kaduttaa

Seurustelumme alussa mieheni tykkäsi juoda 2-6 kaljaa illassa. Itse taas pidin/pidän edelleen terveistä elämäntavoista joten juova mies ei ollut minun makuuni. Tein asian miehelle selväksi ja tällä hetkellä mieheni juo ehkä 2-6 kaljaa kuukaudessa... eli mies pääsi tavoistaan. Olisin joutunut jättämään mieheni ellei kaljoittelu olisi loppunut. Nyt olen rv15 ja olemme maailman onnellisimpia vanhempia.
Sinun tarvitsee harkita haluatko katsoa juhlivaa miestä ja ajatella mitä mallia miehesi tulisi antamaan lapsellenne baarireissuillaan. Ehkäpä miehesi suostuu tulemaan asiassa vastaan jos laitat kovan kovaa vastaan ja sanot ettet aio katsella tuollaista menoa. Mitä ikinä päätätkään niin tsemppiä sinulle ja onnea odotukseen.

minun tarinani oli sellainen että oltiin mieheni kanssa seurusteltu kolmisen vuotta ja ruvettiin sit miettimään lasta.. aika oli oikea sillä mieheni sai juri vakituisen työpaikan oltiin asetuttu paikoilleen ryyppääminen ja juhliminen ei enää kamalasti kiinnostanut vaikka oltiin suht nuoria (minä 22 mies 21). Raskaus aika oli onnellista odotusta mitä nyt vähän hankalaa minun sairastelujeni takia mutta mies viihtyi kotona minua hoivaten ym. mutta vauvan synnyttyä mies rupesi käymään aina viikonloppuisin ulkona ja minä hoidin lasta.. ensin hän ilmoitteli aina viikkoa ennen ja kertoi tulevasta saunaillasta ym mutta tahti vain kiihtyi lapsen ollessa 9kk tai jotain mies kävi joka pe ja la baareissa eikä todellakaan ilmoitellu menemisiään etukäteen ja minä edelleen hoidin lasta kiltisti kotona.. lopulta minulla paloi hermot ja lähdin kavereiden luo yöksi lapsen kanssa mies itki perään että ei hän voi elää ilman meitä mutta itse olin kyllästynyt tilanteeseen ja halusin muutosta.. Tulin kuitenkin takaisin ja mieheni pysyi kotona kiltisti muutaman kuukauden mutta sitten ote taas rupesi lipsumaan tein uudelleen sen minkä tein aikaisemmin että ilmoitin erosta ja siitä, että olen vuorannut asunnon (en oikeasti mutta..)en kuitenkaan lähtenyt minnekkään ja tilanne rauhoittui vähän..
Nyt lapsi on yli 2v ja meillä menee paremmin kuin koskaan en tiedä mitä on tapahtunut mutta mies viihtyy viikonloput suht hyvin kotona ja auttaa kotitöissä.. Ehkä vauva aika oli hänelle niin rasittavaa kun itse annoin kaiken huomion vain lapselle ja hän tunsi olevan ulkopuoleinen.. tai sitten hän vain huomasi että on kiva mennä yksi kun en ole vieressä kuuntelemassa poikien juttuja ja patistamassa kotiin..
Tälläinen oli tarinanai ja toivottavasti oli apua
pointti on kai se, että voi ne miehetkin muuttua kai niiden on välillä koiteltava sitä omaa vapauttakin..

Minua ei haittaa, että mieheni näkee kavereitaan kaupungilla. Haluanhan minäkin pitää omat harrastuskuvioni. Mielestäni perheen ei tarvitse olla aina yhdessä ja pitää samoista asioista.

Toisaalta, jos miehesi tulee kaksi kertaa viikossa ympäripäissään kotiin, niin silloin ymmärrän täysin ärtymyksesi. Kysy häneltä, haluaisiko hän itse kaltaisensa isän.

Samassa jamassa, sillä erotuksella että "avokkaani" ei asu samassa osoitteessa, eikä hän käy usein varsinaisesti kapakoissakaan, ellei häntä kaverit yllytä. Ja nyt ovat viime aikoina yllyttäneet sillä seurauksella, että itse olen yhä useammin yksin kotona viikonloppuinakin, vaikka kaipaisin häntä vierelleni kuten ennenkin ja vähän isommalla volyymilla, kun viimeisiä raskauskuukausia mennään.

Kuningas alkoholi on yksi suurin syy, miksi olemme jämähtäneet kumpikin omaan osoitteseen. Ja oikeastaan myös hänen naiiviuuteensa sen suhteen, että asiat pitää olla juuri kuten hän haluaa, ennen kuin hän suostuu mihinkään. Eli emme siis muuta yhteen kun hän ei pääse muuttamaan suoraan puuomakotitaloon keskelle kaupunkia ja palveluita, emmekä mene naimisiinkaan (näyttää olevan hänelle sittenkin hankala asia). Ikävä kyllä syytän hänen jääräpäisyyttään yksinhuoltajuudestani, vaikka se ei olisikaan ihan oikein tehty.

Ei oltu sittenkään ollenkaan valmiita saamaan lasta ja nyt on myöhäistä katua, vaikka ollaan jo kohta ikäloppuja ja pitäisi olla järkeä ja vastuuntuntoa päässä jo aika tavalla. Hän kyllä auttaa minua ja on kanssani, mutta etäisellä tavalla, ihan kuin koko suhde olisi muuttumassa pakkopullaksi.

En olisi halunnut kokea toistamiseen tätä yksin lapsen (lasten) kanssa jäämisen tunnetta. Pelkään että hän kasvaa minusta erilleen yhä enemmän ja kohtelee minua pian kuin vierasta, vaikkei olisikaan epäkohtelias, kun koetan saada hänet ajattelemaan perhettä ja tulevaisuutta. Siitä puheenaiheesta hän hermostuu minulle, joten emme voi enää kohta puhua minulle tärkeistä ja ajankohtaisista asioista lainkaan. Hän jättää yhä useammin minulle mielikuvan, ettei välitä siitä mitä minulle tapahtuu. En enää osaa sanoa, mitä hän oikeasti ajattelee. Kovin ristiriitaiselta vaikuttaa kaikki. Ehkä minunkin on parasta yrittää jättää lapseni isä sitten, kun tästä hässäkästä on joten kuten selviydytty.

Meillä mies menee viikonloppuisin ja joskus myös viikolla rellestämään, mulla raskausviikkoja on nyt kolmekymmentä. Ollaan puhuttu tää asia, ja juttu on niin, että mies nyt vähän ikävöi etukäteen sosiaalista elämää, joka varmaan syksyllä kuivahtaa. Ollaan sovittu, että hän saa nyt reuhata ja kännätä, kun vielä ehtii. Sit kun lapsi on syntynyt, pitää menemisiä rajoittaa. Tää esikoisen tulo on miehellekin iso juttu, stressaa myös epävarmoja työnäkymiä ja asuntolainaa. Olisi aika itsekästä kieltää toiselta menot siksi kun ei itse voi ryypätä. Olen kyllä huomauttanut että humalainen mies ei hirveesti kiihota tai muutenkaan viehätä, enkä ala krapulaista paapomaan. Mies varmaan pelkää että jää ilman huomiota vauvan takia, joten täytyy muistaa silitellä häntäkin ja pitää hyvänä, hellät hetket meillä keskittyy silti ajankohtiin jolloin viina ei haise.