Onko ihastuminen huono asia?

Ihastuminen unohtuu, rakastuminen ei.

On se silloin, jos se alkaa häiritä normaalia elämää. Alkaa olla pakkomielteen tyyppistä. Niin silloin ei hyvä.

Entinen Eivori

Minulla ihastumisen tunteet kestävät aikansa ja sen jälkeen koen ihastukseni pelkästään kaverina ja ihastumista ei voi tulla enää uudelleen sellaiseen henkilöön, johon olin joskus aikaisemmin ihastunut. Ajattelen niin ettei minulla enää ole tarvetta ihastua keneenkään. Olin kauan parisuhteessa ja kotiäitinä omia lapsiani hoitaen ja nyt vanhempana koen kodin ulkopuolisen työn kaikkein tärkeimmäksi elämässäni. Mieli on mennyt sitä huonommaksi mitä kauemmin aikaa olen ollut pois töistä. Uusin ihmisiin ei jaksa tutustua jos voi huonosti. Olo ei parane ennen kun vointi on selvästi parempi ja vain minä itse tiedän oman vointini tilanteen! Toivottavasti saan pian tehdä itselle mieluisaa työtä.

Ihastuminen on normaali asia. Koukku voi kestää kauan ja jos saa vastakaikua siihen se voin olla hyvä asia. Jos ei saa se voi olla todella piinaavaa varsinkin jos joutuu istumaan samassa pöydässä tai näkemään muuten ihastustaan ja näkemään sen ettei häntä kiinnosta ja sen että joku toinen saa huomion jonka sinä olisit halunnut. Se on oikeasti muuten vaikea tilanne ja piinaava. Jos en saa vastakaikua hakeudun ihastuksestani mahdollisimman kauas katkaisen kaikki yhteydet. En siksi että olisin vihainen vaan siksi etten halua sitä piinaa siinä yksipuolisen ihastumisen tunteessa.