Olin tässä pari päivää sitten iltakävelyllä koirineni. Ja kappas vain, pääsin silmäileen aivan lähietäisyydeltä sinisorsapariskuntaa. Mitäpä ihmeellistä siinä nyt olisi, varsinkin kun niitä on nyt asuinseudullani vähän joka mutkan takana?!!
No, tämä koiras oli aivan tyypillinen sinisorsakoiras. Mutta se naaras oli leukistinen, eli tällainen värivirheellinen. Miltei valkoinen, yläperässä ja pyrstössä oli ruskeeta, pää oli kullankeltainen. Vau! En meinaan ole moista ennen nähnyt, vaikka eihän se mikään täysi harvinaisuus kuitenkaan ole.
No, tämä koiras oli aivan tyypillinen sinisorsakoiras. Mutta se naaras oli leukistinen, eli tällainen värivirheellinen. Miltei valkoinen, yläperässä ja pyrstössä oli ruskeeta, pää oli kullankeltainen. Vau! En meinaan ole moista ennen nähnyt, vaikka eihän se mikään täysi harvinaisuus kuitenkaan ole.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei aina tarvitse olla "harvinaisuus" saadakseen mielen hyväksi... Kuitenkin ihan henkilökohtaisena havaintonakin jos on harvinainen, niin riittävä syy iloita havainnostaan! Ja ties vaikka saisit koko kesän seurata kyseistä pariskuntaa ja millaisia poikasia tuloksena....
Joo, en ole nyt nähnytkään tätä valkoista sorsaa vaikka olen iltakävelyilläni koittanut sitä tähystellä. Luulin jo sen vallan kadonneen. Mutta eilen kuulin "koiratutultani", että kyseinen sorsa on ollut pari kertaa läheisellä lammella. Sinne siis!
Toivottavasti löytyy vielä valkea sorsa, ja pysyisi lähistöllä vaikka koko kesän!!
Olisi kiva kuulla millainen on jatko kertomuksessa...
En nimittäin ole itsekkään juuri päässyt kyseisen kaltaisiin yksilöihin tutustumaan kuin vilaukselta...
Huh, kyllä tuo otsikon keksiminen on aina niin rankkaa... Niin joo, enpä ole minäkään koskaan nähnyt minkäänlaisia väripoikkeamia tmv. siinä tulee varmaan hullunkurinen olo, kun näkee tutun linnun mutta kuitenkaan joku ei natsaa..
Ehkäpä joskus..