Kysymys sinulle joka olet syystä tai toisesta valinnan tai useamman edessä.
Perustatko päätöksesi tavallisesti vakaaseen harkintaan, oletko spontaani tai impulsiivinen? Toimitko niin kuin sydän sanoo vai käännytkö ystävällisten neuvojen puoleen? Poissuljetko asioita ja tyydyt tai hyväksyt sen, mikä lopulta jää luonnollisimmin eteesi?
Oletko katunut valintoja, mitä olet tehnyt?
Perustatko päätöksesi tavallisesti vakaaseen harkintaan, oletko spontaani tai impulsiivinen? Toimitko niin kuin sydän sanoo vai käännytkö ystävällisten neuvojen puoleen? Poissuljetko asioita ja tyydyt tai hyväksyt sen, mikä lopulta jää luonnollisimmin eteesi?
Oletko katunut valintoja, mitä olet tehnyt?
Vastaukset 80
Vanhimmat
Eihän minkään tarvitse olla lopullista. Voihan sitä uteliaisuuttaan kokeilla eriasioita ja jos huomaa että tämä ei ollut kovin hyvä juttu niin sitte lopettaa ja tehdä jotain muuta.
Olen todella empaattinen ja sitoutunut.
Siispä voisin olla ihmistyyppinä sellainen, joka on rakastunut toiseen ihmiseen parisuhteessaan, mutta vie asian salaisuutena hautaan asti, koska ei voi myöntää itselleen sitä, että näinkin voi käydä.
Tunteet:
Sinun kanssa en hallitse niitä. En hallitse mitään sinuun liittyvää ja se on pelottavaa…
Haluan kuitenkin nähdä tämän kaiken, sinut loppuun asti. En muuten olisi täällä, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Haluan nähdä ja jutella sinun kanssa.
Samaistun tähän..
Miksi hallinnan tunne on sinulle niin tärkeä?
Hyi miten inhottavaa puolisoasi kohtaan, miten tapaat ihastustasi mitä keksit aina tapaamisille onko työjuttuja joiden taakse piilotat ? Kuinja voit arvostaa itseäsi ? Kuinka voit antaa rakksutta puolisollesi jos rakadtat toista ?
Tässä ketjussa ei moralisoida tai syytellä, keskustellaan valinnoista mieluummin.
Vaikutat tuuliviiriltä jos olet avioitunut et ole sydämmelläsi koskaan aidosti sitoutunut jos elät ja toimit noin kun toimit. Myötä ja vastamäessä niin kuin avioliittoon mennessä sanotaan ? Ahdistavaa sivusta taas huomata elämän epävakautta ja epärehellisyyttä.
Mitä inhottavaa on siinä että joku haluaa nähdä ja jutella? Se juttelu voi tarkoittaa tunteiden kertomista ja sopimusta siitä, että mitään ei voi tapahtua koska on jo parisuhteessa. Tai reilua keskustelua siitä, onko ero edessä. Voi olla että puolisokin tietää. Mitä pahaa on puhumisessa? Se on paras vaihtoehto, selvittää reilusti ja avoimesti puhumalla asiat. Jos haluaa jatkaa puolisonsa kanssa ja on toiseen ihastunut, voi tähän toiseen joutua ottamaan etäisyyttä. On parempi kertoa syy kuin vain antaa kylmää kohtelua.
Sinä vaikutat mustavalkoisesti ajattelevalta ja tuomitsevalta ja ymmärtämättömältä ihmiseltä. Avioliitossakin voi ihastua. Ja ihastumisesta voi puhua niin puolison kuin ihastuksen kohteenkin kanssa.
Sama täällä. Se vetovoima välillämme on vain jotain niin uskomatonta. En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa, vaikka parisuhteita minulla on elämäni aikana ollut useampia. Haluan katsoa mihin tämä johtaa.
Tässä tullaan tähän ihmisten "paperisitomiseen" toisiinsa. Voihan suhteet onnistuakin, joten voi noudattaa sen paperista versiotakin, mutta - ei solmituilla sopimuksilla voi hallita ihmisen sydäntä, jos se jonnekin muualle siirtyy, sitä ei voi kirkkokaan instituutiona estää. Muutenkin esim. nuo avioehdot ovat turhan staattisia ja dramaattisia elämän loppuun asti. Jos puolet avioista päättyy eroon, niin tuollaiset ikuisuuslupaukset paperilla ei toimi. Jos toinen tai molemmat ei yksinkertaisesti tule kaikilla tärkeillä elämän osaalueilla toimeen, silloin avion ikuisuuslupaus ei yksinkertaisesti enää toimi.
No pitäähän miehen ny kerätä ittensä ja hallita tunteensa, vai mitä? Jonkun muunko niitä pitäisi sitten hallita? Taitaa olla jokin sukupuolispesifi ajatus tämän mlehen pohdinnan suhteen sinulla
Sinulla on mies taas hieman sanoisinko bibliaalinen keskustelu menossa itsesi kanssa, kai joku saa näistä jotain
Itse valitsen sydämellä ja tuntemuksilla (mutulla). Toivona olisi, että toisen kanssa olisi mahdollisimman vähän riitelyä ja enemmän sopimisia? Yhdessä sovittuja kompromissejä.
Kyllä rehellisyyttä kannatan❤️
Tää on myös mua. Ei ole kuulunut luonteeseen koskaan. Tunnistan nyt samat ajatukset aina hallinnut kaiken ja torjunut sen mukaisesti. Ensimmäinen kerta kun en ole enää yhtään varma. Olen vuoren varmasti epävarma ilman hallintakykyä ja oikeuksia tässä asiassa. Todella hämmentävää. (tässä tuomionenkeleille lisää pureksittavaa ja tuomittavaa olkaa hyvät)
Tässä ON ASIAA!
Ihana jos olet ihana rakkauteni 💛
Onpa paljon herättänyt keskustelua. Itse ajattelen, että jokaisen tulisi ottaa sitoumukset vakavasti. En tosiaankaan ota kevyesti tunteita tähän toiseen mieheen. Ehkä kuvaavaa on se, että olen tuntenut tuota ihmistä kohtaan näin yli 10 vuotta. En siis kutsuisi itseäni tässä suhteessa impulsiiviseksi enkä muutenkaan miksikään petturiksi. En ole itseäni tyrkyttänyt tuolle ihmiselle.
Hallinnan tunne liittyy vahvasti siihen, että kokee jonkinlaista turvallisuutta ja ennakoivuutta suhteessa omaan toimintaan. Sitä, että vaikka joku ihminen on vahvasti sinun tunteissa, sinulla säilyy jonkinlainen harkinta.
Siinä on semmonen paha että sillä yksärillä on ihastujia ja se molopää ei kerro niille olevansa ihastunut toiseen !!!!!!Roikottaa ihastujia itsessään ja vielä martyyriksi rupeaa ja haukkuu sitte niitä eli käyttää sylkykuppina ja pahanoloaan purkamiseen.
Minulla selkeästi on mielenmalttia. Olen rauhallinen ja analyyttinen, jopa tyyni. Ihailen sitä, miten olen pitänyt itseni kasassa. Omia rajoja etsin, ja rohkeaksi kasvaen.
Rakastan sitä, miten rakastan kaikkea rakastamisen arvoista.
Eikö vaimosi ole rakkauden arvoinen ?
On. Olenko väittänyt ettei ole? Rakastaisin häntä silloinkin kun liittomme päättyisi.
Ja jos liittomme päättyisi ja toinen ihminen antaisi hänelle rakkautta, ajattelisin että hän on sen ansainnut ja olisin siitä valtavan onnellinen.
En usko tuollaiseen Rakkauteen rakkauteen ei kuulu kuin se yksi. Enkä puhu mistään paperiliitosta. Vaan rakkaudesta myötä ja vadtamäessä
Milloin päätät liittosi vsimosi kanssa
Nyt pelkään ethän vaan ole mieheni ? En nimittäin pystyisi koskaan Rakastumaan enää milloinkaan kehenkään, koska olen uskonut olevani rakastettu miehelleni ja sitoutunut ja että hänkin minuun ja halunnut kuulua minulle ainoastaan.
Taidat itsekin monologimies tiedostaa, että kirjoitukset joihin itse vastaat ei sisällä kovinkaan kaksisua yhteyksiä asioiden välillä. Tämän proosan funktio taitaa olla ihan vain nk elämyksellisyys
Ihmistä voi rakastaa tietenkin, vaikka sen muoto muuttuu.
En halua olla mikään kolmaspyörä tuskin puolisokaam tahtoisi olla kolmas
Just näin rakastan miestä eri tavalla nyt koska se on muuttanut muotoaan. Silti vaikka erottaisi.
On olemassa rakkautta, rakkautta ja rakkautta. Ei tässä ajatellakaan että romanttista rakkautta olisi kuin sitä yhtä kohtaan.
Nyt on kyllä aika paksua itse petosta että.
Mitä jos saat kaksi lasta..
Niin ja huomenta, ja hyvää päivänjatkoa palstalle 🙂
Oikeista ja vääristä valinnoista syntyy polku, jossa on edelleen oikeita ja vääriä valintoja. Sitä kutsutaan elämäksi.
Hyvin sanottu.
-sivusta
Kiitos 🙂
Onks se sitten intuitio, kun on kaikkien näiden sekoitus x) Tunteellahan sitä tulee viime kädessä mentyä... Impulsiivinen, yes 🙈 mutta en toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Se ei sit jätä rauhaan, jos koittaa järki edellä tehdä päätöksiä. Ei se vaan yleensä toimi vaikka toki, annan sille järjellekin mahdollisuuden, ihan jopa etulyöntiasemassa :D
Jos kahden ihmisen välillä on vahva tunnelataus, kyllä se järkipuolikin "pehmenee", vaikka kuinka yrittää järkisyillä itselleen asioita todistaa ja onhan tunneälyllä tehty päätös kuitenkin suora ja rehellinen itselleenkin, koska sen on juuri se tunne ihmisen sisällä, ilman esim. toisten ihmisten tai asioiden tai ympäristön paineita.
Ajatteletko, että joku ympäristötekijä sun muu painostaa tätä palstaäijää pois omasta parhaastaan tai muuta vastaavaa?
No tämä :D toki erotan itse tunneälyn ja tunteet erillisiksi. Tunteet on hallitsemattomia, tunneäly opittua toimintaa, kuinka aina ei esimerkiksi suinpäin mennä tunteiden mukana, ja miettii kokonaiskuvassa parasta ratkaisua, miten mikäkin vaikuttaa toisiin ihmisiin. Ja kuuntelen toki mielelläni muiden kertomuksia ja kokemuksia aiheisiin liittyen, mutta elämä on opettanut, että liikaa ei kannata kuunnella tai sovittaa muiden ajatuksia omaan. En kuitenkaan kadu mitään, koska aina kun on jotain luullut menettävänsä, niin on pienen kärsimyksen jälkeen parempaa saanut tilalle ja enemmän ymmärrystä, myös omasta aina ajoittain sekavasta ja vähemmän imartelevasta toiminnasta, ja tunteista tekojen takana -> onko se sitten tunneviisautta jos omin kautta, eikä sisäänrakennettua. Nyt on jo niin kova luotto tähän, et en enää ressaa! Seuraava saa hakee kotoota saakka 🙇🏼♀️
Se oli ihan toisen oma syy miten käyttäyty olisi miettinyt mitä sanoo minulle ei ole minun vikani jos pelleili niin täytyyhän hänen siitä oppia itse en rupea pelleilemään
Mitä hän sitten sanoi tai teki
Olin aiemmin impulsiivinen. Toki oli järkeäkin mukana, mutta päätökseni olivat useimmiten tunneperäisiä. Nykyään olen järkevämpi. Jos on vaikea päätös, kirjoitan plussat ja miinukset. Kysyn neuvoja. Uskon johdatukseen, että tyydyn, mitä jää. Kadun liian nopeasti tehtyjä valintoja.
Sairas*a...
Hän valitsi puolestani. Ei tarvinnut punnita tallaisia asioita.
Silloin sinä valitsit olla toimimaton tai toimia toisen edellyttämällä tavalla. Passiivisuuskin on valinta.
Niin, hänen valintaansa kunnioitan vaikka se kipeää tekeekin.
Harkitsen aina vakaasti. Etsin tietoa eri tuotteista ja merkeistä, luen käyttäjien arvioita, katson videoita tuotteen käyttöön liittyen jne.
Ihmissuhteissa en koskaan ole ollut tilanteessa, jossa kaksi miestä olisi kiinnostanut minua yhtä aikaa. On hankala löytää edes yhtä kiinnostavaa miestä, joten valinnanvaikeutta ei kyllä tässä elämässä taida tulla. 😅
Mitä kummaa itseksesi kirjoitteleva mies, etkö sinä muka laita juippeja rinnakkain esimerkiksi excel-taulukkoon?
Nuorempana eli 18-26 vuotiaana tuli elettyä elämää, jossa en paljoakaan tulevaa murehtinut. Elin hetkessä ja toimin pitkälle vain sen hetkisen fiiliksen mukaan. En oikein osannut miettiä että onko valintani järkeviä tulevaisuuteni kannalta.
Jos nyt sattui ihastuun johonkin "pahaan poikaan" niin ei se mua estänyt suhdetta alottamasta, En pyrkinyt suhteissani oikein mihinkään. Mä vaan kulutin aikaani koska nuorena tuntuu että sitä on ihan loputtomasti. On niin kaukainen ajatus joku vanhuus ja kuolema.
Nykyisin taas kun ikää jo melkein 40 vuotta, on ikä ja elämänkokemukset tehneet musta harkitsevan, tasaisen ihmisen. Mietin tarkasti valintojani ja niistä tulevia seurauksia tulevaisuuteeni. Olen rationaalinen. Spontaaniksi, impulsiiviseksi taikka tunteiden ja viettien tuulissa lenteleväksi tuuliviiriksi mua ei pysty kuvaamaan.
Olen vuosien aikana nähnyt miehiä jotka eivät ole mitenkään ymmärtäneet mun tapaani harkita kaikkia siirtojani tarkkaan, vaikka olen selittänyt että olen oppinut että kaikilla valinnoilla on seurauksia ja väärä valinta voi johtaa mut aika helv.tilliseen k u s e e n. Kun teen päätöksen pitkän harkinnan jälkeen enkä hetken mielijohteesta voit olla varma että seison sen takana tapahtu mitä vain. Sillon en peräänny. Tunteella äkkinäisesti tehdyt päätökset muuttuvat herkästi myös yhtä äkkinäisesti.
Mutta miehet eivät ole käsittäneet pointtiani. He ehkä ovat sitten enemmän olleet niitä tuuliviirejä tai mua kokemattomampia elämän tuulissa turpiin saamisessa. Mä tein asioita jo kuin vastoinkäymisiä kokenut ammattilainen jota untuvikkomiehet pitivät jotenkin "liian vähän kiinnostuneena heistä.."
Onneksi viimein tapasin miehen jonka kärsivällisyys ja älykkyys riitti ymmärtämään mun luonnetta. Nyt asumme yhdessä. Mutta suhteemme eteni hitaasti vuosien ajan tähän pisteeseen.
Joskus armollisuus ja kärsivällisyys toisen erilaista luonnetta ja tarpeita
kohtaan kannattaa.
T: Karoliina
Gubbe-Karoliina is back. Vai oliko se tämä yksi niccisi Mnainen_eimia_eiAP, johon tämä varsin älykäs narratiivi pohjautui?
Sehän riippuu mm näistä nk ystävällisistä neuvoista, kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää
Rakkaus ja sydän edellä
Rakkaus on tärkeintä
Etenkin parisuhde
Aha. Kunhan ei jonkun aivopestyn kaasuvalotusta sinä teet tästä tilanteesta itse hankalamman, tuohan on epäsuora uhkaus
Eletty elämä vaikuttaa myös päätöksiin. Kokemus tuo varmuutta. Elämässä on vaiheita.
Kyllä ja rakastuu entisestään jo kauan sitten valittuun❤️
Voisin ja tahdon sanoa että Rakkaani jonka kanssa olen avioitunut ja olemme kokeneet yhdessä kaikki vaiheet tai ei ihan kaikkea mutta myötä ja vastamäkeä ja pääasiassa ihanaa syvää rakkautta toisesta huolehtimista ja perheestä. Ihana elämä vielä edessäpäin monia uusia asioita. Yhdessä rakastaen. Elämän tuulessa rakkaudella ❤️rakastaen ikuisesti sinun. nyyti❤️
Tämä on hyvä ja syvällinen keskustelu. Puhutaan asiaa asiallisesti. Kerrankin ei nimitellä ja solvata. Lisää tätä.
Joo ja se on hyvä jos jotkut ovat toisen puolensa löytäneet onnea sinne. Ei kukaan voi mennä silti sanomaan toiselle mikä on oikein mikä väärin. Jokaisella om tyyli. Itse yli 30-v avioliiton jälkeen en ole enää yhtään varma että hyvä enää huom. Paljon hyvää ja ei. Voisin olla avoin suhteelle joka ei vaadi mitään liekaa. Pitää pakolla olla jotain muuttaa yhteen mennä naimisiin jne. odotuksissa vaikkapa. Vaan jos viettääkin aikaa yhdessä silloinnkun siltä tuntuu on kivaa. Ihan oikeasti kivaa yhdessä yrittämättä yhtään mitään. Kukaan ei varmaan ymmärtänyt😄siis että tekee sitä mistä tykkää ilman että yrittää tai odottaa mitään raameja kaulaan❤️sitten jos siltä joskus molemmista tuntuu ja haluaa ehdottomasti niin eri asia. Vanhemmalla iällä siis tietysti odotuksia nuoremmilla jos perheen haluaa perustaa tms.
Testiin vastaan, että harkitsen tarkoin sydän mukana. Olen tehnyt ja valinnut väärin nuorempana. En tekis nyt mitään valintaa jos ei sydän ja järki puhuis yhtäaikaa.
17 v ensimmäiset opetukset karvaat pettymykset. REVI SIITÄ 👹
En kysy neuvoja oikein mihinkään, päättelen ja teen niinkuin hyvä tulee. Sen olen oppinut että naisiin ei voi luottaa. Ovat valehdelleet ja vedättäneet ettei ole alkua pidemmälle päässyt. Pitäneet porukalla pilkkanaan. Siksi ei enää kiinnosta edes yrittää, mielummin on yksin. Nyt on kaikessa virta loppu, pitää ajaa alas kaikki ja olla hiljaa tuvassa, pitää se vuoden eka loma.
Olen kyllä sitä mieltä että jos oikeasti todella toista rakastaa ei ole syytä pelätä, että toinen pettää. Ei sellainen oikeasti rakastava halua ketään muuta. Sitten siinä on jotain vialla muutoin. Itse en pystyisi ajatuskin oksettaa. Joskus toisen onni voi olla toisen suru. Ikävää mutta totta.
Ei se paperisidos tai papin aamen riitä pitämään sitä liittoa kasassa. Vaan se aito rakkaus ja halu pitää siitä liitosta hyvää huolta. Lupaukset on lupauksia teot metkitsee. Jotkut eivät halua välttämättä myöntää jos ei toimi. Sitten kun ei ole enää halua eikä jaksettu vastamäessä.
Aina kuvittelut, että papin aamen riittää.
Entä jos ri ole tavallaan mitään varsinaista vastamäkeä ? On pelkoa menettämisestä ja se ahdistaa aina välillä ja saa toisen hermostumaan, loukkaantumaan kun kokee ettei luoteta. Omalla kohdalla en osaaa enkä halua eikä ome tarvetta rakastaa kuin vain yhtä aviomiestäni. Uskon rakkauteen ja yhteiseen elämään. Aito rakkaus ja halu pitää liitosta huolta on vshvaa. Halu päivittäin kertoa ja odoittaa kuinka tärkeä toinen on.t. Rakkaudella nyyti❤️
Kyllähän mä johtopäätöksiä teen, mikä kannattaa ja mikä ei.
Kyllå se on gut feeling ja kylmä järki mikä mulla toimii.
Siihenkin täytyy varmaan opetella elämän ja kokemuksen kautta.
Kirjoitin sulle, että tuohon varmaan elämä ja kokemus opettaa.
Valinnat ja päätökset on tehty jo aikaa sitten. Odotan tulevaisuudelta onnea ja rakkautta kun sinne päästään.
Kyllä Ikuisesti rakastaen ja anteeksi pyytäen omaa mustasukkaisuuttani. ❤️t.nyyti
En tiedä kuka olet sori vaan.
Minäkin odotan onnea ja rakkautta tulevaisuudelta yhdessä rakkaan mieheni kanssa ja paljon kivoja retkiä, luonnossa ym. Ymmärrystä ja avoimuutta.
Hienoa että sinulla on mies jota rakastat. Itsekin toivon että saan vielä kokea onnen ja rakastaa. Ainakin olen rakastunut.
🥱Joka ilta kun lamppu sammuu on nukkumaanmenon aika.
Jos nakkipakettia pitää valita, se paras otetaan.