Olen 17 vuotias tyttö ja alan olemaan huolissani itsestän, mutta en tiedä mitä tehdä.. Käyn kolua ja pärjään hyvin, mutta teen sen eteen kovasti töitä, että saan hyviä arvosanoja. olen käsityö alalla ja päivät venyvät usein sellaisiksi, että aamulla lähden kotoa seitsemältä ja tulen illalla kotiin kymmeneltä. Olen tullu ärtyisäksi ja suutun aina kaikista pikku asioista jos vaikka joku pyytää tekemään jotain. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta, mutta nyt kaikki on alkanut menemään aivan pilalle. Tunnen olevani vastuussa siittä, että pilasin meidän suhteen kiukuttelulla ja olen tullut aika epätoivoiseksi.. olen aivan varma, että hän olisi onnellisenmi ilman minua, mutta hän ei tajua sitä enkä pysty jättämään häntä sillain, että emme olisi kumpikin samaa mieltä.. Olen masentunut ja saan yhtäkkinäisiä itku kohtauksia ja minulle on tullut muitakin oireita mistä olen huolissani. saan outoja pyörrytys kohtauksia ja outoja pään särkyjä joista en ole ennen kärsinyt ollenkaan ja hiukseni on uhkaavsti alkanut lähteä ja pelkään, että jos tätä jatkuu vielä pitkään niin minusta ei ole kohta enään mitään jäljellä.. Mitä minun pitäisi tehdä?
Pitäisikö huolestua?
Surullinen
3386
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeps, ei kai tässä kovin tarkkaa diagnoosia voi tehdä, mutta jos esim skole ei oo pakkotahtista, niin pikkasen vois nostaa kaasua. Eli stoorisi vois viitata stressiin, eli paineita tulee sekä työ- että vapaa-ajalta (huononevat välit kundifrendiin).
Toivottavasti huolehdit kaikesta kiireestäsi huolimatta ruokailuista ja joskus olisi aikaa harrastaa jotain liikuntaa tai muuta aktiviteettiä.
Aivan, saattaa olla liian monta rautaa tulessa. Voisi olla hyvä ajatus karsia jotakin pois ja nukkua tarpeeksi.
Kantsisi mun mielestä varata aika terveyskeskuksen
psykologille ja käydä muutama kerta juttelemassa,
että selvittäisitte yhdessä mistä on kyse.
Jotta ei kun pirauttamaan puhelimella.
Jos homma on menossa pieleen, sellainen
kehityskulku kannattaa koettaa katkaista.
Yksin se ei helposti onnistu, kun ei tiedä
mitä pitäis tehdä tai mistä on kyse.
Juttelu jonkun asiantuntijan kanssa voi
helpottaa, jottei olis epämääräisiä pelkoja
mitä tää on, ja mihin tää johtaa.
Elämässä tulee helposti sellaisia negatiivisia
"noidankehiä": Joku tapa tehdä asioita saa
aikaan negatiivisia tunteita, jotka taas
voimistaa huonoa tapaa tehdä asioita jne.
Kun kierteen saa katkaistua - ja se vaatii
konkreettisia muutoksia elämässä! - on
mahdollisuus lähteä elämässä suuntaamaan
ylöspäin.
Tiesitkö, että sä olet sellaisenasi tosi
arvokas ja hyvä ihminen?
Vaikka et tekisi mitään, olisit vain, sulla
on "lepoarvo", joka on huikea: Olet
ainutlaatuinen ihminen. Sinulla on oma
persoonallisuutesi, kykysi, tunteesi,
asenteesi itseesi ja muihin ihmisiin.
Sun arvo ei riipu siitä mitä numeroita sä
saat koulussa. Tärkeää on se, että sä voit
hyvin ja olet tyytyväinen elämääsi.
Mieti miten itse voit vaikuttaa siihen suuntaan.