Fossiilinen investointisuojasopimus ECT Suomen kannalta

Suomi juo myrkkyä, jota on itse valmistanut – Carunan omistajat haastoivat valtion oikeuteen ikivanhan sopimuksen nojalla

Suuret EU-maat ovat jo irtisanoutuneet investointisuojasopimus ECT:sta, mutta Suomi sinnittelee mukana.

Emeritusprofessori Martti Koskenniemi kertoo videolla, miksi Carunan omistajien oikeuskanne Suomen valtiota vastaan on merkittävä.

Suomi juo nyt myrkkyä, jota on itse ollut valmistamassa.

Näin ruotii akateemikko, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi tilannetta, jonka investointisuojasopimus ECT aiheuttanut Suomelle. Sopimusta kutsutaan myös energiaperuskirjaksi.

Vähän tunnettu sopimusjärjestelmä nousi esiin, kun sähköverkkoyhtiö Carunan ulkomaiset omistajat ilmoittivat haastavansa Suomen välimiesoikeuteen Washingtonissa. Yhtiön omistajat nostivat kanteen juuri ECT:n nojalla.

– Se vaara on aina ollut olemassa. Suomi oppi että järjestelmä, jota se oli ollut ajamassa oman etunsa vuoksi, saattaa kääntyä sitä itseään vastaan, Koskenniemi sanoo.

ECT on vanha sopimus, jota voivat käyttää muun muassa kansainväliset sijoittajat. Se avaa niille mahdollisuuden haastaa valtioita suljettujen ovien takana käytävään oikeudenkäyntiin.

Carunan tapauksessa kiistellään siitä, rajoittaako suomalaisen energiaviranomaisen uusi sääntely sähkönsiirron tuottoja ECT-sopimuksen vastaisesti. Energiavirasto päätti hiljattain kohtuullistaa sähkönsiirron arvon laskentatapaa.

Oikeudenkäynnin seurauksena voivat olla vahingonkorvaukset, jotka valtion eli viime kädessä veronmaksajien pitäisi maksaa Carunan omistajille.

Vanhan investointisuojasopimuksen valuvioista on väännetty vuosia.

Tilanne on edennyt siten, että Saksa, Ranska, Puola, Espanja, Luxemburg ja Italia ovat jättäneet koko sopimuksen. Viisi muuta EU-maata on lisäksi ilmoittanut aikeesta irtisanoutua.

Koskenniemi lyttää Suomen mukanaolon kovin sanoin.

– Suomi jäänyt uppoavaan laivaan. Täällä ei ymmärretä, että sopimus loukkaa oikeusvaltioperiaatteita, joita Suomi on tukenut. On aika luopua kritiikkiä saaneesta, vanhentuneesta sopimuksesta, hän sanoo.

Energy Charter Treaty eli energiaperuskirja on sopimus, joka laadittiin 1990-luvulla suojaamaan fossiilisen energian investointeja.

Energiaperuskirjan solmimisesta tulee joulukuussa kuluneeksi tasan 30 vuotta. Sopimus syntyi, kun Neuvostoliitto romahti. Suurin osa maailman öljystä ja maakaasusta jäi tuolloin poliittisesti epävakaalle alueelle.

Elettiin aikaa, jolloin ilmastonmuutoksesta ei juuri puhuttu. Fossiiliset polttoaineet haluttiin muuttaa energiaksi. Jotta länsimaat uskaltaisivat sijoittaa entisen Neuvostoliiton maihin, laadittiin investointeja suojaava sopimus.

ECT toimii esimerkiksi näin: Ulkomainen sijoittaja investoi maahan rakentamalla kivihiilivoimalan. Jos valtio päättää sen jälkeen kieltää hiilivoiman lailla, sijoittaja voi vaatia valtiolta korvauksia välimiesmenettelyn kautta.

Sopimus on poikinut tapauksia, jotka ovat viime vuosina näyttäneet erikoisilta. Yksi niistä liittyy Suomeen, joka oli itse välillisesti haastajien leirissä vain pari vuotta sitten.

Energiayhtiö Fortumin tuolloin omistama saksalaisyhtiö Uniper nosti kanteen Hollantia vastaan, sillä maa oli päättänyt kivihiilen kieltävästä laista. Uniper oli avannut kivihiilivoimalan, jonka käyttöikää ilmastopolitiikka uhkasi leikata.

Erikoisen tilanteesta teki, että Fortumin suurin omistaja Suomen valtio on itsekin kieltänyt kivihiilen lailla ilmastotavoitteidensa nimissä.

Koskenniemi nostaa esiin myös ruotsalaisen energiayhtiö Vattenfallin kanteen Saksan valtiota vastaan.

Kun Saksa päätti luopua ydinvoimasta, ruotsalainen Vattenfall esitti välimiesmenettelyssä Saksalle miljardien korvausvaateen. Yhtiö on merkittävä ydinvoiman tuottaja.

– Saksan valtio on ollut yksi keskeisistä toimijoista, jotka ovat päättäneet luopua järjestelmästä, Koskenniemi sanoo.

Uniperin kanne kaatui, kun Saksa kansallisti yhtiön energiakriisin seurauksena ja edellytti samalla oikeustoimien unohtamista.

Riidat ratkaistaan salassa

ECT-sopimuksessa on Koskenniemen mukaan kaksi isoa ongelmaa. Ensimmäinen liittyy Pariisin ilmastosopimukseen, johon kaikki maailman maat on nykyään sitoutuneet.

Sen toisessa artiklassa linjataan erikseen fossiilisista polttoaineista. Valtiot sitoutuvat ohjaamaan sijoituspolitiikkaansa siten, että se tukee polttoaineista luopumista.

Fossiilisista kirjattiin sopimukseen vielä aiempaa vanhemmin Dubain ilmastokokouksessa.

– ECT:n vuoksi valtiot voivat joutua käytännössä maksamaan siitä, että ne toteuttavat Pariisin ilmastonsuojasopimuksen määräyksiä, Koskenniemi sanoo.

Carunan tapauksessa ristiriita ei liity ilmastopolitiikkaan vaan sopimukseen perustuvien kanteiden käsittelyyn ylipäänsä. Koskenniemen mukaan yhtä vakava valuvika ovat välimiesmenettelyt, joissa yhtiöiden nostamia oikeuskanteita puidaan.

Käsittelyt on pääosin salaisia. Jopa puolet ECT:n mukaisista riidoista on Koskenniemen mukaan käsitelty suljetuin ovin.

https://yle.fi/a/74-20115064