Isoin voitto

jonka peliriippuvainen voi saada, on täydellinen irtaantuminen pelaamisesta. Olen sitä mieltä, että raha ei ole edes pahin mitä pelaamiseen häviää. Siihen häviää koko elämän. Kaiken sen ajan minkä olisi voinut käyttää johonkin muuhun. Pelaaminen alkaa hallitsemaan koko elämää ja sanelemaan ehtoja mitä saat tehdä ja mitä et.

Sosiaaliset suhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen surkastuu. Sitä on jonkinlaisen hypnoosin alla. Alkaa näkemään merkkejä varmoista voitoista ja sortuu jonkinlaiseen maagiseen ajatteluun. Jahtaa sitä isoa voittoa, joka kuittaa kaikki hävityt rahat ja vähän enemmän. Sitä ei koskaan tule. Rahat on hävitty.

Ja ollaan nyt rehellisiä, jos joku yksi sadasta miljardista tuuri osuisi kohdalle, niin sama rumba jatkuisi kunnes kaikki rahat olisi hävitty takaisin.

Tuo maailma on pahin mahdollinen paikka paeta henkilökohtaisia ongelmiaan, koska ne sitovat niin tiukasti tuohon kiinni ja siitä muodostuu loputon suo tarpoa. Rullat pyörivät ja sitä unohtaa olevansa olemassa. Pääsee meditaation kaltaiseen tilaan, jossa ei ajattele mitään.

Ensimmäinen askel on tunnustaa ongelmansa ja lopettaa sen salailu. Toinen askel on hakea itselleen apua. Kolmas askel on olla pelaamatta. Niin kuin alkoholisti on juomatta, peliriippuvainen on pelaamatta.

Peliriippuvaiset hyötyisivät paljon minnesota hoidon kaltaisesta katkaisusta. Jos pääsisi vaikka kuukaudeksi jonnekin luonnon rauhaan, jossa pääsisi irti tuosta hullun myllystä. Siihen päälle jotain ryhmäterapiaa. Veikkaan että aika moni pääsisi tällä alkusysäyksellä jo eroon pelaamisesta.

Tsemppia kaikille peliriippuvaisille. Ei kannata antaa periksi. Peliriippuvuuden selättäminen on mahdollista.