Miten kertoa tunteistaan?

Tapasin ihanan miehen joku aika sitten. Mitään fyysistä ei ehtinyt välillämme tapahtumaan, mutta ihastuin häneen. Tapaamisestamme asti olemme kirjoitelleet toisillemme päivittäin ja olen melko varma, että tunne on molemminpuolinen.

Olemme keskustelleet vakavistakin asioista, mutta vielä ei kumpikaan ole kiinnostustaan tai ihastustaan suoraan tuonut ilmi. Välimatkamme on pitkä, joten tapaamisen järjestäminen on vähän haastavaa. Muutaman viikon päästä on kyllä tulossa tilaisuus, jonne olemme molemmat menossa.

Vaikka olenkin melko varma, että hän on yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä niin silti vähän häiritsee, että siitä ei varsinaisesti olla puhuttu. Minua estää torjutuksi tulemisen pelko (ehkä häntäkin?). Molemmilla on jo sen verran ikää, että elämä on päässyt kolhimaan ja jättänyt omat jälkensä.

Miten toimisit minun tilanteessani: jatkaisitko samaan malliin kuin tähänkin asti ja odottaisit tuota tilaisuutta, jossa tapaamme (ja katsoisit mitä tapahtuu) vai ottaisitko härkää sarvista ja tunnustaisitko ihastuksesi nyt heti?

Sinänsä mitään kiirettähän tässä ei mihinkään ole, mutta tilanne mietityttää.
2458
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jos vähänkin epäilyttää, niin ei kannata kertoa yhtään mitään.

Äänestä

Missä tapasitte

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Tapasin ihanan miehen joku aika sitten. Mitään fyysistä ei ehtinyt välillämme tapahtumaan, mutta ihastuin häneen. Tapaamisestamme asti olemme kirjoitelleet toisillemme päivittäin ja olen melko varma, että tunne on molemminpuolinen.

Olemme keskustelleet vakavistakin asioista, mutta vielä ei kumpikaan ole kiinnostustaan tai ihastustaan suoraan tuonut ilmi. Välimatkamme on pitkä, joten tapaamisen järjestäminen on vähän haastavaa. Muutaman viikon päästä on kyllä tulossa tilaisuus, jonne olemme molemmat menossa.

Vaikka olenkin melko varma, että hän on yhtä kiinnostunut minusta kuin minä hänestä niin silti vähän häiritsee, että siitä ei varsinaisesti olla puhuttu. Minua estää torjutuksi tulemisen pelko (ehkä häntäkin?). Molemmilla on jo sen verran ikää, että elämä on päässyt kolhimaan ja jättänyt omat jälkensä.

Miten toimisit minun tilanteessani: jatkaisitko samaan malliin kuin tähänkin asti ja odottaisit tuota tilaisuutta, jossa tapaamme (ja katsoisit mitä tapahtuu) vai ottaisitko härkää sarvista ja tunnustaisitko ihastuksesi nyt heti?

Sinänsä mitään kiirettähän tässä ei mihinkään ole, mutta tilanne mietityttää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu