Mä olen ihastunut, se vaan on niin upea…
Mua oikein vituttaa mun saamattomuus, miks mä en vaan uskalla ja ota siihen yhteyttä, miks mä oon tällänen paska?
Jonain päivinä mä mietin sitä yötä-päivää, kun mä meen nukkuun se on mun mielessäni ja kun mä herään se on ekana mun mielessäni, mä en oikein osaa tehdä mitään ettenkö ajattelis häntä.
toivottavasti mä nään hänet taas tänään toivottavasti hän luo taas sen tulisen katseensa minuun ja hymyilee niin kiihottavasti, oih kuinka mä häntä haluankaan.
Siit on varmaan puolivuotta kohta kun mä ekan kerran näin hänet, no olihan siin se yli kahden kuukauden taukokin, mutta nyt mä nään hänet koko ajan, ja aina musta tuntuu että mä vaan rakastun enemmän ja enemmän. Mitenkähän mä taas selviän yli kolmepäivää näkemättä häntä, must tuntuu että osa mun sisällä palaa ja saa mut puhiseen kiukusta ja vihasta. jotenkin minusta tuntuu että vihaan häntäkin….
Mä näin hänet äsken, katseli ihan muihin suuntiin kuin missä mä olin, tosin tuskin hän edes mua voi nähdäkkin vaikka lähettäisin kuinka paljon lentosuukkoja. voih kun mä räjähdän halusta häntä kohtaan, miks mä en voi saada häntä? mitä pahaa minä olen tehnyt etten voi saada elämäni rakkautta edes hetkeksi itselleni, tuntea hänen huulensa vartalollani, hänen katseensa, hänen käsiensa lämpö rinnoillani, miksi minä, pieni ja säälittävä tyttö rakatuin juuri häneen.
Miksi juuri minä, naimisissa oleva hieman päälle 20 nainen rakastuin häneen noin kiihkeästi, häneen, minua yli kaksikymmentä vuotta vanhempaan mieheen,
miksi minun piti nyt vasta löytää hänet??
miksei elämä ole aina niin helppoa??
Mua oikein vituttaa mun saamattomuus, miks mä en vaan uskalla ja ota siihen yhteyttä, miks mä oon tällänen paska?
Jonain päivinä mä mietin sitä yötä-päivää, kun mä meen nukkuun se on mun mielessäni ja kun mä herään se on ekana mun mielessäni, mä en oikein osaa tehdä mitään ettenkö ajattelis häntä.
toivottavasti mä nään hänet taas tänään toivottavasti hän luo taas sen tulisen katseensa minuun ja hymyilee niin kiihottavasti, oih kuinka mä häntä haluankaan.
Siit on varmaan puolivuotta kohta kun mä ekan kerran näin hänet, no olihan siin se yli kahden kuukauden taukokin, mutta nyt mä nään hänet koko ajan, ja aina musta tuntuu että mä vaan rakastun enemmän ja enemmän. Mitenkähän mä taas selviän yli kolmepäivää näkemättä häntä, must tuntuu että osa mun sisällä palaa ja saa mut puhiseen kiukusta ja vihasta. jotenkin minusta tuntuu että vihaan häntäkin….
Mä näin hänet äsken, katseli ihan muihin suuntiin kuin missä mä olin, tosin tuskin hän edes mua voi nähdäkkin vaikka lähettäisin kuinka paljon lentosuukkoja. voih kun mä räjähdän halusta häntä kohtaan, miks mä en voi saada häntä? mitä pahaa minä olen tehnyt etten voi saada elämäni rakkautta edes hetkeksi itselleni, tuntea hänen huulensa vartalollani, hänen katseensa, hänen käsiensa lämpö rinnoillani, miksi minä, pieni ja säälittävä tyttö rakatuin juuri häneen.
Miksi juuri minä, naimisissa oleva hieman päälle 20 nainen rakastuin häneen noin kiihkeästi, häneen, minua yli kaksikymmentä vuotta vanhempaan mieheen,
miksi minun piti nyt vasta löytää hänet??
miksei elämä ole aina niin helppoa??
Vastaukset 1
Vanhimmat
että tämä on feikki viesti.Nyt kun on ollut poissa täältä niin tämä lässynlässy näillä sivuilla tuntuu tosi naurettavalta!Menkää ulos luontoon...