yhtä lääkettä? On pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mites sulla?

Tietty vaikutusmekanismit on yksilöllisiä ja ei ne annokset kerro totuutta, kun ei tiedä miten metaboloituu, mutta välillä tuntuu, että osa ihmisistä on ihan kohtuuttomia. Toki ei kaikki näin puhu tai toimi. Mutta, on rankkaa rouhia kaksin käsin pillereitä ja odottaa, että vaikuttaako tämä coktail tällä kertaa. Mites miksataan tällä kertaa? Vielä, kun takana on vuosien tai vuosikymmenten lääkekokeilut isoilla annoksilla, niin tulokset on mitä on. Ja kärsivällisyys karisee myös. Alkuun jaksoi toivoa, mutta kun kestää pidempään, meinaa toivokin usein mennä. Ja tietty edellinen lääkemuutos ei toiminut, mut onneksi mulla on taas uusi lääke, jospa se tästä sitten taas lähtisi nousuun. En uskalla edes ennustaa. Nää aloittamiset ja lopettamiset ja vaihdot on aina parhaita, kun ei tiedä minne suuntaan mennään. Linnanmäki on taas auki..

Lue lisää

Minulla on neljää lääkettä. Opamox on sellainen, että otan illalla tuntia ennen nukkumaanmenoa. Neurolepti on mieto. Otan sitä kolme kertaa päivässä.

Anonyymi kirjoitti:

Kertoo hyvin sen miksi yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ei kerro siitä, että miksi niin moni muu saa hyödyn lääkkeistä.

Sinä et osaa lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Jos olet edes elävä, oikea ihminen, etkä kone, niin älä tule enää tule tänne kommentoimaan. Koska keskustelu ja siihen osallistuminen edellyttää toisen kuuntelemista ja asiasisältöön varauksettomasti suhtautumista. Sitä on vastavuoroinen keskustelu.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et osaa lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Jos olet edes elävä, oikea ihminen, etkä kone, niin älä tule enää tule tänne kommentoimaan. Koska keskustelu ja siihen osallistuminen edellyttää toisen kuuntelemista ja asiasisältöön varauksettomasti suhtautumista. Sitä on vastavuoroinen keskustelu.

Lue lisää

No nyt taisi joku " astua varpaille ".....
Tuskin mielipiteensä esittäjä tarkoitti ketään loukata.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä et osaa lukea, tai et ymmärrä lukemaasi. Jos olet edes elävä, oikea ihminen, etkä kone, niin älä tule enää tule tänne kommentoimaan. Koska keskustelu ja siihen osallistuminen edellyttää toisen kuuntelemista ja asiasisältöön varauksettomasti suhtautumista. Sitä on vastavuoroinen keskustelu.

Lue lisää

Haluaisitko opettaa tyhmää. Kerro vaikka esimerkein, miten olet kuunnellut foorumin muita keskustelijoita ja miten olet varauksettomasti suhtautunut heihin?

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut 40 vuotta mieto neurolepti. Tein niissä 30 vuotta työtä

Mikä on mieto neurolepti? Minkä niminen?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on mieto neurolepti? Minkä niminen?

Hän taisi tarkoittaa vain mietoa annosta.
Neuroleptien vahvuuksissa ei kauheasti eroja ole, annosmääristä on kiinni, " mietoa vai vahvaa ".

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisitko opettaa tyhmää. Kerro vaikka esimerkein, miten olet kuunnellut foorumin muita keskustelijoita ja miten olet varauksettomasti suhtautunut heihin?

Kyllä se kuule aika paljon vaikeuttaa keskustelua, jos jotkut pitävät kritiikin esittäjiä sairaudentunnottomina, tai psykiatriavastaisina, sekä kirjoittavat loukkaavasti.

Aika monen psykiatriaa ihannoivien, sen hoitomenetelmiä suitsuttavien, tai mt-palveluita mainostavien kirjoitukset ovat lähes aina asiattomia ja jopa henkilökohtaisuuksiin meneviä.

Vuorovaikutustaidot ja asiallisuus ovat joskus joillakin kadonneet kokonaan. Se, että mennään esittämään ja väittämään toisia sairaiksi on erittäin asiatonta.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisitko opettaa tyhmää. Kerro vaikka esimerkein, miten olet kuunnellut foorumin muita keskustelijoita ja miten olet varauksettomasti suhtautunut heihin?

Jos joku, tao jotkut jatkuvasti teilaavat toisten keskusteluun osallistuvien viestit väittäen heitä sairaiksi, etenkin, jos he kertovat omakohtaisista kokemuksista, mihin jokainen yleensä pohjaa omat tekemänsä päätelmänsä, niin kyllä siitä kaikki asiallisuus on kaukana.

Se, mitä olen huomannut tällä keskustelupalstalla, niin jos joku erehtyy vähänkään arvostelemaan psykiatriaa, tai siellä käytössä olevia hoitomenetelmiä, hoitajia, tai lääkäreitä, tai ylipäätään kyseisessä hoitokulttuurissa olevaa ilmapiiriä, ja potilaiden asemaa kyseisessö hierarkiaan pohjautuvassa järjestelmässä, niin aika monesti on se joku kirjoittanut tänne, että "kyllä lääkärit tietää kaiken, ja potilas ei tiedä mitään". Tai "sairaus puhuu". Ja että "kyllä pitäisi niitä lääkkeitä käyttää annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan". Paitsi, että tähän totean esimerkkinä ja omakohtaisena kokemuksena esim. neurolepteistä, että jos määrätty lääkeannos on liian suuri, niin ihan oikeasti totuuden nimessä, ne eivät todellakaan lisää kenenkään kohdalla toiminta, tai työkykyä. Ja niiden pitkäaikaiskäytöstä ja haittavaikutusten osuudesta sairauksien puhkeamisen kohdalla ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, että niitä olisi hyvä ja suositeltavaa käyttää useita vuosikymmeniä, tai puhumattakaan siitä, että koko loppuelämä. Mutta jos tämän kirjoitat, niin joku näkee siitä punaista, ja saa itselleen syyn kehua psykiatriaa, ja että psykiatrit ovat aina oikeassa. Kun eivät ole todellakaan aina oikeassa. Kukaan meistä ei ole aina oikeassa.

Kritiikki parhaimmillaan auttaa ihmisiä näkemään ja huomaamaan, jos jossakin systeemissä on vikoja. Ja parhaimmillaan se auttaa uudistamaan ja kehittämään myös hoitotieteitä. Siksi kriikin antaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on myös erittäin tärkeää. Jonkun älykkyys, tai syvempi ymmärtäminen ei tähän välttämättä riitä, kyseinen henkilö ei näe asoita laajemmin ja laajemmassa perspektiivissä. Kritiikki ei ole suinkaan aina pahasta, tai väärin. Päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut 40 vuotta mieto neurolepti. Tein niissä 30 vuotta työtä

Jos joku pystyy työntekoon neurolepteissä, se on hänen asiansa. Minä en pysty eväänikään liikauttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku, tao jotkut jatkuvasti teilaavat toisten keskusteluun osallistuvien viestit väittäen heitä sairaiksi, etenkin, jos he kertovat omakohtaisista kokemuksista, mihin jokainen yleensä pohjaa omat tekemänsä päätelmänsä, niin kyllä siitä kaikki asiallisuus on kaukana.

Se, mitä olen huomannut tällä keskustelupalstalla, niin jos joku erehtyy vähänkään arvostelemaan psykiatriaa, tai siellä käytössä olevia hoitomenetelmiä, hoitajia, tai lääkäreitä, tai ylipäätään kyseisessä hoitokulttuurissa olevaa ilmapiiriä, ja potilaiden asemaa kyseisessö hierarkiaan pohjautuvassa järjestelmässä, niin aika monesti on se joku kirjoittanut tänne, että "kyllä lääkärit tietää kaiken, ja potilas ei tiedä mitään". Tai "sairaus puhuu". Ja että "kyllä pitäisi niitä lääkkeitä käyttää annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan". Paitsi, että tähän totean esimerkkinä ja omakohtaisena kokemuksena esim. neurolepteistä, että jos määrätty lääkeannos on liian suuri, niin ihan oikeasti totuuden nimessä, ne eivät todellakaan lisää kenenkään kohdalla toiminta, tai työkykyä. Ja niiden pitkäaikaiskäytöstä ja haittavaikutusten osuudesta sairauksien puhkeamisen kohdalla ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, että niitä olisi hyvä ja suositeltavaa käyttää useita vuosikymmeniä, tai puhumattakaan siitä, että koko loppuelämä. Mutta jos tämän kirjoitat, niin joku näkee siitä punaista, ja saa itselleen syyn kehua psykiatriaa, ja että psykiatrit ovat aina oikeassa. Kun eivät ole todellakaan aina oikeassa. Kukaan meistä ei ole aina oikeassa.

Kritiikki parhaimmillaan auttaa ihmisiä näkemään ja huomaamaan, jos jossakin systeemissä on vikoja. Ja parhaimmillaan se auttaa uudistamaan ja kehittämään myös hoitotieteitä. Siksi kriikin antaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on myös erittäin tärkeää. Jonkun älykkyys, tai syvempi ymmärtäminen ei tähän välttämättä riitä, kyseinen henkilö ei näe asoita laajemmin ja laajemmassa perspektiivissä. Kritiikki ei ole suinkaan aina pahasta, tai väärin. Päinvastoin.

Lue lisää

Huono kritiikki mielenterveyshoitoa kohtaan ei edistä hoidon kehittämistä, koska se voi olla epätarkkaa, perusteetonta tai jopa haitallista. Tällainen kritiikki ei anna hoitohenkilöstölle hyödyllistä palautetta tai konkreettisia parannusehdotuksia, vaan sen sijaan voi heikentää luottamusta hoitojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kehittymisen kannalta tarvitaan rakentavaa palautetta, joka on selkeää, hyvin perusteltua ja tarjoaa realistisia parannusehdotuksia. Vertaa tätä sellaiseen tilaan, jossa edessäsi on haaste, mutta sinulla ei ole karttaa—se ei auta sinua pääsemään perille.

Anonyymi kirjoitti:

Huono kritiikki mielenterveyshoitoa kohtaan ei edistä hoidon kehittämistä, koska se voi olla epätarkkaa, perusteetonta tai jopa haitallista. Tällainen kritiikki ei anna hoitohenkilöstölle hyödyllistä palautetta tai konkreettisia parannusehdotuksia, vaan sen sijaan voi heikentää luottamusta hoitojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kehittymisen kannalta tarvitaan rakentavaa palautetta, joka on selkeää, hyvin perusteltua ja tarjoaa realistisia parannusehdotuksia. Vertaa tätä sellaiseen tilaan, jossa edessäsi on haaste, mutta sinulla ei ole karttaa—se ei auta sinua pääsemään perille.

Lue lisää

Tällä keskustelupalstalla on kyllä esitetty useaankin otteeseen ihan hyviäkin pointteja ja lähes gradunomaisia, pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia kirjoituksia. Mutta jos mt-alan edustajilla, tai terveydenhuoltoalalla olevilla on jo alunalkaenkin otettu tietty asenne, että " Nuo ovat vaan niitä sairaudentunnottomia potilaita, alemman luokan edustajia, ja sairaita, eikä heidän mielipiteitään tarvitse noteerata ja ottaa huomioon", niin eihän silläkään taida olla mitään merkitystä, mitä kautta sitä palautetta tehdään. Yleensä ne ns. kyselyt, joita potilaille lähetetään esim. hoitojakson jälkeen ovat jo alunperinkin laadittu niin, että niissä on rasti ruutuun kysymykset valmiina, ja paperinivaskan lopussa oleva marginaali, on vain muutama rivi muita kommentteja varten on niin pieni, ettei siihen edes mahdu palveluita käyttävän omat ideat hoidon kehittämistä varten. Nettikyselyt ovat asia erikseen. Sama koskee niitä hymiölaitteita. Ei niihin pysty kukaan antamaan laajempaa ja analyyttisempää omaa palautetta. Ai niin, eiväthän mt-sairaiksi diagnosoidut saa koskaan edes tehdä mitään analyysejä, eiväthän sinun mielestäsi? Se analysointi ja tieteen kehittäminen kuuluu vain ja ainoastaan alalla oleville? Ketkäs niitä palveluita oikeasti käyttävät, ja kenen hyvinvointia tulisi edistää ja parantaa? Ja millä puolella on ns. kokemus niiden hoitojen hyödyistä, hoitajilla, lääkäreillä, vaiko potilailla? Eiköhän vastaus liene selvä, että potilailla. Hoidon kehittäminen ei tapahdu niin, että uskotaan kivikaudelle jämähtäneiden hoitomenetelmien, tai hierarkiaan ja autoritäärisyyteen pohjautuvan asenteen olevan se oikea ratkaisu. Tai se, että yksilö nähdään vain sairautenaan, ottamatta huomioon yksilöä laajemmassa perspektiivissä, tai hänen elämänkokemuksiaan. Näitä asioita on yritetty tuoda esille tällä keskustelupalstalla. Mutta jos kaikki kommentit nähdäänb negatiivisessa ja ei-hyväksyttävässä valossa, niin ei voi mitään. Tarkoitus ei ole ollut haukkua terveydenhuoltoalalla olevia, vaan tuoda esille kyseisessä hoitokulttuurissa ilmeneviä epäkohtia. Tosin ei se niin minua enää koske. Ja oma on vahinkonsa, jos eivät joko näe, tai ymmärrä kehittää ja uudistaa omaa alaansa ja käyttämiään hoitokeinoja.

Tämäkin keskustelupalsta on tuonut esille sen, että kritiikkiä ei osata ottaa vastaan, tai siitä ei pidetä. Jos esim. kirjoitat tänne aiheellisen keskustelunavaukset lääkkeiden haittavaikutuksista, puolen aika kapeista hoitokeinoista ( koska siellä ei oteta huomioon potilaan elämässä olevia olosuhteita, tai hänelle tapahtuneita asioita) tai avopuolen liiaksi smalltalkkiin pohjautuvista "hoidoista", tai nykyään ja edelleenkin aika hyödyttömistä hoidoista, jos asenne mt-puolella toimivilta on potilaita kohtaan autoritääristä ja on jo valmiiksi hmisarvoa mitätöivää, niin täälläkin alkaa heti se kirjoittajien väittäminen sairaiksi ja sairaudentunnottomiksi, tai psykiatriavastaisiksi. Ja jos alalla olevat eivät käy täällä, tai lue näitä palveluita joskus käyttäneiden mielipiteitä, ja eivät ota niitä vastaan, niin omapa on vahinkonsa. Koska kaikenlainen palaute, ne kuitenkin pohjautuvat ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin ja kyseisestä terveydenhoidon ja tieteen haarasta tehtyihin havaintoihin ovat yhtä arvokkaita ja huomioonotettavia, tapahtui se oman argumentin antaminen mistä päin tahansa. Vaikka sitten tältä keskustelupalstalta.

Mitä niillä palveluilla oikeasti tekee, jos systeemi pohjautuu kategorisointiin, hierarkian ohjaamaan ihmisten aliarvostamiseen, tai jos nykyisetkin hoidot pohjautuvat vain ja ainoastaan diagnosointiin, lääkityksiin ja yksilön leimaamiseen. Jospa osaat sitten viisaampana vastata tuohon viimeiseen esitettyyn kysymykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä keskustelupalstalla on kyllä esitetty useaankin otteeseen ihan hyviäkin pointteja ja lähes gradunomaisia, pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia kirjoituksia. Mutta jos mt-alan edustajilla, tai terveydenhuoltoalalla olevilla on jo alunalkaenkin otettu tietty asenne, että " Nuo ovat vaan niitä sairaudentunnottomia potilaita, alemman luokan edustajia, ja sairaita, eikä heidän mielipiteitään tarvitse noteerata ja ottaa huomioon", niin eihän silläkään taida olla mitään merkitystä, mitä kautta sitä palautetta tehdään. Yleensä ne ns. kyselyt, joita potilaille lähetetään esim. hoitojakson jälkeen ovat jo alunperinkin laadittu niin, että niissä on rasti ruutuun kysymykset valmiina, ja paperinivaskan lopussa oleva marginaali, on vain muutama rivi muita kommentteja varten on niin pieni, ettei siihen edes mahdu palveluita käyttävän omat ideat hoidon kehittämistä varten. Nettikyselyt ovat asia erikseen. Sama koskee niitä hymiölaitteita. Ei niihin pysty kukaan antamaan laajempaa ja analyyttisempää omaa palautetta. Ai niin, eiväthän mt-sairaiksi diagnosoidut saa koskaan edes tehdä mitään analyysejä, eiväthän sinun mielestäsi? Se analysointi ja tieteen kehittäminen kuuluu vain ja ainoastaan alalla oleville? Ketkäs niitä palveluita oikeasti käyttävät, ja kenen hyvinvointia tulisi edistää ja parantaa? Ja millä puolella on ns. kokemus niiden hoitojen hyödyistä, hoitajilla, lääkäreillä, vaiko potilailla? Eiköhän vastaus liene selvä, että potilailla. Hoidon kehittäminen ei tapahdu niin, että uskotaan kivikaudelle jämähtäneiden hoitomenetelmien, tai hierarkiaan ja autoritäärisyyteen pohjautuvan asenteen olevan se oikea ratkaisu. Tai se, että yksilö nähdään vain sairautenaan, ottamatta huomioon yksilöä laajemmassa perspektiivissä, tai hänen elämänkokemuksiaan. Näitä asioita on yritetty tuoda esille tällä keskustelupalstalla. Mutta jos kaikki kommentit nähdäänb negatiivisessa ja ei-hyväksyttävässä valossa, niin ei voi mitään. Tarkoitus ei ole ollut haukkua terveydenhuoltoalalla olevia, vaan tuoda esille kyseisessä hoitokulttuurissa ilmeneviä epäkohtia. Tosin ei se niin minua enää koske. Ja oma on vahinkonsa, jos eivät joko näe, tai ymmärrä kehittää ja uudistaa omaa alaansa ja käyttämiään hoitokeinoja.

Tämäkin keskustelupalsta on tuonut esille sen, että kritiikkiä ei osata ottaa vastaan, tai siitä ei pidetä. Jos esim. kirjoitat tänne aiheellisen keskustelunavaukset lääkkeiden haittavaikutuksista, puolen aika kapeista hoitokeinoista ( koska siellä ei oteta huomioon potilaan elämässä olevia olosuhteita, tai hänelle tapahtuneita asioita) tai avopuolen liiaksi smalltalkkiin pohjautuvista "hoidoista", tai nykyään ja edelleenkin aika hyödyttömistä hoidoista, jos asenne mt-puolella toimivilta on potilaita kohtaan autoritääristä ja on jo valmiiksi hmisarvoa mitätöivää, niin täälläkin alkaa heti se kirjoittajien väittäminen sairaiksi ja sairaudentunnottomiksi, tai psykiatriavastaisiksi. Ja jos alalla olevat eivät käy täällä, tai lue näitä palveluita joskus käyttäneiden mielipiteitä, ja eivät ota niitä vastaan, niin omapa on vahinkonsa. Koska kaikenlainen palaute, ne kuitenkin pohjautuvat ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin ja kyseisestä terveydenhoidon ja tieteen haarasta tehtyihin havaintoihin ovat yhtä arvokkaita ja huomioonotettavia, tapahtui se oman argumentin antaminen mistä päin tahansa. Vaikka sitten tältä keskustelupalstalta.

Mitä niillä palveluilla oikeasti tekee, jos systeemi pohjautuu kategorisointiin, hierarkian ohjaamaan ihmisten aliarvostamiseen, tai jos nykyisetkin hoidot pohjautuvat vain ja ainoastaan diagnosointiin, lääkityksiin ja yksilön leimaamiseen. Jospa osaat sitten viisaampana vastata tuohon viimeiseen esitettyyn kysymykseen.

Lue lisää

Ai että kun taas narskshti kivasti korvaan. Ne auktoriteetitkö ne nyt taas on se ongelma?

Sekö se nyt ottaa niin luonnolle, kun joutuukin olemaan ihan tuiki tavallinen ihminen eikä yhteiskunnan palvoma?

Anonyymi kirjoitti:

Huono kritiikki mielenterveyshoitoa kohtaan ei edistä hoidon kehittämistä, koska se voi olla epätarkkaa, perusteetonta tai jopa haitallista. Tällainen kritiikki ei anna hoitohenkilöstölle hyödyllistä palautetta tai konkreettisia parannusehdotuksia, vaan sen sijaan voi heikentää luottamusta hoitojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kehittymisen kannalta tarvitaan rakentavaa palautetta, joka on selkeää, hyvin perusteltua ja tarjoaa realistisia parannusehdotuksia. Vertaa tätä sellaiseen tilaan, jossa edessäsi on haaste, mutta sinulla ei ole karttaa—se ei auta sinua pääsemään perille.

Lue lisää

Huonoa kritiikkiä ei ole olemassakaan. Ellei se ole suoraan tehtyä haukkumista, törkeää kielenkäyttöä ja rasistista. Hyvin harvoin olen täällä sellaiseen törmännyt.

Mutta jos sitä ei hyväksytä, tai siitä ei pidetä, niin se kertoo kritiikin kohteena olevasta, eli osapuolesta enemmänkin.

Näin vähän aikaa sitten tekstikanavalla hyvän, päivän mietelauseen. Sen oli sanonut joku urheilija. Hän kiitti myös kritiikistä, kuvaten sitä kai sanalla, että miten hienoa, kun sitä esitetään. Näin siihen tulisi suhtautua, eli ottaa vastaan myös sitä kritiikkiä, koska parhaimmillaan se vain auttaa uudistamaan, ja kehittämään myös systeemejä ja niissä käytössä olevia hoitokeinoja, asenteita ja ilmapiiriä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai että kun taas narskshti kivasti korvaan. Ne auktoriteetitkö ne nyt taas on se ongelma?

Sekö se nyt ottaa niin luonnolle, kun joutuukin olemaan ihan tuiki tavallinen ihminen eikä yhteiskunnan palvoma?

Lue lisää

Heittosi on varmaan tehty ärsyttämis, eli provotarkoituksessa, mutta vastaan silti. Kummallista kyllä en sano, että auts! Eli en loukkaannu. Koska minähän olen varmaan kaikista ihmisistä se tavallisin, eli talliaisin. Pelkkä ajatus, eli minua nuoleskellaisiin, tai nostettaisiin jollekin palvottavalle jalustalle on kaukana minusta! Sellainen aiheuttaa itsessäni yöksreaktion. Hyysääminen, tai palveleminen olisivat viimeisiä asioita, joita omalle kohdalleni haluaisin tehtävän. Tai että edes kuvittelisin olevani jokin "stara". Analyysisi meni vähän pieleen, mutta ei se mitään. Eihän täällä ole selvänäkijöitä, eikä kukaan ole sellainen.

Anonyymi kirjoitti:

Huonoa kritiikkiä ei ole olemassakaan. Ellei se ole suoraan tehtyä haukkumista, törkeää kielenkäyttöä ja rasistista. Hyvin harvoin olen täällä sellaiseen törmännyt.

Mutta jos sitä ei hyväksytä, tai siitä ei pidetä, niin se kertoo kritiikin kohteena olevasta, eli osapuolesta enemmänkin.

Näin vähän aikaa sitten tekstikanavalla hyvän, päivän mietelauseen. Sen oli sanonut joku urheilija. Hän kiitti myös kritiikistä, kuvaten sitä kai sanalla, että miten hienoa, kun sitä esitetään. Näin siihen tulisi suhtautua, eli ottaa vastaan myös sitä kritiikkiä, koska parhaimmillaan se vain auttaa uudistamaan, ja kehittämään myös systeemejä ja niissä käytössä olevia hoitokeinoja, asenteita ja ilmapiiriä.

Lue lisää

Huonon kritiikin tunnistaa oikeastaan siitä, että se vain pahentaa sitä asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se kuule aika paljon vaikeuttaa keskustelua, jos jotkut pitävät kritiikin esittäjiä sairaudentunnottomina, tai psykiatriavastaisina, sekä kirjoittavat loukkaavasti.

Aika monen psykiatriaa ihannoivien, sen hoitomenetelmiä suitsuttavien, tai mt-palveluita mainostavien kirjoitukset ovat lähes aina asiattomia ja jopa henkilökohtaisuuksiin meneviä.

Vuorovaikutustaidot ja asiallisuus ovat joskus joillakin kadonneet kokonaan. Se, että mennään esittämään ja väittämään toisia sairaiksi on erittäin asiatonta.

Lue lisää

Onko oikeasti edes keskustelua, jos toiselta ihmiseltä vaaditaan jotain varauksetonta kuuntelemista, vaikka itsellä ei ole mitään aikomusta kuunnella toista.

Väitän että se on jotain muuta kuin keskustelua. Johtuuko se sairaudesta? Mene ja tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä keskustelupalstalla on kyllä esitetty useaankin otteeseen ihan hyviäkin pointteja ja lähes gradunomaisia, pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia kirjoituksia. Mutta jos mt-alan edustajilla, tai terveydenhuoltoalalla olevilla on jo alunalkaenkin otettu tietty asenne, että " Nuo ovat vaan niitä sairaudentunnottomia potilaita, alemman luokan edustajia, ja sairaita, eikä heidän mielipiteitään tarvitse noteerata ja ottaa huomioon", niin eihän silläkään taida olla mitään merkitystä, mitä kautta sitä palautetta tehdään. Yleensä ne ns. kyselyt, joita potilaille lähetetään esim. hoitojakson jälkeen ovat jo alunperinkin laadittu niin, että niissä on rasti ruutuun kysymykset valmiina, ja paperinivaskan lopussa oleva marginaali, on vain muutama rivi muita kommentteja varten on niin pieni, ettei siihen edes mahdu palveluita käyttävän omat ideat hoidon kehittämistä varten. Nettikyselyt ovat asia erikseen. Sama koskee niitä hymiölaitteita. Ei niihin pysty kukaan antamaan laajempaa ja analyyttisempää omaa palautetta. Ai niin, eiväthän mt-sairaiksi diagnosoidut saa koskaan edes tehdä mitään analyysejä, eiväthän sinun mielestäsi? Se analysointi ja tieteen kehittäminen kuuluu vain ja ainoastaan alalla oleville? Ketkäs niitä palveluita oikeasti käyttävät, ja kenen hyvinvointia tulisi edistää ja parantaa? Ja millä puolella on ns. kokemus niiden hoitojen hyödyistä, hoitajilla, lääkäreillä, vaiko potilailla? Eiköhän vastaus liene selvä, että potilailla. Hoidon kehittäminen ei tapahdu niin, että uskotaan kivikaudelle jämähtäneiden hoitomenetelmien, tai hierarkiaan ja autoritäärisyyteen pohjautuvan asenteen olevan se oikea ratkaisu. Tai se, että yksilö nähdään vain sairautenaan, ottamatta huomioon yksilöä laajemmassa perspektiivissä, tai hänen elämänkokemuksiaan. Näitä asioita on yritetty tuoda esille tällä keskustelupalstalla. Mutta jos kaikki kommentit nähdäänb negatiivisessa ja ei-hyväksyttävässä valossa, niin ei voi mitään. Tarkoitus ei ole ollut haukkua terveydenhuoltoalalla olevia, vaan tuoda esille kyseisessä hoitokulttuurissa ilmeneviä epäkohtia. Tosin ei se niin minua enää koske. Ja oma on vahinkonsa, jos eivät joko näe, tai ymmärrä kehittää ja uudistaa omaa alaansa ja käyttämiään hoitokeinoja.

Tämäkin keskustelupalsta on tuonut esille sen, että kritiikkiä ei osata ottaa vastaan, tai siitä ei pidetä. Jos esim. kirjoitat tänne aiheellisen keskustelunavaukset lääkkeiden haittavaikutuksista, puolen aika kapeista hoitokeinoista ( koska siellä ei oteta huomioon potilaan elämässä olevia olosuhteita, tai hänelle tapahtuneita asioita) tai avopuolen liiaksi smalltalkkiin pohjautuvista "hoidoista", tai nykyään ja edelleenkin aika hyödyttömistä hoidoista, jos asenne mt-puolella toimivilta on potilaita kohtaan autoritääristä ja on jo valmiiksi hmisarvoa mitätöivää, niin täälläkin alkaa heti se kirjoittajien väittäminen sairaiksi ja sairaudentunnottomiksi, tai psykiatriavastaisiksi. Ja jos alalla olevat eivät käy täällä, tai lue näitä palveluita joskus käyttäneiden mielipiteitä, ja eivät ota niitä vastaan, niin omapa on vahinkonsa. Koska kaikenlainen palaute, ne kuitenkin pohjautuvat ihmisten omakohtaisiin kokemuksiin ja kyseisestä terveydenhoidon ja tieteen haarasta tehtyihin havaintoihin ovat yhtä arvokkaita ja huomioonotettavia, tapahtui se oman argumentin antaminen mistä päin tahansa. Vaikka sitten tältä keskustelupalstalta.

Mitä niillä palveluilla oikeasti tekee, jos systeemi pohjautuu kategorisointiin, hierarkian ohjaamaan ihmisten aliarvostamiseen, tai jos nykyisetkin hoidot pohjautuvat vain ja ainoastaan diagnosointiin, lääkityksiin ja yksilön leimaamiseen. Jospa osaat sitten viisaampana vastata tuohon viimeiseen esitettyyn kysymykseen.

Lue lisää

Täällä on joskus hienoja ja hyviä puheenvuoroja. Kiitos heille jotka niitä jaksavat tänne aika ajoin kirjoitella.

Mutta jos graduihin mennään, niin en minä tule saamaan jotain muovi alan gradua vain sillä, että linkkaan jonkun tutkimuksen siitä, että miten täynnä meret on muovia. Kyllä siinä kuule pitää osata sitä ruiskupuristuskonetta käyttää.

Kritiikki ei myöskään ole mikään itseisarvo. Se on kommunikointia, mitä pitää pystyä esittämään niin että siitä on jotain hyötyä, ja niin että siitä tulee jotain arvokasta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku, tao jotkut jatkuvasti teilaavat toisten keskusteluun osallistuvien viestit väittäen heitä sairaiksi, etenkin, jos he kertovat omakohtaisista kokemuksista, mihin jokainen yleensä pohjaa omat tekemänsä päätelmänsä, niin kyllä siitä kaikki asiallisuus on kaukana.

Se, mitä olen huomannut tällä keskustelupalstalla, niin jos joku erehtyy vähänkään arvostelemaan psykiatriaa, tai siellä käytössä olevia hoitomenetelmiä, hoitajia, tai lääkäreitä, tai ylipäätään kyseisessä hoitokulttuurissa olevaa ilmapiiriä, ja potilaiden asemaa kyseisessö hierarkiaan pohjautuvassa järjestelmässä, niin aika monesti on se joku kirjoittanut tänne, että "kyllä lääkärit tietää kaiken, ja potilas ei tiedä mitään". Tai "sairaus puhuu". Ja että "kyllä pitäisi niitä lääkkeitä käyttää annettujen ohjeiden ja määräysten mukaan". Paitsi, että tähän totean esimerkkinä ja omakohtaisena kokemuksena esim. neurolepteistä, että jos määrätty lääkeannos on liian suuri, niin ihan oikeasti totuuden nimessä, ne eivät todellakaan lisää kenenkään kohdalla toiminta, tai työkykyä. Ja niiden pitkäaikaiskäytöstä ja haittavaikutusten osuudesta sairauksien puhkeamisen kohdalla ei ole tarpeeksi tutkimustietoa, että niitä olisi hyvä ja suositeltavaa käyttää useita vuosikymmeniä, tai puhumattakaan siitä, että koko loppuelämä. Mutta jos tämän kirjoitat, niin joku näkee siitä punaista, ja saa itselleen syyn kehua psykiatriaa, ja että psykiatrit ovat aina oikeassa. Kun eivät ole todellakaan aina oikeassa. Kukaan meistä ei ole aina oikeassa.

Kritiikki parhaimmillaan auttaa ihmisiä näkemään ja huomaamaan, jos jossakin systeemissä on vikoja. Ja parhaimmillaan se auttaa uudistamaan ja kehittämään myös hoitotieteitä. Siksi kriikin antaminen, ymmärtäminen ja hyväksyminen on myös erittäin tärkeää. Jonkun älykkyys, tai syvempi ymmärtäminen ei tähän välttämättä riitä, kyseinen henkilö ei näe asoita laajemmin ja laajemmassa perspektiivissä. Kritiikki ei ole suinkaan aina pahasta, tai väärin. Päinvastoin.

Lue lisää

No mutta eihän ole tarkoituskaan sairaana tehdä töitä. Tarkoitus on hidas hivuttava kuolema ja tylsä elämä. Ei saa olla kivaa. Pitää olla tylsää ja samanlaista tappotahtia päivästä toiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Huono kritiikki mielenterveyshoitoa kohtaan ei edistä hoidon kehittämistä, koska se voi olla epätarkkaa, perusteetonta tai jopa haitallista. Tällainen kritiikki ei anna hoitohenkilöstölle hyödyllistä palautetta tai konkreettisia parannusehdotuksia, vaan sen sijaan voi heikentää luottamusta hoitojärjestelmään ja ammattilaisiin. Kehittymisen kannalta tarvitaan rakentavaa palautetta, joka on selkeää, hyvin perusteltua ja tarjoaa realistisia parannusehdotuksia. Vertaa tätä sellaiseen tilaan, jossa edessäsi on haaste, mutta sinulla ei ole karttaa—se ei auta sinua pääsemään perille.

Lue lisää

Mielisairas on pelottava ja kaamea henkilö. Hänellä ei saa olla mitään lahjoja eikä kykyjä koska hän on mielisairas. Häntä pyritään pakolla auttamaan kun hän on kerran mielisairas.

Anonyymi kirjoitti:

No mutta eihän ole tarkoituskaan sairaana tehdä töitä. Tarkoitus on hidas hivuttava kuolema ja tylsä elämä. Ei saa olla kivaa. Pitää olla tylsää ja samanlaista tappotahtia päivästä toiseen.

Lue lisää

Miksi elämässä ei saisi olla kivaa?

Puhutaanko me nyt siitä kivasta mitä pitää ostaa sillä rahalla palkkioksi itselleen hyvin tehdystä työstä?

Suomessa on tuhansia osatyökykyisiä, jotka tekee työtä siihen eläkkeen tai vastaavan päälle. Sieltä he saavat sitä merkityksellisyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia. Enkä usko että siitä lisärahastakaan mitään ongelaa on.

Suomesta löytyy myös lukuisia yhdistyksiä, järjestöjä he järjestäävät hyvin monenlaista vapaaehtois toimintaa, matkoja, ryhmiä jne jne. joihin voi osallistua joko osallistujana tai voinnin niin salliessa myös mukana järjestämässä.

On myös ihmisiä jotka hakee sitä kivaa suklaasta ja netflixistä.

Mutta jos vain se on kivaa, että kaikki lähtee omiin harhoihin mukaan, ja juoksee oman pillin mukaan. Niin sellaisen kivan ei taida olla olemassa. Vaikka siitä alkuun saisikin sitä tyydytystä, niin pitkässä juoksussa siitä puutuu se onnistumisen kokemus, eikä se ajan oloon palkitse.

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairas on pelottava ja kaamea henkilö. Hänellä ei saa olla mitään lahjoja eikä kykyjä koska hän on mielisairas. Häntä pyritään pakolla auttamaan kun hän on kerran mielisairas.

Lue lisää

Suosittelen tutustumaan "mielisairaisiin" ihmisiin. Pahinta mitä voi tapahtua, on se että judut muuttamaan asenteitasi.

Anonyymi kirjoitti:

Huonoa kritiikkiä ei ole olemassakaan. Ellei se ole suoraan tehtyä haukkumista, törkeää kielenkäyttöä ja rasistista. Hyvin harvoin olen täällä sellaiseen törmännyt.

Mutta jos sitä ei hyväksytä, tai siitä ei pidetä, niin se kertoo kritiikin kohteena olevasta, eli osapuolesta enemmänkin.

Näin vähän aikaa sitten tekstikanavalla hyvän, päivän mietelauseen. Sen oli sanonut joku urheilija. Hän kiitti myös kritiikistä, kuvaten sitä kai sanalla, että miten hienoa, kun sitä esitetään. Näin siihen tulisi suhtautua, eli ottaa vastaan myös sitä kritiikkiä, koska parhaimmillaan se vain auttaa uudistamaan, ja kehittämään myös systeemejä ja niissä käytössä olevia hoitokeinoja, asenteita ja ilmapiiriä.

Lue lisää

Ai. Vähän samalla tavalla, kun ei olemssa huonoa hoitoakaan?

Jos on olemassa huonoa hoitoa, niin on olemassa kritiikkiäkin jolla sitä ei pystytä parantamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus kuulee monen syvän pikkuannosta Ketipinoria unta tukemaan. Monesti saattavat kyseenalaistaa minun kokemat sivuoireet omakohtaisen kokemuksensa vuoksi. Monesti tekisi mieli sanoa, että ootko kokeillut kymmenkertaista annosta? Onko sulla kenties sama määrä jotain toista antipsykoottia samanmoisella annoksella? Onko sulla iso annos tasaavaa ja syötkö vielä ahdistukseen yhtä lääkettä? On pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mites sulla?

Tietty vaikutusmekanismit on yksilöllisiä ja ei ne annokset kerro totuutta, kun ei tiedä miten metaboloituu, mutta välillä tuntuu, että osa ihmisistä on ihan kohtuuttomia. Toki ei kaikki näin puhu tai toimi. Mutta, on rankkaa rouhia kaksin käsin pillereitä ja odottaa, että vaikuttaako tämä coktail tällä kertaa. Mites miksataan tällä kertaa? Vielä, kun takana on vuosien tai vuosikymmenten lääkekokeilut isoilla annoksilla, niin tulokset on mitä on. Ja kärsivällisyys karisee myös. Alkuun jaksoi toivoa, mutta kun kestää pidempään, meinaa toivokin usein mennä. Ja tietty edellinen lääkemuutos ei toiminut, mut onneksi mulla on taas uusi lääke, jospa se tästä sitten taas lähtisi nousuun. En uskalla edes ennustaa. Nää aloittamiset ja lopettamiset ja vaihdot on aina parhaita, kun ei tiedä minne suuntaan mennään. Linnanmäki on taas auki..

Lue lisää

Koskaan ei voi verrata omaan itseensä toisen olotilaa.
Joillakin on sivuvaikutuksia lääkkeistä ja jollain toisella ei niitä ole. Siksi se toinen ei voi mitätöidä mitenkään sen ihmisen olotilaa omien kokemustensa taholta
Muistan työaikana kun yhdellä kaverilla oli kamalia päänsärky kohtauksia siis kamala migreeni, niin pomo sanoi hänelle että hänellekin on muka migreeni vaan ei ole koskaan ollut töistä pois sen vuoksi ., siis pomon tyhmyys oli vähällä tehdä ihmisestä työttömän kun vertasi itseensä . Miten niin typeriä pomoja oikein voi olla olemassakaan. Siis joku voi tehdä töitä syödessään neuroleptejä , joku toinen taas ei voi, siinä ei pitäisi olla edes mitään keskustelua ja vertailua olemassakaan . Jokainen kokee omalla tavallaan saitårautensa kuten sivuvaikutuksetkin

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on mieto neurolepti? Minkä niminen?

Milligrammat

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku pystyy työntekoon neurolepteissä, se on hänen asiansa. Minä en pysty eväänikään liikauttamaan.

Ihan niin näitä asioitabei voi koskaan verrata toisen pystymisiin koska sairaus on aina henkilökohtainen. Joku vaan ei pysty , ja itse tietää sen. Joku toinen taas pystyy, mutta se ei tarkoita että hön voi verrata omaa tilaansa toisen sairauteen .

Anonyymi kirjoitti:

Täällä on joskus hienoja ja hyviä puheenvuoroja. Kiitos heille jotka niitä jaksavat tänne aika ajoin kirjoitella.

Mutta jos graduihin mennään, niin en minä tule saamaan jotain muovi alan gradua vain sillä, että linkkaan jonkun tutkimuksen siitä, että miten täynnä meret on muovia. Kyllä siinä kuule pitää osata sitä ruiskupuristuskonetta käyttää.

Kritiikki ei myöskään ole mikään itseisarvo. Se on kommunikointia, mitä pitää pystyä esittämään niin että siitä on jotain hyötyä, ja niin että siitä tulee jotain arvokasta.

Lue lisää

Kritiikkiä pitää pystyä esittämään, kyllä, mutta sitä pitää myös osata ottaa vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

No mutta eihän ole tarkoituskaan sairaana tehdä töitä. Tarkoitus on hidas hivuttava kuolema ja tylsä elämä. Ei saa olla kivaa. Pitää olla tylsää ja samanlaista tappotahtia päivästä toiseen.

Lue lisää

Ei ole mukavaa, jos on jatkuvasti tylsää. Tylsyys silloin tällöin tekee oikeastaan ihan hyvää.

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairas on pelottava ja kaamea henkilö. Hänellä ei saa olla mitään lahjoja eikä kykyjä koska hän on mielisairas. Häntä pyritään pakolla auttamaan kun hän on kerran mielisairas.

Lue lisää

Mielisairaissa ei ole ihmisenä mitään vikaa, he ovat vain sairaita, eivät pelottavia tai kaameita. Sairaudenkin " alla " on kuitenkin ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen tutustumaan "mielisairaisiin" ihmisiin. Pahinta mitä voi tapahtua, on se että judut muuttamaan asenteitasi.

Tämä on niin totta. Kun toiseen tutustuu, asenteet useinkin muuttuvat, etenkin negatiiviset asenteet positiivisemmiksi.
Kaikki vieras ja outo herättää ihmisissä usein jotain pelon tyylistä tunnetta, vaikka pelko taitaa olla enemmänkin epävarmuutta itsestä, miten itse pitäisi suhtautua uuteen ja tuntemattomaan, miten onnistun, osaanko kohdata toisen, vaikkapa sairaan henkilön.

Olen jäykkä kuin aidanseiväs neurolepteissa. En pysty edes asuntoani siivoamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen jäykkä kuin aidanseiväs neurolepteissa. En pysty edes asuntoani siivoamaan.

Itse olin neurolepteissä todella letkeä, aivonikin olivat aivan rentona, letkeänä.
Tavallaan helppo huoleton olotila, loppujen lopuksi kuitenkin aivan kamalaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olin neurolepteissä todella letkeä, aivonikin olivat aivan rentona, letkeänä.
Tavallaan helppo huoleton olotila, loppujen lopuksi kuitenkin aivan kamalaa.

Aika outoa, jos olet letkeä neurolepteissä. Ne yleensä jäykistävät ja lamaavat. Kun on lamaava lääkitys, ei pysty toimintaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika outoa, jos olet letkeä neurolepteissä. Ne yleensä jäykistävät ja lamaavat. Kun on lamaava lääkitys, ei pysty toimintaan.

Kyllä minä toimimaan pystyin, kaikki toiminta oli vain täysin päätöntä, järjetöntä.
Vähän kuin olisi ollut psykoosi päällä ihan jatkuvasti, lääkkeet ylläpitivät.
Tosin en edes harkinnut makaamaan jäämistä, ehkä se oli se, joka sai minut pysymään vauhdissa. Kyllä nukkuminenkin onnistui, olisin varmaan nukkunut suurimman osan vuorokaudesta, jos olisin halunnut.
Vaikka olisi kuinka tokkurassa ja jumissa lääkkeistä johtuen, niin taitaa siinä tahdonvoimakin jonkin verran vaikuttaa, mitä pystyy tekemään, vai pystyykö mitään.

Hienoa että olet palannut takaisin työelämään.

Minulla on ollut neuroleptilääkitys vuodesta 2009 asti. Koko sen ajan olen viettänyt sängyn pohjalla.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on ollut neuroleptilääkitys vuodesta 2009 asti. Koko sen ajan olen viettänyt sängyn pohjalla.

Miksi jäit sängyn pohjalle, se on kuitenkin aika paljon myös siitä psyykestä kiinni ?
On minullakin yksi tuttu, joka nukkuisi yötä päivää lääkkeidensä kanssa, mutta hän kuitenkin tekee asioita ja osallistuu jonkinlaisiin toimintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi jäit sängyn pohjalle, se on kuitenkin aika paljon myös siitä psyykestä kiinni ?
On minullakin yksi tuttu, joka nukkuisi yötä päivää lääkkeidensä kanssa, mutta hän kuitenkin tekee asioita ja osallistuu jonkinlaisiin toimintoihin.

Lue lisää

En pysty liikkumaan. Neuroleptit lamaavat liikuntakyvyn.

Ja työkykysi palautui?

Hullusti kävi?

Anonyymi kirjoitti:

Hullusti kävi?

Sitä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, että joudut vierestä seuraamaan kun sinulle rakas ihminen tuhoaa elämänsä ja vierestä mietit että mikä on ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta ja mikä heitteillejättöä.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, että joudut vierestä seuraamaan kun sinulle rakas ihminen tuhoaa elämänsä ja vierestä mietit että mikä on ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta ja mikä heitteillejättöä.

Lue lisää

Järkyttävää

Anonyymi kirjoitti:

Sitä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen, että joudut vierestä seuraamaan kun sinulle rakas ihminen tuhoaa elämänsä ja vierestä mietit että mikä on ihmisen omaa itsemääräämisoikeutta ja mikä heitteillejättöä.

Lue lisää

Lääkkeiden vieroitusoireet voivat olla kamalat.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden vieroitusoireet voivat olla kamalat.

Voi tietysti olla. Mutta ei hän niistä puhunut, eikä ne siltä näyttäneet tai kuulostaneet. Ihan se oli sitä samaa kuin ennen lääkkeitä.

Tässäkin sen näkee, että skitsofreenikot, ja lääkityt ihmiset, voivat pärjätä aivan hyvin.
Se ei tosin ole ihan kaikille mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Tässäkin sen näkee, että skitsofreenikot, ja lääkityt ihmiset, voivat pärjätä aivan hyvin.
Se ei tosin ole ihan kaikille mahdollista.

Itse voin paremmin ja toimintakyky on parantunut huomattavasti, kun lopetin ja jätin lääkkeeni pois.

Anonyymi kirjoitti:

Itse voin paremmin ja toimintakyky on parantunut huomattavasti, kun lopetin ja jätin lääkkeeni pois.

Minulla ihan sama juttu, tosin skitsofreniaa en ole sairastanut, muita psyykkisiä ongelmia kyllä.
Lääkkeiden jäätyä pois on elämänlaatu parantunut huomattavasti, ei ole enää tokkuraa, ja tunteet tuntuvat, toimivat, jaksaminen ylipäänsä on parempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse voin paremmin ja toimintakyky on parantunut huomattavasti, kun lopetin ja jätin lääkkeeni pois.

Se tuskin haittaa työnantajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse voin paremmin ja toimintakyky on parantunut huomattavasti, kun lopetin ja jätin lääkkeeni pois.

Onko työnantajasi huomannut tämän työtehon parantumisesi? Onko se vaikuttanut positiivisesti uraasi?

Anonyymi kirjoitti:

Onko työnantajasi huomannut tämän työtehon parantumisesi? Onko se vaikuttanut positiivisesti uraasi?

Tuleeko sinulle hyvä mieli, kun kiusaat tuota jotakin kommentoijaa ?
Selkeää vinoilua toiselle tuo on.

Anonyymi kirjoitti:

Tuleeko sinulle hyvä mieli, kun kiusaat tuota jotakin kommentoijaa ?
Selkeää vinoilua toiselle tuo on.

Kysymys oli että kuka pystyy tekemään töitä neurolepeissä?

Ne on ihan eri kysymyksiä missä kysytään että kuka voi paremmin ilman neurolepejä tai ketkä kaikki vastustaa hoitoa.

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa vastata selkeästi selkeään kysymykseen?

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys oli että kuka pystyy tekemään töitä neurolepeissä?

Ne on ihan eri kysymyksiä missä kysytään että kuka voi paremmin ilman neurolepejä tai ketkä kaikki vastustaa hoitoa.

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa vastata selkeästi selkeään kysymykseen?

Lue lisää

Oikea vastaus saattaa keskustelussa esitettyyn olla, että ei kukaan. Siis jos päivittäinen määrätty ja potilaan ottama lääkeannos on iso. Pienemmällä annoskoolla ehkä kykenee tekemään enemmän töitä. Itse en ole tuntenut ja tavannut ketään, joka suuremmilla psyykelääkeannoksilla olisi työelämässä, tai kykenisi täysimääräisesti tekemään töitä.

Mutta jos aloitus on tehty trollausmielessä, niin silloinhan mikään tänne laitettu ja esitetty vastaus ei tule tyydyttämään kirjoittajaa. Se on siinä tapauksessa aivan sama, mitä tänne kirjoittaa.

Huvinsa kullakin. Terkut vaan trollaajalle! Etkö keksi itsellesi mitään parempaa, ja järkevämpää tekemistä?

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys oli että kuka pystyy tekemään töitä neurolepeissä?

Ne on ihan eri kysymyksiä missä kysytään että kuka voi paremmin ilman neurolepejä tai ketkä kaikki vastustaa hoitoa.

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa vastata selkeästi selkeään kysymykseen?

Lue lisää

Kyllähän se paremmin voiminen auttaa siinä työnteossa, eli näillä asioilla on yhteys, oli kysymys mikä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys oli että kuka pystyy tekemään töitä neurolepeissä?

Ne on ihan eri kysymyksiä missä kysytään että kuka voi paremmin ilman neurolepejä tai ketkä kaikki vastustaa hoitoa.

Mikä siinä voi olla niin vaikeaa vastata selkeästi selkeään kysymykseen?

Lue lisää

Onhan täällä kysymykseen vastattukin.
Jotkut pystyvät tekemään töitä, jotkut eivät.
Ja kuten noissa kommenteissa näkyy, riippuu toki neuroleptien määrästä, annostuksesta, miten tekeminen onnistuu, tai ei onnistu.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän se paremmin voiminen auttaa siinä työnteossa, eli näillä asioilla on yhteys, oli kysymys mikä tahansa.

Asioilla on yhteys, mutta jos mittarina on työkyky, niin pelkkä "feels so good" ei tee ihmisestä työkykyistä.

Tämä sama ongelma on myös erilaisten työllisyys toimien mittauksessa. Jos ihmiseltä kysyy että auttaako vaikka ilmainen virkistysloma hänen työllistymistä, niin aika harva vastaa rehellisesti että ei auta. Tai että aika harva sen jälkeen työllistyy.

Samalla logiikalla on ihan turha odottaa että neuroleptien lopettaminen palauttaisi ihmisen työkyvyn, kyllä se on muista tekijöistä kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Asioilla on yhteys, mutta jos mittarina on työkyky, niin pelkkä "feels so good" ei tee ihmisestä työkykyistä.

Tämä sama ongelma on myös erilaisten työllisyys toimien mittauksessa. Jos ihmiseltä kysyy että auttaako vaikka ilmainen virkistysloma hänen työllistymistä, niin aika harva vastaa rehellisesti että ei auta. Tai että aika harva sen jälkeen työllistyy.

Samalla logiikalla on ihan turha odottaa että neuroleptien lopettaminen palauttaisi ihmisen työkyvyn, kyllä se on muista tekijöistä kiinni.

Lue lisää

Työkyky, työn teko ja työllistyminen ovat eri asioita, ne on hyvä osata erottaa toisistaan.
Kun puhutaan, kuka pystyy tekemään töitä neurolepteissä, silloin ei puhuta työllistymisestä.
Voitaisiin kysyä, kuka pystyy työllistymään neurolepteissä.
Ihminen voi jopa työllistyä, mutta ei sitten pystykään niitä töitä tekemään.
Ja kyllä, monet asiat ovat kiinni hyvin monista eri asioista, mikään ei ole kovin yksiselitteistä.

Anonyymi kirjoitti:

Oikea vastaus saattaa keskustelussa esitettyyn olla, että ei kukaan. Siis jos päivittäinen määrätty ja potilaan ottama lääkeannos on iso. Pienemmällä annoskoolla ehkä kykenee tekemään enemmän töitä. Itse en ole tuntenut ja tavannut ketään, joka suuremmilla psyykelääkeannoksilla olisi työelämässä, tai kykenisi täysimääräisesti tekemään töitä.

Mutta jos aloitus on tehty trollausmielessä, niin silloinhan mikään tänne laitettu ja esitetty vastaus ei tule tyydyttämään kirjoittajaa. Se on siinä tapauksessa aivan sama, mitä tänne kirjoittaa.

Huvinsa kullakin. Terkut vaan trollaajalle! Etkö keksi itsellesi mitään parempaa, ja järkevämpää tekemistä?

Lue lisää

No kun otit puheeksi, niin onhan se jotenkin hämmästyttävää, että foorumilla jolla on viisi vakiokävijää, niin joku niistä ottaa asiakseen askarrella kerran viikkoon jonkun näennäisen ja johdattelevan kysymyksen missä kysytään montako neuroleptin käyttäjää tekee itsemurhan neuroleptien takia.

Ja sitten se keskustelu on pelkkää hoidon vastaisuutta, ilman että ketään edes kiinnostaa se että millä tavalla kyseistä asiaa voisi mitata, tai vastata itse kysymykseen.

Sattumaako?

Tuskin.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan täällä kysymykseen vastattukin.
Jotkut pystyvät tekemään töitä, jotkut eivät.
Ja kuten noissa kommenteissa näkyy, riippuu toki neuroleptien määrästä, annostuksesta, miten tekeminen onnistuu, tai ei onnistu.

Lue lisää

Pienenä korjauksena heitän, että neuroleptien määrä riippuu siitä terveydentilasta, eli tavallaan työkyvystä, eikä niin päin että työkyky riippuisi neuroleptien määrästä.

Jokainen saa todistaa mielipiteeni vääräksi, menemällä töihin.

Anonyymi kirjoitti:

Työkyky, työn teko ja työllistyminen ovat eri asioita, ne on hyvä osata erottaa toisistaan.
Kun puhutaan, kuka pystyy tekemään töitä neurolepteissä, silloin ei puhuta työllistymisestä.
Voitaisiin kysyä, kuka pystyy työllistymään neurolepteissä.
Ihminen voi jopa työllistyä, mutta ei sitten pystykään niitä töitä tekemään.
Ja kyllä, monet asiat ovat kiinni hyvin monista eri asioista, mikään ei ole kovin yksiselitteistä.

Lue lisää

Erittäin hyvä pointti.

Jos asia todella kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan IPS työhönvalmennukseen ja sen tuloksiin.

https://thl.fi/-/vakavaan-mielenterveyden-hairioon-sairastuneille-suunnatusta-ips-tyohonvalmennuksesta-hyvia-tuloksia

Lyhykäisesti sanottuna yllättävän moni psykoosisairas / neuroleptin käyttäjä pystyy työllistymään kun häntä sparrataan oikein. Etsimään työtä joka kiinnostaa, joka vastaa osaamisia, ja ennen kaikkea sitä sosiaalista puolta, niin työ haastattelussa, kuin työyhteisöön kuulumisen aikana.

Hyviä tuloksia toki "vääristää" se että se on vapaaehtoinen palevlu, eli nämä ihmiset jotka hakeutuvat sinne nimenomaan haluavat työllistyä. Se ei siis ole mikään aivojen pesu kone joka muuttaa mustan valkoiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Pienenä korjauksena heitän, että neuroleptien määrä riippuu siitä terveydentilasta, eli tavallaan työkyvystä, eikä niin päin että työkyky riippuisi neuroleptien määrästä.

Jokainen saa todistaa mielipiteeni vääräksi, menemällä töihin.

Lue lisää

Asian voi ajatella olevan molemmin päin.
Jos neuroleptiä on käytössä pieni määrä, monilta se työn tekeminen onnistuu, ei sitä voi kieltää.
Satumme jostain kumman syystä olemaan yksilöitä, eli hyvinkin yksilöllisiä ihmisiä, joille myös lääkitykset vaikuttavat eri tavoin, yksilöstä riippuen.
Jos kaksi ihmistä syö samaa neuroleptiä saman määrän, vaikutus voi olla hyvinkin erilainen ihmisestä riippuen.
Jos joku haluaa tuon todistaa vääräksi, niin siitä vaan.
Ja ihminen voi olla työkyvytön psyykkisistä syistä, vaikka ei käyttäisi neuroleptejä lainkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pienenä korjauksena heitän, että neuroleptien määrä riippuu siitä terveydentilasta, eli tavallaan työkyvystä, eikä niin päin että työkyky riippuisi neuroleptien määrästä.

Jokainen saa todistaa mielipiteeni vääräksi, menemällä töihin.

Lue lisää

En haluaisi olla esimerkiksi neuroleptejä käyttävän hammaslääkärin tai lääkärin potilaana..

Anonyymi kirjoitti:

En haluaisi olla esimerkiksi neuroleptejä käyttävän hammaslääkärin tai lääkärin potilaana..

Niinpä. Harmi kun se hyvässä hoitotasapainossa oleva sairaus ei näy päällepäin niin saattaa vaikka vahingossa käydä sellaisella.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä pointti.

Jos asia todella kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan IPS työhönvalmennukseen ja sen tuloksiin.

https://thl.fi/-/vakavaan-mielenterveyden-hairioon-sairastuneille-suunnatusta-ips-tyohonvalmennuksesta-hyvia-tuloksia

Lyhykäisesti sanottuna yllättävän moni psykoosisairas / neuroleptin käyttäjä pystyy työllistymään kun häntä sparrataan oikein. Etsimään työtä joka kiinnostaa, joka vastaa osaamisia, ja ennen kaikkea sitä sosiaalista puolta, niin työ haastattelussa, kuin työyhteisöön kuulumisen aikana.

Hyviä tuloksia toki "vääristää" se että se on vapaaehtoinen palevlu, eli nämä ihmiset jotka hakeutuvat sinne nimenomaan haluavat työllistyä. Se ei siis ole mikään aivojen pesu kone joka muuttaa mustan valkoiseksi.

Lue lisää

No nyt en kyllä ymmärrä ollenkaan. Mikä se sinun psykoosisairas oikein on? Kyllä sulla on hirveä kuva ihmisistä. Vai IPS työhönvalmennus. Siitä ei hyödy kukaan muu kuin se työhönvalmentaja ja työntantaja pitää sitä valmennettavaa hulluna jolle ei voi antaa mitään vaativamaa tehtävää kuin vessan pesemisen ja kahvin keittämisen jossain työpajalla muutamana tuntina viikossa. Onko sellainen sitten järkevää jos on ollut vuosia työelämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Harmi kun se hyvässä hoitotasapainossa oleva sairaus ei näy päällepäin niin saattaa vaikka vahingossa käydä sellaisella.

Kyllä se näkyy jos neurolepteja käyttää. Askellus on hidasta ja ilme on jäykkä ja pää on yleensä painunut häpeästä kumaraan. Neuroleptit kun vaikuttavat lihaksistoon niin kyllä se näkyy todellakin päältäpäin. Ei sillä etteikö voisi olla ihan hyväkin työntekijä mutta on sellainen toki hitaampi kuin ei neurolepteja käyttävä ja nykyinen työelämä vaatii tehokkuutta joten yleensä ottaen neuroleptien käyttäjät saavat kyllä puuhastella kotonaan tai päivätoiminnassa jotain askartelua mutta ei heistä juuri muuhun ole.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se näkyy jos neurolepteja käyttää. Askellus on hidasta ja ilme on jäykkä ja pää on yleensä painunut häpeästä kumaraan. Neuroleptit kun vaikuttavat lihaksistoon niin kyllä se näkyy todellakin päältäpäin. Ei sillä etteikö voisi olla ihan hyväkin työntekijä mutta on sellainen toki hitaampi kuin ei neurolepteja käyttävä ja nykyinen työelämä vaatii tehokkuutta joten yleensä ottaen neuroleptien käyttäjät saavat kyllä puuhastella kotonaan tai päivätoiminnassa jotain askartelua mutta ei heistä juuri muuhun ole.

Lue lisää

Olipa kaiken tyrmäävä kommentti.
Ensinnäkin se neuroleptien määrä vaikuttaa siihen, huomaako lääkityksen ulospäin, kaikissa se lääkkeen käyttö ei näy. Eikä se kaikkia käyttäjiä lamaa yhtään hitaammaksi kuin lääkkeettömätkään ovat, tai eivät ole.
Koskaan ei voi sanoa " ei heistä muuhun ole ", tuo on todella halveksuvaa kielenkäyttöä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se näkyy jos neurolepteja käyttää. Askellus on hidasta ja ilme on jäykkä ja pää on yleensä painunut häpeästä kumaraan. Neuroleptit kun vaikuttavat lihaksistoon niin kyllä se näkyy todellakin päältäpäin. Ei sillä etteikö voisi olla ihan hyväkin työntekijä mutta on sellainen toki hitaampi kuin ei neurolepteja käyttävä ja nykyinen työelämä vaatii tehokkuutta joten yleensä ottaen neuroleptien käyttäjät saavat kyllä puuhastella kotonaan tai päivätoiminnassa jotain askartelua mutta ei heistä juuri muuhun ole.

Lue lisää

Et ilmeisesti ole kovinmontaa työntekijää palkannut, kas kun nopeus ei aina ole se ainoa argumentti millä työntekijöitä valitaan.

Anonyymi kirjoitti:

No nyt en kyllä ymmärrä ollenkaan. Mikä se sinun psykoosisairas oikein on? Kyllä sulla on hirveä kuva ihmisistä. Vai IPS työhönvalmennus. Siitä ei hyödy kukaan muu kuin se työhönvalmentaja ja työntantaja pitää sitä valmennettavaa hulluna jolle ei voi antaa mitään vaativamaa tehtävää kuin vessan pesemisen ja kahvin keittämisen jossain työpajalla muutamana tuntina viikossa. Onko sellainen sitten järkevää jos on ollut vuosia työelämässä.

Lue lisää

Nyt en kyllä ymmärrä minäkään, mitä haittaa siitä on että siinä työhönvalmennuksessa kartoitetaan se ihmisen osaaminen ja motivaatio? Miksi sinä ne kaikki ihmiset sinne vessaan laitat?

Tai ylipäärään määrittele hyöty?

Onko se sitä, että fatta lähettää rahaa tilille samaan aikaan kun selaat suomi 24 foorumia, vai onko se sitä, että saat sitä merkityksellisyyttä elämään ja onnistumisen kokemuksia? Ja vähän rahaa jolla suunnitella vaikka tulevaa joulun / uudenvuoden viettoa?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt en kyllä ymmärrä minäkään, mitä haittaa siitä on että siinä työhönvalmennuksessa kartoitetaan se ihmisen osaaminen ja motivaatio? Miksi sinä ne kaikki ihmiset sinne vessaan laitat?

Tai ylipäärään määrittele hyöty?

Onko se sitä, että fatta lähettää rahaa tilille samaan aikaan kun selaat suomi 24 foorumia, vai onko se sitä, että saat sitä merkityksellisyyttä elämään ja onnistumisen kokemuksia? Ja vähän rahaa jolla suunnitella vaikka tulevaa joulun / uudenvuoden viettoa?

Lue lisää

Mä ymmärsin sen verran, että sen kommentin on kirjoittanut joku itseensä pettynyt, joka on kenties sairastumisen takia joutunut jäämään pois työelämästä, ja laitettu tuollaiseen kartoitukseen jossain vaiheessa.
Itsetunto kun painuu alas vaikkapa sairastumisen takia, se lamaa ihmisen tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi, vaikka sairaus ei ketään ihmisenä huononna. Kuka tahansa voi sairastua yllättäenkin.

Hah hah. Hyvä trolli.

Jotkut Ihmiset tuntevat vetoa foorumeihin, koska ne tarjoavat yhteisön, jossa samankaltaisia yleissestä käsityksestä poikkeavia näkemyksiä jakavien mielipiteet vahvistuvat. Tämä vahvistaa omaa uskoa siihen että en olekkaan ainoa joka on väärässä.

Sinänsä luonnollinen käyttäytymismalli: kaipaamme hyväksyntää ja yhteisymmärrystä.

Ei pidä takertua kirjoitusvirheisiin. Jos todella tarkoitettaisiin pilailua, siinä lukisi nauruleptit. Ja minä en ainakaan pysty käymään töissä neurolepteissä. Eikä ole pilaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä takertua kirjoitusvirheisiin. Jos todella tarkoitettaisiin pilailua, siinä lukisi nauruleptit. Ja minä en ainakaan pysty käymään töissä neurolepteissä. Eikä ole pilaa.

Lue lisää

Eivätkä neuroleptit todellakaan naurata.

Anonyymi kirjoitti:

Eivätkä neuroleptit todellakaan naurata.

Neuroleptien yksi haittavaikutus on pysyväksi jäävä liikehäiriö:
https://www.youtube.com/watch?v=gobtYbZO1jo

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien yksi haittavaikutus on pysyväksi jäävä liikehäiriö:
https://www.youtube.com/watch?v=gobtYbZO1jo

Lue lisää

No sehän on tarkoitus että saa liikehäiriöitä. Sitten voi lääkäri kirjoittaa parkinsonilääkkeet niin siihenkin on sitten apu. Jos lihoaa niin sitten saa sydänlääkkeet kun pumppu alkaa tilttaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Eivätkä neuroleptit todellakaan naurata.

Eivät ne myöskään estä nauramista, ihminen nauraa, jos hänellä on aihetta nauruun, neurolepteistä huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä takertua kirjoitusvirheisiin. Jos todella tarkoitettaisiin pilailua, siinä lukisi nauruleptit. Ja minä en ainakaan pysty käymään töissä neurolepteissä. Eikä ole pilaa.

Lue lisää

Jäin eläkkeelle neuroleptien takia.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien yksi haittavaikutus on pysyväksi jäävä liikehäiriö:
https://www.youtube.com/watch?v=gobtYbZO1jo

Lue lisää

Ei pidä paikkaansa kaikkien lääkkeitä käyttäneiden kohdalla, sekin on yksilöllistä, kenelle liikehäiriötä jää, kenelle ei.
Itsekin kun käytin neuroleptejä parikymmentä vuotta, liikehäiriöitä oli lääkkeiden käytön aikana, mutta ei ole ollut enää lääkitysten loputtua. Enkä ole ainoa, jolla näin on mennyt.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa kaikkien lääkkeitä käyttäneiden kohdalla, sekin on yksilöllistä, kenelle liikehäiriötä jää, kenelle ei.
Itsekin kun käytin neuroleptejä parikymmentä vuotta, liikehäiriöitä oli lääkkeiden käytön aikana, mutta ei ole ollut enää lääkitysten loputtua. Enkä ole ainoa, jolla näin on mennyt.

Lue lisää

Sama täällä. Itse käytin neuroleptejä lähes ainakin sen 20 vuoden ajan. Tuli oireiksi tardiivia dyskinesiaa, levottomuutta, anhedoniaa, liikehäiriöitä ja masennuksen pahenemista. Toiminta ja työkyvyn totaalista menettämistä. Lopetettuani lääkkeet toimintakyky on parantunut, eikä liikehäiriöitä ole niin paljon. Opin myös hymyilemään ja jopa nauramaan enemmän. Itsetuhoisuus on vähentynyt yli puoleen siitä, mitä se oli esim. 10 vuotta sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Sama täällä. Itse käytin neuroleptejä lähes ainakin sen 20 vuoden ajan. Tuli oireiksi tardiivia dyskinesiaa, levottomuutta, anhedoniaa, liikehäiriöitä ja masennuksen pahenemista. Toiminta ja työkyvyn totaalista menettämistä. Lopetettuani lääkkeet toimintakyky on parantunut, eikä liikehäiriöitä ole niin paljon. Opin myös hymyilemään ja jopa nauramaan enemmän. Itsetuhoisuus on vähentynyt yli puoleen siitä, mitä se oli esim. 10 vuotta sitten.

Lue lisää

Mulla loppui itsetuhoisuus kokonaan lopetettuani lääkkeiden käytön.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla loppui itsetuhoisuus kokonaan lopetettuani lääkkeiden käytön.

Sehän on hienoa! Toivottavasti minunkin kohdallani tulee käymään niin. Nykyisin itsetuhoisuutta on omalla kohdallani paljon vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Jäin eläkkeelle neuroleptien takia.

Jäin eläkkeelle sairauden takia, ja sain sairauteen neuroleptejä, jotka tosin ylläpitivät toimintakyvyttömyyttäni, en päässyt palaamaan työelämään.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän on hienoa! Toivottavasti minunkin kohdallani tulee käymään niin. Nykyisin itsetuhoisuutta on omalla kohdallani paljon vähemmän.

Toivotaan.
Muista rakastaa itseäsi riittävästi, hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, älä välitä/älä mieti mitä mieltä muut sinusta ovat tai mitä he sinusta ajattelevat, se vahvistaa itsetuntoa. Itsetunnon paranemisen myötä myös itsetuhoisuus vähenee.
Itsetuhoisuus on tavallaan omaa itsensä rankaisemista jostain, joka aiheuttaa pahaa oloa ja ahdistusta.
Mitä enemmän tutustuu itseensä, sen paremmin alkaa tulemaan itsensä kanssa toimeen.
Joskus on kuljettava pitempi matka kompastellen, ennen kuin alkaa elämä sujumaan paremmin.